Lue keskustelun säännöt.
Olen täysin suvuton ihminen.
11.10.2014 |
En tiedä ketään muuta samassa tilanteessa olevaa. Isä ja äiti on, mutta heihin on katkennut välit, ei omasta halustani, mutta vaihtoehtoja ei ole (päihde ja mt ongelmat sitä luokkaa molemmilla, ettei yhteydenpito enää onnistunut). EI mitään yhteyttä kummankaan puolen sukulaisiin.
Minulla on kolme lasta ja tämä asia tekee minusta kummajaisen, vaikka en tätä nyt missään huutelekaan, mutta en tunne ketään muuta jolla ei ole YHTÄÄN suvun tukea lapsiperhearjessa, eikä tule olemaan koskaan.
Kommentit (17)
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 14:06"]
Miksi tämä on teille niin kipeä asia? Ihan uteliaisuudesta kysyn. -5
[/quote]
No koska minulla on ollut hyvä ja rakastava perhe eikä heitä enää ole. Enkä ole löytänyt itselleni puolisoa, jonka kanssa voisin perustaa oman perheen menetetyn tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla melkein sama juttu. Meillä on pieni suku, mulla ei ole sisaruksia, isä on alkoholiin menevä ja jätti mut ja äitini mun olessa pieni. Äidillä on ollut rankkaa, masennusta ja sellaista, asutaan myös kaukana toisistamme. Ei isovanhempia elossa, isän puolen sukulaisten kanssa ehkä kerran vuodessa soitellaan, jos sitäkään. Äitini puolelta ei ole oikeastaan sukua. Serkkuja vain pari ja niidenkään kanssa ei olla ikinä oltu mitenkään läheisiä.
Tilanne on aina ollut tällainen, joten en osaa niinkään murehtia siitä.
niin juuri. ei ap ole suvuton. kukaan ei ole suvuton. vaikka kaikki sukulaisetkin olisi kuolleet jo, ei voi olla täysin suvuton.
Arvasin, että edes täällä kukaan ei ole kokenut samaa..
Etkö vois omin päin ottaa yhteyttä niihin sukulaisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluatko edes olla tekemisissä? Miksi et itse ottaisi yhteyttä? Joku serkku, täti, setä tms. luulisi sentään olevan?
Tiedä sitten, onko tuo niin kummallista. Minulla olisi sukulaisia, mutta en ole puhunut kenellekään heistä kymmeneen vuoteen. Sukulaisuus on minulle yhdentekevä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tota noin, en ole kokenut samaa, mutta liippaa läheltä. Ei ole koskaan ollut sisaruksia, omaa puolisoa, omia lapsia, vanhemmat ja isovanhemmat jo menneet pois. Muutama serkku, setä ja täti, joihin on yhteydessä joskus, mutta ei näy mitenkään arjessa.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 12:29"]
Arvasin, että edes täällä kukaan ei ole kokenut samaa..
[/quote]
Mulla periaatteessa sama, mutta ei lapsia ja lapsiperhearkea, joten en osaa sukua kaivatakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut täsmälleen sama, kasvatin lapseni täysin yksin, kukaan muu kuin minä ei ostanut heille joulu tai synttärilahjoja, eikä saanut apua keneltäkään. Riitaisa ja itsekäs suku, ei mitään kontakteja sinne eikä sieltä.
Minulla sama.Iso, riitaisa suku draamoineen-Ei, Kiitos.
Elän mieluummin perheeni kanssa, kuin sukulaisten energiasyöppöjen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 12:58"]
Tota noin, en ole kokenut samaa, mutta liippaa läheltä. Ei ole koskaan ollut sisaruksia, omaa puolisoa, omia lapsia, vanhemmat ja isovanhemmat jo menneet pois. Muutama serkku, setä ja täti, joihin on yhteydessä joskus, mutta ei näy mitenkään arjessa.
[/quote]
6 jatkaa, minulle tämä on siinä mielessä kipeä asia, että mitään omaa valintaa, riitoja tai draamoja ei liity asiaan. Olen vaan jäänyt yksin elämässäni perheen ja lähisuvun suhteen.
Samassa tilanteessa, ei vanhempia, ei sisaruksia ei tätejä ei setiä. 95-vuotias isoäiti on ainoa elossa oleva (huonossa kunnossa laitoksessa). 2 omaa lasta on ja muutama hyvä ystävä. Joskus tekee kipeää, mutta viisaat sopeutuu (kai). Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Velipuolellani ei ole enää vanhempia, isovanhemmat ovat kuolleet ja vaimo lähti lätkimään ja otti lapset mukaan. Ei ole ollut tekemisissä minun, eikä muidenkaan sukulaistensa kanssa enää.
Miehelläni on sama tilanne. Suku on riitaisa ja narsisteja täynnä ja välit on napsautettu poikki miehen toiveesta. Emme kaipaa heitä, vain ikävyyksiä ja pettymyksiä kuitenkin tuottivat.
Minun sukuni on läsnä ja riidat eivät kuulu tyyliimme.
Miksi tämä on teille niin kipeä asia? Ihan uteliaisuudesta kysyn. -5
Et sinä ap ole suvuton. Sinulla on sukulaisia, mutta olet itse tehnyt sen ratkaisun, että et ole heihin yhteydessä. Minun tilanteeni on hiukan erilainen. Isää minulla ei ole ollut koskaan, isäpuoli kylläkin. Hänen sukulaisiinsa olin yhteydessä siihen asti, kunnes hän kuoli. Silloin loppui yhteys heidän puoleltaan. Kaksinaamaista porukkaa, kuten kävi ilmi. Yhden kanssa soitellaan pari kertaa vuodessa. Äidin puolelta on vain pari lähisukulaista ja muutama etäisempi. Yhteen serkkuun ei ole yhteyttä, hän ei halua. Mutta äskettäin tapahtui ihme. Olen selvitellyt, kuka biologinen isäni on ja saanut yhteyden hänen perheeseensä. Hän itse ei enää elä. Olen aivan innoissani! Monta uutta sukulaista, upeeta!