Työttömyys syynä olla tapaamatta lasta!?
Lapseni isä, entinen mieheni, sai tällä viikolla kuulla, että jää työttömäksi, ja hän ilmoitti, että ei aio tavata lastaan tai ottaa häntä luokseen koko sinä aikana kun on työttömänä. Ei ole kuulemma varaa! Kyseessä vielä hyvin toimeentuleva mies, joka nostanut hyvää palkkaa eikä todella ansiosidonnaisenkaan kanssa sossun luukulle joudu. Olen niin vihainen, että lapsi ei tunnu merkitsevän hänelle enää mitään ja olen myös epäuskoinen. En voi uskoa, että aikuinen ihminen on noin itsekeskeinen. Jään käytännössä yksinhuoltajaksi enkä tiedä mitä sanoisin pienelle lapselle, kun hänen isänsä ei häntä halua nähdä.
Voiko lapsen isä noin vaan "irtisanoutua vanhemmuudestaan" tässä tilanteessa?
Kommentit (11)
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 15:06"]
Exäni taasen ei suostunut tapaamaan lapsiaan koska minä olen niin kamala.
Tuokin oli vaan joku tekosyy, sillä ehdotin kaikenlauisia vaihtoehtoja exälleni siitä kuinka hän voisi tavata lapsiaan ilman että tarvitsisis olla tekemisissä kanssani. Tämä ei hänelle sopinut.
Tuskimpa tuo työttömyyskään mikään oikea syy on. Valitettavasti se vaan kuitenkin on niin ettei vanhemman ole mikään pakko tavata lapsiaan. Ainoastaan elareiden maksu on pakollista jos niistä on tehty sopimus, eikä maksuvapautta saatu.
[/quote]
Hyvä että elarit ainakin on pakko maksaa! Mitä kerroit lapselle? Millä sanoin sitä voi lapselle selittää että hänen isänsä ei välitä häntä tavata.. :(
Luin että "Työttömyys syynä olla TAPPAMATTA lasta"... huh.
Voihan sitä uutta tapaamissopimusta yrittää lastenvalvojalla tehdä mutta isän ei ole pakko sitä allekirjoitaa ja vaikka allekirjoittaisikin, ei ole pakko noudattaa. Kukaan ei voi pakottaa tapaamaa lasta. Hölmöhän etä on jos moisella tekosyylllä luopuu tapaamisista mutta sinä et käytännössä voi sille mitään.
Valitettavasti isä voi tosiaankin kieltäytyä tapaamasta lastaan, vaikka on tapaamissopimus. Niin teki isäni. Isä voi kieltäytyä tapaamasta lastaan silloinkin, kun ei ole mitään sopimusta estämässä tapaamista. Päinvastoin, on rohkaistu molempia osapuolia tapaamaan toisiaan niin paljon kuin haluavat. Niin teki ex.
Voisihan se isä kertoa lapselleen kuultesi, miksi ei voi enää tavata lastaan. Jollei suostu siihen, kerro sinä, että isä ei tapaa häntä, koska hän jäi työttömäksi.
Entäpä jos vaatisitkin yksinhuoltajuutta. Vetoat oikeudessa muuttuneeseen tilanteeseen: isä ei halua tavata lastaan.
Surullisen tuttua. Tässä maassa kun isillä on vain oikeuksia mutta ei velvollisuuksia. Aina vain unohdetaan niiden lasten oikeus :(
Olen käynyt läpi samanlaisen paskan ja kadun vain sitä etten toiminut ajoissa. Olisi lapsi säästynyt paljolta. Entinen mies välittää vain itsestään ja nykyisestä akasta joka ei koskaan hyväksynyt miehen lasta. Kusipäitä ne ovat jotka pakottavat valitsemaan ja vielä mulkumpia biologiset jotka lapsensa hylkäävät. Jätin miehen hänen päihderiippuvuuden vuoksi. Kaltoinkohtelua vuosia. Mies kostaa lapselleen..
Tapaamiset alkoi vähetä kun eksän eka tyttöystävä jätti hänet. Tuolloin halusi vielä lastaan tavata, nainen oli ok ja meillekin ikävää kun ero tuli sillä kaikki muuttui..Sitten alkoi hankaluudet lapsen hoitamisessa jätkän puolelta. Eksä vetosi omaan vuorotyöhön kun niin vaikeaa sovitella lapsen viemistä ja hakemista sekä pitäisi nukkua. No sitten kun työt loppui niin siihen minkälainen ämmä olen ettei voi tämmöisen kanssa sopia mitään, myöhemmin vetosi siihen ettei kykene huolehtimaan itsestään ja lopulta jätkää ei vain kiinnostanut lapsi. Kuten ei alunperinkään, tekosyitä toisensa jälkeen.
Koko tämän ajan mies on nauttinut huolettomuudesta, elänyt kepeästi tehden naisensa kanssa vaikka mitä. Lapsensa ei ole saanut puheluita syntymäpäivinä tai jouluina. Mitä tulee lahjoihin tai lapsen hankintoihin, niin ei kuulemma pieni lapsi tarvitse yhtään mitään. Olin tyhmä kun en heti hakenut elatusasioita kuntoon. Mies eleli leveästi tuhlaten (3000€/kk itsenäinen talous) ja me lapsen kanssa kitkutettiin opintotuella :( Oli raskasta.
Älä anna leikkiä lapsellasi ja sinun elämälläsi. Siksi haluan neuvoa koska minä olin tyhmä ja uskoin tilanteen paranevan ja isän tulevan järkiinsä. Tästä on nyt 2,5 vuotta. Mikään ei ole muuttunut paitsi lapsi joka oireilee kun on nähnyt isää kerran, pari vuodessa. Tunnemyrskyt on ihan kauheita ja ammattilaisten neuvot olleetkin että parempi kun lapsi ei näe ihmistä joka ei ole läsnä. Hylkääminen ei ole rakkautta.
Hae ehdottomasti yksinhuoltajuutta ja käräjien kautta elatus kuntoon. Jos haluaa paska jätkä olla niin jatka elämääsi lapsesi kanssa. Aikuisella ei ole oikeutta purkaa vastuuttomuuttaan lapseen. Kerron vain nätin version mutta taustalle liittyy paljon murhetta ja ikävyyksiä, nykyään lapsen ei tarvitse enää isäänsä edes yrittää tavata.
Jaaha, tänään puhutaan näköjään vain homoista :( olisin kaivannut jotain ajatuksia muilta vanhemmilta
Exäni taasen ei suostunut tapaamaan lapsiaan koska minä olen niin kamala.
Tuokin oli vaan joku tekosyy, sillä ehdotin kaikenlauisia vaihtoehtoja exälleni siitä kuinka hän voisi tavata lapsiaan ilman että tarvitsisis olla tekemisissä kanssani. Tämä ei hänelle sopinut.
Tuskimpa tuo työttömyyskään mikään oikea syy on. Valitettavasti se vaan kuitenkin on niin ettei vanhemman ole mikään pakko tavata lapsiaan. Ainoastaan elareiden maksu on pakollista jos niistä on tehty sopimus, eikä maksuvapautta saatu.
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 14:13"]
Voiko lapsen isä noin vaan "irtisanoutua vanhemmuudestaan" tässä tilanteessa?
[/quote]
Kurja homma, mutta juuri noin kýllä voi valitettavasti tehdä.
ehkä se oli vain joku reaktio, jolla purki pahaa oloaan siitä, että jäi työttömäksi? Anna miehen rauhoittua ja kysy myöhemmin, onko todella sitä mieltä, vaikea uskoa että kukaan isä olisi tuollainen. (Tietenkin typerä reaktiokin, mutta joskus suuttuneessa/järkyttyneessä tms. mielentilassa tulee sanottua tai tehtyä typeriä asioita).
Jos siis oikeasti on aiemmin ollut ihan hyvä isä ja nyt sanoo noin, eri juttu tietenkin jos on aina ollut idiotti ja paska isä, ja käyttää nyt vaan työttömyyttä hyväkseen päästäkeen lopullisesti eroon velvotteistaan. Mutta onko sellaisia ihmisiä olemassakaan, paitsi jotkut psykopaatit....?
Luulen että on ainakin jossain määrin tekosyy. :( Ex-miehellä on ollut ennenkin ihmeellisiä tekosyitä milloin missäkin asioissa jopa lapsen tapaamisiin liittyen, joten kai tämä on vain jatketta sille. Uusi elämä taitaa tosiaan kiinnostaa enemmän kuin vanhan elämän "rippeet" eli oma lapsi.
Entä käytännön puoli, kannattaako minun ottaa yhteys lastenvalvojaan ja yrittää tehdä uusi,, todellista tilannetta vastaava tapaamissopimus? Onko se ihan OK että etäisä vaan omasta mielivallastaan päättää olla noudattamatta olemassaolevaa tapaamissopimusta? Ei lapsi ole mikään lemmikki, joka otetaan luokse silloin kun halutaan hellitellä jotain ja tehdä kivoja juttuja yhdessä, mutta jos elämässä on vaikeaa niin hänet voidaan siksi aikaa unohtaa.
Jos tilanne on todella tämä, en halua että isällä on samoja oikeuksia lapseen kuin minulla, kun hänellä ei ole kiinnostusta edes lasta tavata. Käytännön vinkkejä siitä mitä kannattaa tehdä kaipaisin yhä.