Olen kaksi vuotta lykännyt vauvaa kun mietityttää

Mulle on tehty paljon pahaa seksuaalisesti: raiskattu ja setä käytti vuosikaudet hyväksi. Olen käsitellyt asioita, mutta alapää on sellainen paikka että sinne ei pääse kuin mieheni. En VOI olla jalat levällään jossain synnytyssalissa en todellakaan. Ehkä parempi siis etten edes hanki lapsia, vaikka haluaisin joskus. T. 3

Nyt jo!! Mutta me ollaan niin nuoria vielä..! Älä tee jos et ole täysin varma. Hankkiudu lapsiperheeseen hoitajaksi tai apulaiseksi niin näet että se on jatkuvaa hyysäämistä. Vauvaa ei saa "pois päältä" hetkeksikään. Ja sun nuori keho on pilalla. Ja sulta kaikkoaa lapsettomat kaverit melkein kaikki. Ja parisuhde ottaa kovia kolhuja. Nyt jo? Sulla on vielä vaikka mitä tekemättä ja kokematta.

N26

Minä pähkäsin 10 vuotta ja pähkäisin edelleenkin jollei mies olisi painostanut jättämään ehkäisyn pois. Olisin varmasti elänyt hyvää elämää ilman lapsiakin - mutta en tässä parisuhteessa; mies halusi lapsia- Meillä on 2 lasta ja elämä on hyvää näin. 

Lapsien hankkiminen on niin iso päätös että on ihan luonnollista että sitä pohtii. Ja itselleni ei koskaan tullut vauvakuumetta, loppujen lopuksi vaan ehkäisy jätettiin pois ja annoin luonnon päättää tuleeko meille lasta vai ei. Toinen oli ehkä enemmän toivottu mutta ei vauvakuumetta ollut silloinkaan. Nyt kirpaisee kun tajuaa että enää ei voi edes jossitella asiaa, lapset on jo tehty

Mulla sama, mutta lykkään synnytyspelon takia. Oikeastaan pelkään kuollakseni alatiesynnytystä, mutta myös sektio pelottaa. Haluaisin lapsen, mutta en pysty koska itken ja ahdistun aina kun mietin synnytystä :( ja olen 25.

 Minä taas en ymmärrä tuollaista jahkaamista ja vatvomista.

Tee päätös ja elä sen kanssa. Jos luonnollinen asia on noin vaikea niin et ihan selvästi ole "kypsä" äidiksi ainakaan nyt joten keskity johonkin muuhun mielenkiintoiseen asiaan välillä ja unohda koko vauva.

Mä olen sitten taas ihan eri planeetalta kuin aloittaja. Olen nyt 27 ja sitä mieltä ettei lapsen aika ole ainakaan viiteen vuoteen vielä jos silloinkaan! Kukin tavallaan :)

Synnytyspelosta kannattaa käydä juttelemassa sairaalan pelkopoliklinikalla tai työstää asiaa terapiassa. Synnytys/sektio on mitättömän lyhyt hetki lopun ikää jatkuvassa vanhemmuudessa

Sama täällä! Onneksi mieskään ei ole erityisen innoissaan lapsia hankkimassa niin ei ole muuta painetta kuin se mitä itse itselleni asetan.

Mutta mä kyllä luulen, että ei kukaan voi koskaan olla täysin valmis hankkimaan lapsia, aina puuttuu jotain tai joku mietityttää.

Minne olet lykännyt vauvan?

Kaksi vuotta ei ole minusta vielä pitkäkään aika. Monet lykkää lapsen hankintaa 10-15 vuotta, vaikka olisi sopiva kumppanikin katsottuna. Sitten 39-vuotiaana aletaan yrittää ja ihmetellään, kun ei heti tärppääkään. Sinä olet vielä nuori, joten mieti rauhassa. 

Jos alkaa liikaa miettimään niin koskaan ei ole oikea aika. Sittenkun päättää aloittaa yrittämisen niin ei sitä vauvaa välttämättä kuulukkaan...

Parempi noin päin. Av-mammojen keskuudessa suositumpi tyyli tuntuu olevan se, että lapsia vain pukkaillaan maailmaan sen enempiä harkitsematta.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 11:26"]

Mulla sama, mutta lykkään synnytyspelon takia. Oikeastaan pelkään kuollakseni alatiesynnytystä, mutta myös sektio pelottaa. Haluaisin lapsen, mutta en pysty koska itken ja ahdistun aina kun mietin synnytystä :( ja olen 25.

[/quote]

Mene juttelemaan jonnekin asiantuntijan pakeille, ehkä tuo pelkosi on vaan oire jostakin muusta.