Vauvan kanssa opiskelu
No niin, ennen kuin kukaan tulee sanomaan, että olisi pitänyt opiskella ennen lasten tekoa niin avaan tilannetta hieman: Olen vakituisessa työsuhteessa alalla, jolla haluan pysyä. Olen pätevä työhöni enkä _tarvitse_ koulutusta voidakseni työskennellä alalla jatkossakin (vaikka sitten jäisinkin syystä tai toisesta nykyisestä paikasta työttömäksi tmv.) Perheessä kaksi lasta ennestään.
Nyt siis kolmas lapsi tulossa ja jään kesäkuussa äitiyslomalle. Olen tehnyt työn ohessa amk tutkintoa ja haluaisin jatkaa opinnot mahdollisimman sujuvasti ja pian loppuun. Paljon on etätehtäviä ja lähiopetusta noin viikko kuukaudessa, aina ei sitäkään. Päivät kohtuullisen lyhyitä. Haaveissa olisi, että saisin amk tutkinnon suoritettua ennen töihin paluuta. Aion siis olla kotona ainakin kunnes lapsi on 2v, mahdollisesti pidempäänkin.
Onko kellään kokemusta vauvan kanssa opiskelusta? En siis missään nimessä aio jättää vauvaa yhtään kenellekään hoitoon vaan joko keskeytän opinnot hetkeksi tai raahaan vauvaa mukanani. Toki tämä riippuu siitäkin, millainen vauva sattuu olemaan ja miten oppilaitos suhtautuu asiaan. Tässä vaiheessa kiinnostaisi kuitenkin kuulla kokemuksia ja miksei mielipiteitäkin. Moni yo:ssa opiskellut ystäväni on onnistunut yhdistämään vauva-arjen ja luennoilla käynnit, mitenhän mahtaa onnistua amk:ssa...?
Kommentit (10)
Miksi et jättäisi lasta hoitoon? Omani oli hoidossa jo puolen vuoden ikäisenä.
Ihan hyvin onnistuu. Mulla on 3kk ikäinen vauva ja opiskelen aikuislinjalla amk:ssa. Meidän koulussa on paljonkin vauvoja. Lähes joka aikuisryhmässä vähintään yksi, joissakin kaksikin vauvaa mukana. Itse ajattelin samallatavalla eli katsotaan millainen vauva on ja miten onnistuu ja hyvin on sujunut tähän asti. Luokkakaverit on vauvasta innoissaan ja jos vauva on hereillä, niin ei paljon tarvi itse vauvaa viihdyttää tai pitää sylissä. Vauva oli 7. viikkoa vanha kun oli ekan kerran mukana koulussa. Isompi lapsi on vanhempieni luona hoidossa ja vauvankin sinne voisi jättää, mutta kätevämmältä tuntuu ottaa mukaan, koska imetän. Ei nyt juuri tule mitään ongelmia mieleen. Yleensä vauva vaan nukkuu tai pällistelee innoissaan ympärilleen, kunnes taas nukahtaa.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 11:45"]
Miksi et jättäisi lasta hoitoon? Omani oli hoidossa jo puolen vuoden ikäisenä.
[/quote]
En ole sellainen äiti, joka pystyisi vauvan jättämään. Kahdesta jo kokemusta ja tiedän, etten pysty kuin hermoilemaan ja keskittymisestä turha puhua. Tämä ei muuten ole mitään sädekehän kiillotusta, minä vain satun olemaan erittäin kiinni vauvassa ensimmäisen vuoden. Kaikki eivät ole ja se on minulle ok.
Yliopistossa onnistui ainakin hyvin. Itse sain lapsen kolmannen opintovuoteni aikana, eikä vauvan saanti hidastanut mitenikään opintoja. Äitini pystyi hoitamaan vauvaa ne ajat kun piti mennä esim. tenttiin. Muut hommat hoisin etänä, lukemiset tietysti ja sitten sain luennoitsijoiden kanssa sovittua niin että periaatteessa läsnäoloa vaativat laskuharjoituksetkin sain tehdä kirjallisena, ei tarvinnut tulla paikalle.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 11:54"]
Yliopistossa onnistui ainakin hyvin. Itse sain lapsen kolmannen opintovuoteni aikana, eikä vauvan saanti hidastanut mitenikään opintoja. Äitini pystyi hoitamaan vauvaa ne ajat kun piti mennä esim. tenttiin. Muut hommat hoisin etänä, lukemiset tietysti ja sitten sain luennoitsijoiden kanssa sovittua niin että periaatteessa läsnäoloa vaativat laskuharjoituksetkin sain tehdä kirjallisena, ei tarvinnut tulla paikalle.
[/quote]
Kuulostaa todella hyvältä ja ennenkaikkea joustavalta järjestelyltä! :) Meillä ei ainakaan toistaiseksi ole oltu kovin joustavia noiden poissaolojen kanssa eikä juurikaan suostuta erityisjärjestelyihin. En tosin tiedä sitten olisiko vauva riittävän hyvä syy. Omissa tämän hetken opiskelukavereissa ei ole ketään, joka edes haluaisi ottaa vauvan mukaan. Muutama on saanut lapsen ja jättänyt hoitoon. Toki myös opiskelujen luonne on sellainen, että läsnäolopakko on ihan ymmärrettävä, opinnot tehdään hyvin suurelta osin pienryhmissä, jolloin yhden kokonaisaikainen poissaolo hieman hankaloittaa ryhmän työskentelyä. Etätehtävät eivät kuitenkaan korvaa yhdessä keskustelua jne.
ap
Mä haaveilin opiskelun ja vauva-arjen yhdistämisestä edes muutamien kurssien verran, mutta se ajatus kaikkosi aika äkkiä vauvan synnyttyä... Opiskelen yliopistossa alalla, jossa lähiopetusta on paljon ja tiukka läsnäolovaatimus. Luennot/ryhmätunnit vauvan kanssa eivät olisi onnistuneet millään, enkä minä olisi jaksanut lukea vähällä vapaa-ajallani tentteihin ym. Mutta mun vauva ei toisaalta nuku päivällä kuin torkkuja, heräilee vieläkin (7 kuukauden iässä) öisin 4-10 kertaa, ei viihdy hetkeäkään yksikseen, vaatii tosi paljon viihdytystä tai tulee poru. Ehkä pienempitarpeisen vauvan kanssa opiskelu olisi onnistunutkin. Ihailen äitejä, ketkä siinä onnistuvat - itse päädyin oman jaksamisen vuoksi nauttimaan nyt pelkästä vauva-arjesta, vaikka välillä opiskelua kaipaankin ja olisinkin halunnut saada tutkinnon nopeasti valmiiksi.
et todellakaan vie vauvaa kouluun!
voisit ajatella muitakin.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 12:07"]
Mä haaveilin opiskelun ja vauva-arjen yhdistämisestä edes muutamien kurssien verran, mutta se ajatus kaikkosi aika äkkiä vauvan synnyttyä... Opiskelen yliopistossa alalla, jossa lähiopetusta on paljon ja tiukka läsnäolovaatimus. Luennot/ryhmätunnit vauvan kanssa eivät olisi onnistuneet millään, enkä minä olisi jaksanut lukea vähällä vapaa-ajallani tentteihin ym. Mutta mun vauva ei toisaalta nuku päivällä kuin torkkuja, heräilee vieläkin (7 kuukauden iässä) öisin 4-10 kertaa, ei viihdy hetkeäkään yksikseen, vaatii tosi paljon viihdytystä tai tulee poru. Ehkä pienempitarpeisen vauvan kanssa opiskelu olisi onnistunutkin. Ihailen äitejä, ketkä siinä onnistuvat - itse päädyin oman jaksamisen vuoksi nauttimaan nyt pelkästä vauva-arjesta, vaikka välillä opiskelua kaipaankin ja olisinkin halunnut saada tutkinnon nopeasti valmiiksi.
[/quote]
Niin, tämä mahdollisuus on todellakin tiedossa. Kaksi edellistä ovat olleet hyvin vaatia vauvoja, toisella koliikki ja toisella aistisäätelyn pulmia. Kummankaan heidän kanssaan en olisi voinut missään nimessä opiskella. Välillä tuntui, että jo arjesta selviäminen oli riittävä voimain ponnistus! :)
En siis ole tässä lyömässä vauvalle minkäänlaisia huikeita odotuksia siitä, miten viihtyy takuulla luennolla ja antaa äidin opiskella. Eihän minulla ole takeita edes omasta voinnista ja jaksaisinko helponkaan vauvan kanssa käydä koululla :)
Mutta mitä enemmän saisin opintoja eteenpäin, sitä parempi.
Kyllä on itsekkyys huipussaan kun pitää tuoda vauva luennolle muita häiritsemään.
Kenelläkään ei kokemusta tai mielipidettä?