Miten auttaa vaikeuksissa olevaa nuorta, kun vanhemmat eivät siihen kykene?

Mulla on 16-vuotias serkku, joka on sotkenut asiansa täysin. Hän käy nyt 9-luokkaa uudelleen ja koulussa ei kuulemma ole paljon kavereita. Viikonloppuisin hän notkuu kaupungilla vanhempien kavereiden kanssa ja ryyppää. Kännissä hän kuulemma usien raivostuu ja on lyönyt poikakaveriaan, ex-poikakaverinsa nykyistä tyttöystävää ja hakannut omaa kättään tarkoituksella pullonsiruihin.



Kesällä hän joutui yli kolmekymppisen miehen hyväksikäyttämäksi. Sain hänet tekemään asiasta ilmoituksen poliisille, mutta myöhemmin hän ei halunnutkaan nostaa syytettä. Hän sai mieheltä klamydian.



Koulu menee huonosti (lukihäiriö), hän näkee painajaisia, ei siedä kosketusta ja kertoo ettei " tunne paljon tunteita" .



Hänen vanhempansa ovat eronneet ja lievästi alkoholisoitunutta isäänsä hän näkee harvoin ja äitinsä viettää yleensä illat ja yöt miesystävänsä luona. Tyttö on siis paljon yksin kotona.



Tyttö on nyt sitten ottanut minut uskotuksi henkilökseen. Viime kuukauden ajan hän on käynyt meillä usein ja puhuu kyllä mulle paljon asioistaan. Onneksi hän antoi mulle luvan kertoa tilanteestaan myös mun äidille, joka on hänen kumminsa. Ammattiauttajaa hän ei halua tavata enää, sitä jo yritettiin. Vanhemmat tietävät ainakin siitä hyväksikäyttö-asiasta, mutta eivät ole keskustelleet siitä tyttärensä kanssa juuri ollenkaan.



Mulla on tämän asian kanssa tosi väsynyt ja avuton olo. Olen vasta 23-vuotias pienen vauvan äiti ja opiskelen vielä etänä. Tuntuu, ettei mulla ole riittävästi aikaa, elämänkokemusta tai mitään voimavaroja serkkuni auttamiseen.



Jos jollain heräsi mitään ajatuksia, kertokaa! Tyttö tulee taas meille parin tunnin päästä ja viettää meillä varmaan koko illan, mulla jo valmiiksi väsynyt olo ja takki tyhjä.