Miten oppia tykkäämään flirtistä? Otan sen liian vakavasti.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 15:08"]

Koen flirttailun kamalan nolona "mitä toi ny mua kehuu". Enkä kehtaa miehille sanoa mitään positiivista ettei se luule että yritän pokata ja naura paskaisesti päälle.

Vai onko niin että kaikki ei vaan opi?

[/quote]

Meistä on moneksi. Minä itse olen ihan täysi puusilmä flirtin suhteen. Sen takia tykkäänkin, että minut otetaan lujaa koska siinä vaiheessa itsekkin ymmärrän mikä on neidolla mielessä :D 

Ilman sitä mulla saattaa pyörähtää päässä pari kierrosta tyhjää, ja vasta jälkeenpäin tajuan että tuossa välissä olis tietty voinu edetä jotenkin.

Ehkä minä en vain ole kovin terävä, mutta ei se haittaa :) 

t: m 35

Kaikki ei tosiaan vaan opi. Kokemukseni flirttailusta ovat aina jotain kauhistuttavan ja nolon väliltä, yleensä en edes tunnista flirttailuaietta tai sitten en osaa reagoida tilanteeseen sopivalla tavalla. N25

Tykkään kiltistä flirtistä, mutta olen aika huono tunnistamaan sen niin kuin kakkonenkin. Muutamankin kerran olen huomannut vasta jälkeen päin, että olisin voinut itsekin mennä aavistuksen pitemmälle enkä ottaa tilannetta vain kevyenä ja mukavana höpötyksenä. Jos olen valmistautunut tilanteeseen, niin osaan kyllä flirttailla. En koe tilannetta mitenkään nolona tai vakavana.

No se auttaa että on niin tukevasti parisuhteessa että ei mitään pelkoa että se flirtti menisi sen pitemmälle. Ja jos toinenkin osapuoli on samassa tilanteessa, niin flirttailla voi mennen tullen ja palatessa, se vaan virkistää päivää.

Mutta, jos toinen osapoli on elämäntilanteen tai iän tms. sillä lailla herkillä, että voi joko vaivaantua, loukkaantua tai ottaa flirtin liian vakavasti, niin ikinä en flirttaile. Se on taitolaji, jonka tarkoitus on saada toinen tuntemaan olonsa hyväksi.

Minäkään en pidä flirttailusta arjessa. On vain hämmentävää, kun kesken työskentelyn joku, aika usein vielä varattu, alkaa flirttailla. Vapaa-ajalla tosin on jo enemmän ok ja jossakin viihteellä nautin jo siitä.