Kotiäitiydestä: Voisiko joku selittää, mikä siinä on

riippuu kai lapsen iästä. Mut esimerkiksi täytyy vahtia ettei tee/syö mitään kiellettyä, siivota, pyykätä, kokata, ulkoilla. Nämä toki eivät tee arjesta raskasta, mutta tekemistä riittää yhdenkin lapsen kanssa.

soita äitilles ja kysy....  kai hänelläkin ensin oli vain yksi.....  vai kaksosiako pukkasi???

Ei se arki KOKOAJAN ole raskasta, ei töissäkään kokoajan ole raskasta.
Eikä se raskaus korreloi tekemisen määrään.
Kotiäidin kotona olemisen raskaus syntyy aivottomista työtehtävistä joita toistetaan päivästä päivään, aamusta iltaan. Joo on isä, mutta pitää sen äidin silti jatkaa niitä kotitöitä illalla ja vkl vaikka mies on kotona.
Minulla on yksi lapsi enkä ole kotitöitä tehnyt ikinä näin "paljon".
Jos lapsella huono päivä niin se kitinä ja kaikesta herneen vetäminen nenään vaan joskus rasittaa. Ikävä asiakas jää sentäs töihin.

olis kiva kuulla, mulla kun ei ole koskaan ollut ylellisyyttä olla vain yhden lapsen äiti

raskaus on yleensä henkistä sorttia. Ihminen,jokä näkee edes jossainmäärin aikuisia työpaikalla, on jossain määrin ansassa, kun onkin kotonayhden pienokaisen kanssa, jonka sanavarasto on muutamia sanoja.

Riippuu myös lapsesta ja olosuhteista: Aikoinaan itsellä oli pelkästään tiskaamista yhden tunnin verran päivässä, kun kaikki ruoka piti tehdä itse. Itsellä on omat allergiat, lapsella toiset. Mikään valmisruoka, edes purkkihernekeitto, ei tuonut hetkellistä helpotusta, myöskään puolivalmisteita ei voinut käyttää.

Ruokaa toki tehtiin parin päivän varalle, pakastimeen yms, mutta silti mm. kaikkine leipienleipominen vie sitä aikaa. tiskikonettakaan ei ollut, joten siksi tiskaamiseen meni aikaa.

lapsi nukkui 2-vuotaaksi huonosti yönsä: hertääi 6-10 kertaa yössä. Jo tämä asia väsyttää.

Ite nautin kun on vaan yksi lapsi kotona ja loput on mummolassa. Kyllä tässä lepää.

No, eihän siinä tarvita muuta kuin huonosti nukkuva ja7tai pmonta kertaa yössä heräävä lapsi.

oletko itse koettanut tehdä työtäsi 6-7 tunnin yöunilla, joiden aikana olet herännyt 5-8 kertaa?

Eikä vain yhtenä yönä, yhtenä viikkona, yhtenä kuukautena vaan ainakin vuoden ajan.

Sitä itsekin ihmettelin aikaisemmin. Se on kuitenkin sitä siivousta, pyykkiä tulee hirveästi ja ruokaa pitää laittaa 5 krt päivässä, ja tiskiäkin syntyy entistä enemmän. Joka aterian jälkeen siivotaan keittiönpöytä ja lattia..

esim.

8 herätys /aamupala, kahvinkeitto itselle ja oma aamianen. Lapsi heittelee ruuat pitkin poikin. Pottailua ja pesen lapsen. Puen lapsen. Istutan videoiden ääreen, että saan siivottua pöydän alusen ja astiat koneeseen. Tyhjennän koneen. Lapsi kaatuu ja kaikki jää..

9 Lähdemme ulos. Menemme puistoon istumaan 2 tunniksi. Lapsella vaihe että tarvii koko ajan tukea miten olla kavereiden kanssa nätisti. En sis ehdi vastaamaan tekstariin kuten olin suunnitellut. Myös hesarin otsikot lukematta. 

11 kauppaan. Kaupassa lapsi saa sekokohtauksen eikä istu rattaissa, eikä kärryssä ja haluaa kaiken. Makaa kaupan lattialla kuola valuten ja ihmiset katsovat minua kuin lapsenhakkaajaa. Yritän lohduttaa hetken ja sitten ostan vanhasta muistista kaikkea mahdollista kärryyn ja raahaan käsistä potkivan lapsen kassalle. Minulla on hiki ja selkä sattuu, koska lapsen raahaaminen on ergonomisesti vähemmän terve asia. 

12 kotona teen ruokaa, lapsi syö lounaan ja heittelee ruuat lattioille. Siivoan keittiön ja laitan tiskit koneeseen. 

13 menen ulos kävelemään ja lapsi nukahtaa. Tulen sisälle ja lapsi nukkuu edelleen!! Päivän 1 tunnin vapaa on koittanut! Syöksyn tänne ja hesarin sivuille.. Äitiiii!!!! Kuuluu huoneesta.. Ei auta..

14. laitan videot päälle ja alan valmistaa päivällistä. 

16 lapsen isä tulee kotiin. Imuroin, tiskaan taas, pyyhin pölyjä, ripustan pyykkiä kuivumaan, laitan kuivat kaappiin. 

17 syödään, tiskataan, siivotaan ja raahataan jalassa roikkuvaa lasta perässä joka juuri keksi ettei saanut kaupasta karkkipatukkaa, joka piti ostaa. Pyykkihuolto jatkuu ja huomiseksi jää iso vuori. 

18 huuto jatkuu ja pitäisi syödä. 

19 lapsi menee suihkuun ja iltapala. 

20 pukeminen 5. kerran tänään, tällä kerralla yövaatteisiin. 

20:30 lapsi nukahtaa 30 min satuilun jälkeen. 

Sitten on minun aikani vastata tekstareihin, mennä suihkuun ja avata televisio. Ehkä lukea lehteä. Olen kuitenkin niin väsynyt, että viimeistään 21:30 menen itsekin nukkumaan.

Niin, usein ne elämän huonoiten nukutut yöt ajoittuu kotiäiti-jaksoon. Kuukausista jopa vuoteen kestävät huonot ja riittämättömät yöunet tekee jo olemisesta raskasta.
Kotiäitiys on muutakin kuin kotityöt.

Ei se välttämättä fyysisesti ole raskasta, mutta henkisesti voi olla senkin edestä.

Ensin olet pariviikkoa nukkumatta, sitten vietät päiväsi kiipeilevän, kitisevän takiasen kanssa, joka ei ymmärrä puhetta. Työkaverit, ne hankalimmatkaan, ei ole yhtä vaativia.

Lähinnä siinä rassasi se, että ei edes vessassa saanut olla yksin ja jos sai, niin hiljaisuus tietää sitä että natiainen on joko kirjahyllyssä tai astiakaapissa.... Kahvikuppisi ääreen ehdit takaisin kun kahvi on jo kylmää.

Mulla oli enimmäkseen ihan leppoisaa oleilua, mutta kyllä oli niitäkin päiviä kun hermo katkee just ellei lapsi nuku päiväunille HETI. Jotenkin ne hankalat ajat ajoittui meillä siihen 1-1,5v ikään.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 15:13"]No, eihän siinä tarvita muuta kuin huonosti nukkuva ja7tai pmonta kertaa yössä heräävä lapsi.

oletko itse koettanut tehdä työtäsi 6-7 tunnin yöunilla, joiden aikana olet herännyt 5-8 kertaa?

Eikä vain yhtenä yönä, yhtenä viikkona, yhtenä kuukautena vaan ainakin vuoden ajan.
[/quote]

Ja 10 lisää. ..kun se herääminen ei ole pelkästään kelloon vilkaisu ja takaisin uneen. Itse en aina osannut imetyksen aikana nukkua joten 10 -30min siinä oli hereillä + röyhtäyksen odotus (oli välttämätöntä) ja hetki unen odotusta. Vauva söi kahden tunnin välein ja siitä pois tuo aika. Eli heräilin itse 1h 1/2 välein ensimmäiset puoli vuotta.

Se on tylsää ja kun siihen päälle vielä nukkuu huonosti vuosia, niin kyllä se raskaalta tuntuu.

Aamulla väsyttää se katkonainen yö, mutta noustava on. Aamutouhujen jälkeen ulos, vaikkei itseä kiinnostaisi yhtään olla hiekkalaatikon reunalla päivästä toiseen. Kotitöitä, kaupankäyntiä, ruoanlaittoa. Hommat ei lopu koskaan. Aina uusi tiskivuori odottaa tai vaikka pyykkiä pesisi päivittäin, niin koko ajan tulee lisää.

Joku taika on siinäkin, että kun itselleen laittaa vaikka kupin kahvia ja meinaa hetken levähtää, niin lapsella tulee juuri silloin paska housuun tai se kaatuu ja lyö päänsä tms. Ei sitä "kiirettä" ymmärrä, jos ei ole kokenut. Kyllä minäkin joskus annan piut paut kukkien hoidolle tai mulle vähemmän tärkeälle, mutta silti ei tarvitse peukaloita pyöritellä.

Päivät on keskenään sitä samaa puuroa, vaikka käytäisiin kylässä tai olisi ohjelmaakin. Yksitoikkoisuus ja aikuisen seuran (äitikavereita en laske) puute, älyllisten haasteiden minimaalisuus. Ne tekee arjesta raskaan. Silti haluan hoitaa lasta kotona enkä laittaa häntä vielä päiväkotiin.

Jälkikäteen ajateltuna raskainta oli koko uuden elämäntavan oppiminen. Lapsi määräsi tahdin ja tarvitsi koko ajan. Vastuu painoi. Esikoiseni oli erityislapsi, joka itki paljon ja väsyin unenpuutteeseen. Olin ihan raato juuri nukkumisen vähyyden takia. Kaverit jäivät, menot jäivät, olin yksinäinenkin, totaali-yh.

Pidin jotenkin suurena asiana ja saavutuksena sitä, että pesin päivittäin pyykit, tiskit, siivosi ja kävin kaupassa, silitin ja touhusin ja vastasin kaikesta YKSIN. Laskuista, virastosioista, lääkäriajoista, ovelle kolkuttelijoista, pyykkipulverin loppumisesta tai rahan riittämisestä. Kasvoin siis aikuiseksi samalla kuin yhden lapsen äidiksi.

Nyt se herättää liikutusta vain, mutta maasta puuhun noustaan. Nykyisin lapsia on viisi ja elämä ihan erilaista. Niin minäkin, kun olen lehmänhermoinen maaemo kireän suorittajaäidin sijaan.

No onpas nr. 9 vaikeaa ja mieskin on. Ei mulla aikoinaan ollut tuollaista, vaikka olen yh. Lapsikin oli suht hankala, mutta päivät sujuivat mutkattomasti kuitenkin. Tietty, jos koko ajan pitää olla puunaamassa ja pyykkäämässä, niin voihan se elämä ollakin hankalaa. Voishan sitä lastakin opettaa olla sotkematta ja miten käyttäydytään, mutta se olisi liian helppoa ja ei voisi valittaa... Itse olet elämäs tuollaiseksi muodostanut. 

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 15:13"]

Sitä itsekin ihmettelin aikaisemmin. Se on kuitenkin sitä siivousta, pyykkiä tulee hirveästi ja ruokaa pitää laittaa 5 krt päivässä, ja tiskiäkin syntyy entistä enemmän. Joka aterian jälkeen siivotaan keittiönpöytä ja lattia..

esim.

8 herätys /aamupala, kahvinkeitto itselle ja oma aamianen. Lapsi heittelee ruuat pitkin poikin. Pottailua ja pesen lapsen. Puen lapsen. Istutan videoiden ääreen, että saan siivottua pöydän alusen ja astiat koneeseen. Tyhjennän koneen. Lapsi kaatuu ja kaikki jää..

9 Lähdemme ulos. Menemme puistoon istumaan 2 tunniksi. Lapsella vaihe että tarvii koko ajan tukea miten olla kavereiden kanssa nätisti. En sis ehdi vastaamaan tekstariin kuten olin suunnitellut. Myös hesarin otsikot lukematta. 

11 kauppaan. Kaupassa lapsi saa sekokohtauksen eikä istu rattaissa, eikä kärryssä ja haluaa kaiken. Makaa kaupan lattialla kuola valuten ja ihmiset katsovat minua kuin lapsenhakkaajaa. Yritän lohduttaa hetken ja sitten ostan vanhasta muistista kaikkea mahdollista kärryyn ja raahaan käsistä potkivan lapsen kassalle. Minulla on hiki ja selkä sattuu, koska lapsen raahaaminen on ergonomisesti vähemmän terve asia. 

12 kotona teen ruokaa, lapsi syö lounaan ja heittelee ruuat lattioille. Siivoan keittiön ja laitan tiskit koneeseen. 

13 menen ulos kävelemään ja lapsi nukahtaa. Tulen sisälle ja lapsi nukkuu edelleen!! Päivän 1 tunnin vapaa on koittanut! Syöksyn tänne ja hesarin sivuille.. Äitiiii!!!! Kuuluu huoneesta.. Ei auta..

14. laitan videot päälle ja alan valmistaa päivällistä. 

16 lapsen isä tulee kotiin. Imuroin, tiskaan taas, pyyhin pölyjä, ripustan pyykkiä kuivumaan, laitan kuivat kaappiin. 

17 syödään, tiskataan, siivotaan ja raahataan jalassa roikkuvaa lasta perässä joka juuri keksi ettei saanut kaupasta karkkipatukkaa, joka piti ostaa. Pyykkihuolto jatkuu ja huomiseksi jää iso vuori. 

18 huuto jatkuu ja pitäisi syödä. 

19 lapsi menee suihkuun ja iltapala. 

20 pukeminen 5. kerran tänään, tällä kerralla yövaatteisiin. 

20:30 lapsi nukahtaa 30 min satuilun jälkeen. 

Sitten on minun aikani vastata tekstareihin, mennä suihkuun ja avata televisio. Ehkä lukea lehteä. Olen kuitenkin niin väsynyt, että viimeistään 21:30 menen itsekin nukkumaan.

[/quote]

Tässä on hyvin kiteytettynä se arki. Ap ei kuitenkaan ehkä ymmärrä, että tästä puuttuu kokonaan äidin elämä. Missä kohtaa äiti on huomiota, missä kohtaa kerrotaan että hän tekee kasvonaamion tai käy jumpassa? Kun hän ei käy. Enkä tarkota tätä marttyyrimaisesti vaan pikkulapsiaika on lapsen aikaa, ei vanhemman. Minä koen sen raskaana, mutta toisaalta sain itse samanlaista kohtelua ollessani taapero ja kotihoidossa. Aikansa kutakin.

Jos vauva herää pitkin yötä, eikä sille voi mitään; ei ole keinoa joka auttaisi, muuta kuin aika. Kokeile itse laittaa joku rääkyvä herätyskello soimaan kahden tunnin välein ja kokeile saatko nukuttua yösi. 

Minulla on kaksivuotias lapsi. En ole kotiäiti, mutta esim. tänään olin kotona, ja aivan hemmetin raskasta on välillä.

1 tunnin sisällä:

- Yritän lukea lehteä, lapsi kiipeää syliin ja repii lehden pois.

- Lapsi hieroo banaania keittiön pöytään, hesariin ja aku ankkaan.

- Siivoan pöytää, lapsi nappaa banaanin ja hieroo sitä olohuoneen mattoon.

- Vien maton vessaan, lapsi menee vaatehuoneeseen repimään laatikoita alas.

- Käy avaamassa parvekkeen oven.

- Vie tuolin keittiön pöydästä tiskipäydälle ja alkaa tiskaamaan (lue: heittää vettä ympäriinsä).

- Tämän estettyäni menee vessaan, nappaa pyllypyyhkeen, kastelee sen litimäräksi ja alkaa siivota eteistä.

- Liukastuu eteisessä vetiseen lattiaan ja kolauttaa päänsä.

Ja meno jatkuu.. 

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 15:25"]

No onpas nr. 9 vaikeaa ja mieskin on. Ei mulla aikoinaan ollut tuollaista, vaikka olen yh. Lapsikin oli suht hankala, mutta päivät sujuivat mutkattomasti kuitenkin. Tietty, jos koko ajan pitää olla puunaamassa ja pyykkäämässä, niin voihan se elämä ollakin hankalaa. Voishan sitä lastakin opettaa olla sotkematta ja miten käyttäydytään, mutta se olisi liian helppoa ja ei voisi valittaa... Itse olet elämäs tuollaiseksi muodostanut. 

[/quote]

Haista pitkä paska.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 15:25"]

No onpas nr. 9 vaikeaa ja mieskin on. Ei mulla aikoinaan ollut tuollaista, vaikka olen yh. Lapsikin oli suht hankala, mutta päivät sujuivat mutkattomasti kuitenkin. Tietty, jos koko ajan pitää olla puunaamassa ja pyykkäämässä, niin voihan se elämä ollakin hankalaa. Voishan sitä lastakin opettaa olla sotkematta ja miten käyttäydytään, mutta se olisi liian helppoa ja ei voisi valittaa... Itse olet elämäs tuollaiseksi muodostanut. 

[/quote]

Samaten voisin sanoa, että sinäkin olet muodostanut oman elämäsi tuollaiseksi kuin se on, hyvä yh. Jos elämäni on sinusta poikkeuksellisen raskasta niin minulle se ei sitä ole, olen onnellinen vaikka pikkulapsiaika on tietysti välillä rasittavaa, mutta lähinnä koska se on niin yksitoikkoista. 

Olen työssäkäyvänäkin pitänyt aina asunnon siistinä ja pyykkiä pesen kuten tarve vaatii. Ymmärrän, että sinun on pitänyt opettaa lapsellesi sellaisia käytöstapoja yksin ollessasi aikaisemmin, mitkä eivät vielä kuulu ikätasoon, mutta meillä tuota siisteyttä opetellaan pikku hiljaa ja ikätason mukaisesti.