Lue keskustelun säännöt.
Lapsi melkein 3v., miten aloittaa tapaamiset etävanhemman kanssa?
13.11.2014 |
Isä on tavannut lasta muutaman kerran tämän ollessa pienempi, nyt viimeisen n. vuoden aikana ei kertaakaan. En syytä tästä isää mutta en myöskään ole itse ollut millään tavoin esteenä tapaamisille, jos joku sitä luulee. Millä tavalla voisi tapaamiset aloittaa? Pikkuhiljaa varmaan, mutta en mielelläni itse oleskelisi isän kanssa pitkään samassa tilassa ja sama toisinpäin, luulen. Lapsi ei kuitenkaan vielä voi itse matkustaa enkä uskaltaisi vielä laittaa yöksi.. (ei ole ollut muutenkaan yöhoidossa). Kaipaan vertaistukea, tilanne on hieman erikoinen ja uusi. Miten te muut olette hoitaneet tällaiset tapaamiset?
Kommentit (4)
jos isä vaikka ihan alkuun tulisi sinun luokse tapaaman lasta, olisi muutaman tunnin siellä ja sinä voisit sillä aikaa käydä jossain ihan rauhassa. Ja kun ovat vähän tutustuneet, niin isä voisi hakea lapsen muutamaksi tunniksi, voisivat mennä käymään yhdessä jossain (ettei sinun tarvitse aina lähteä pois kotoa, ensinhän se voi olla ihan kivaa, mennä yksin ja rauhassa esim. kauppaan/kävelylle/kaverille/kirjastoon/jumpaan tms, mutta jossain vaiheessa ei ehkä enää niin kivaa). Ja pikkuhiljaa sitten isä voisi ottaa lapsen omaan kotiinsa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on vaan tultava sieltä omalta mukavuusalueelta pois ja mennä vaikka leikkipuistoon yms. yhdessä. Lasta ei todellakaan heitetä ilman että otetaan koppia ja jätetä puolitutun seuraan.
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 14:19"]
Olemalla aikuisia, jotka näkee lapsen edun ja olemme kyenneet olemaan lapsemme puolella. Kummallakaan ei niin isoa egoa ole, että ei kahvikupin verran samaa huoneeseen mahdu. Sitten olenkin lähtenyt lenkille ja isä jäänyt lapsen kanssa siksi aikaa eli askel kerrallaan omassa kodissa.
[/quote]
Kirjoitin vähän huonosti, tietysti lyhyet ajat käyvät mutta matkat ovat sen verran pitkiä että tuskin esim. tunnin, kahden ajan tapaaminen edes on järkevää.
Olemalla aikuisia, jotka näkee lapsen edun ja olemme kyenneet olemaan lapsemme puolella. Kummallakaan ei niin isoa egoa ole, että ei kahvikupin verran samaa huoneeseen mahdu. Sitten olenkin lähtenyt lenkille ja isä jäänyt lapsen kanssa siksi aikaa eli askel kerrallaan omassa kodissa.