Pelastaisitko tulipalosta äitisi vai miehesi
Kommentit (37)
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:25"]
Miettikää reaktioita, jos joku mies tunnustaisi pelastavansa mielummin äitinsä kuin vaimonsa...:)
[/quote]
Niinpä, ei helkkari, mikä paskamyrsky siitä nousisi... Tai mies pelastaisi mielummin isän. Kyllä minulle on itsestäänselvää, että pelastaisin mielummin nuoren mieheni kuin jo elämäänsä eläneen äitini.
Mä en tajua näitä kysymyksiä kyllä yhyään. Mutta vastaan silti. Mieheni. Äiti on kuollu jo.
Mieheni. Ei olisi vaikea valinta. Äitini kanssa on aina ollut vaikeaa ja olemme hyvin vähän tekemisissä. Mieheni on osa jokapäiväistä elämääni ja lasteni isä.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 21:48"]
äitini varmaan.
[/quote]
Vaikea kysymys,miehen kanssa on läheisemmät välit,mutta pelastaisin varmaa äitini.Miehen voi korvata,äitiä ei.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:25"]
Miettikää reaktioita, jos joku mies tunnustaisi pelastavansa mielummin äitinsä kuin vaimonsa...:)
[/quote]
Mä olen varma,että mun mies pelastaisi ennemmin äitinsä,siltä mammanpojalta ei tällaista tarvitse edes kysyä :D
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:25"]
Miettikää reaktioita, jos joku mies tunnustaisi pelastavansa mielummin äitinsä kuin vaimonsa...:)
[/quote]
Mietin ihan samaa :) Ja jos naisistakin osa pelastaisi kerran äitinsä, niin hyvin todennköisesti miehistä pelastaisi oman äitinsä vielä suurempi osa.
Otetaan realismi mukaan tarkasteluun :jos palo olisi jo yltynyt tarpeeksi ,niin taatusti ei pystyisi pelastamaan kumpaakaan. Ei edes omaa lastansakaan. Kuolisit heti koko yrityksessä ja se olisi siinä .Sitäpaitsi molemmat heistä olisivat siinä vaiheessa jo takuuvarmasti kuolleet. Et yksinkertaisesti voisi tehdä yhtään mitään Jos palo taas olisi vasta alkuvaiheessaan, voisi tietysti pelastaa kummatkin
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:07"]Äitini kasvaa jo horsmaa, joten mieheni.
[/quote]
Sama
Kyllä mulle oma rakas mies on se kaikkein tärkein. En voi ymmärtää argumenttia "uuden miehen voi ottaa, äitiä ei saa takaisin". Pidän miestäni ainutlaatuisena ihmisenä, joka ei ole korvattavissa. Niin pidän kyllä äitiänikin, mutta aikuisena ihmisenä en ole enää takertunut häneen.
Oletan myös, että mieheni pitää minua ainutlaatuisena ja pelastaisi minut ennen äitiään.
Tää ajatusleikki sai mut tuntemaan itseni oudoksi. Olen aina nostanut puolison omien vanhempieni edelle.
Olenko joku harvinainen ihmetapaus?
Äitini kasvaa jo horsmaa, joten mieheni.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:09"]Lopettakaa jo noi!!!!
[/quote]Älä nyt ota kaikkea niin vakavasti.
Hyvä se on välil psyykata itteään.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:11"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:09"]Lopettakaa jo noi!!!!
[/quote]Älä nyt ota kaikkea niin vakavasti.
[/quote]
Lapsi on terve silloin kun se leikkii, sairas kun ei osaa lopettaa. Ok no mäkin yritän olla hauska: pelaistaisitko tulipalosta haarukan vai veitsen?