Eikö äiti voi olla vain yksinkertaisesti paha?

Voi varmaan mutta kukaan ei ole pelkästään paha tai hyvä. Myös olosuhteilla ja taustoilla on vaikutusta. Meillä on tarve ymmärtää miksi joku tekee noin hirveän teon, koska periaatteessa tekijä on ollut työelämässä, perustanut yrityksen, hän ei ole ollut syrjäytynyt, huumeidenkäyttäjä, hänellä päällepäin olisi ollut mahdollisuudet normaalielämään. Meillä on tarve ymmärtää mikä on normaalia uupumuksen keskellä tunnettavaa turhautumista ja vihan tunteita, mikä taas saa tappamaan lapsensa.

Yhtä suuriin julmuuksiin naiset pystyvät kuin miehetkin. Mutta eiköhän tuossa Kuopion tapauksessa ollut kyse synnytyksen  jälkeisestä masennuksesta, psykoosista tms. Ei biologista lasta surmata ilman mielenterveysongelmaa. Väitän mututuntumalla.

Kyllä se näin on että miehet ovat pahoja ja nainen on hirmutekoja tehdessään ajautunut niihin ja itsekkin uhri.

Tietenkin voi, mutta se yleensä myös näkyy vähän aiemmin.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 08:26"]

 Ei biologista lasta surmata ilman mielenterveysongelmaa. Väitän mututuntumalla.

[/quote]

Paitsi jos kyseessä on mies....

Kukaan päästään terve ei tapa toista ihmistä, paitsi korkeintaan itsepuolustuksena tai pakotettuna.

Anoppini on yksinkertaisesti paha ihminen. Mieheni kävi kauan terapiassa hänen takiaan. Anoppini äiti oli myös julma ihminen, ja julmuus kohdistui anoppiini, joten sinänsä ymmärrettävää mutta ei tietenkään hyväksyttävää. Anoppini on n 80 vuotias.

Mä luulen että ne jotka eniten haluavat tästä äidistä psykopaattia tehdä ovat niitä jotka pelkäävät sitä pahaa puolta itsessään. Tai jotka taistelevat omien mielenterveysongelmiensa kanssa. Minua ainakin ahdistaa ajatus että voisinko mä tehdä pahaa lapselleni jos kilahtaisi jotenkin täysin. Ravistella tai jotakin.

Jotkut vaan ei tajua, että on aika iso ero sillä että ajattelee jotain (hetkellisesti, huonona hetkenä) ja oikeasti tekee sen. Sitä omaa huonoa hetkeä hävetessään nuo sitten koittavat selittää samalla tämän teonkin joksinkin joka saattaa sattua kenelle tahansa.

On sitten äiti tai isä niin se pahuus näkyy jossain muodossa ennen kuin murhaa lapsensa. Ihminen on mieleltään sairas jos yks kaks vaan tappaa lapsensa.

Ei voi olla paha, koska elämme pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Pahaksi leimaaminen on amerikkalaisten hömpötystä.

Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa valtion koura ulottuu myös perhe-elämään, ja perheiden elämää on tarkkailtava, jotta pystytään ennakoimaan tulevaa. Jos pahaa tapahtuu, on syy siinä ennakoinnin puutteessa.

Täällä uskotaan, että yhteiskunta voi vaikuttaa toimillaan kaikkiin kansalaisiin. Ei ole hyviä, eikä pahoja, on vain yhteiskunnan tahtiin eläviä ja sen ulkopuolelle jääneitä.

Näin meidän pitäisi uskoa.

Tottakai äiti voi olla paha. En tiedä mitä ajatella siitä, että nykyisin on mt- ongelmia niin kovin usealla. Onko niillä jotakin ihan oikeasti vai eikö  normaalia tylsää ja arkista elämää enää kestetä ollenkaan?

Vai onko ne niin joidenkin lääkkeiden sekoittamia, että normaali järki katoaa täysin. Sitäkin pidän mahdollisena.

Se että sanomme Kuopion lastenmurhaajaa pahaksi ja kauhistelemme oikein kovasti, helpottaa meitä oman pahuutemme käsittelyssä ja sietämisessä, koska emme ole sentään tappaneet lapsiamme. Olemme vain miedosti pahoja. Jos toisaalta ajattelemme oikein vankasti että hänen täytyy olla sairas, hyvin sairas, saamme ajatuksen siitä, että olisimme itse kykeneviä pahuuteen, karkotettua mahdollisimman kauas. 

Mielestäni meidän pitäisi jokaisen tutkia itseämme ja lähipiiriämme, voisiko tilannetta jotenkin auttaa tai parantaa. Olenko nyt huolehtinut omasta jaksamisestani, olenko hakenut apua mielenterveysongelmiini vai salaanko ne itseltänikin mahdollisimman huolella. Olenko hakeutunut ihmisten pariin, olenko kiinnostunut naapurin äidin jaksamisesta ja kuulumisista?

Mä haluaisin nyt kysellä määritelmää pahuudelle: mitä se oikein on? Onko se joku mielenterveyden häiriö? Onko se jotain patologista, esim. narsismia tai sen ns. puhtainta muotoa psykopatiaa? Onko tällainen paha ihminen syntyjään paha vai kasvaako hän pikkuhiljaa pahaksi, ja missä vaiheessa ihmisestä voi sanoa, että nyt hän on paha? Ajatteleeko hän itse olevansa paha, miten hän perustelee tekonsa itselleen?

Mä vierastan ja myös vastustan ihmisten leimaamista "pahoiksi" siksi, että pahaksi leimaaminen on liian kätevä selitys. Se ulkoistaa väkivallan ja kauheudet yhteiskunnan ja ihmisyyden ulkopuolelle. En kannata liikaa psykologisointiakaan, mutta ihmisen mielestä löytyy erilaisia mekanismeja, sekä yksilö- että joukkotasolla. Väkivaltaa on aina ollut, toki nykyään väkivalta on vähäisempää, mutta sitä on edelleen. 

Esimerkki: mua ärsyttää suuresti, kun esim. Hitleristä puhutaan jonain "pahuuden lähettiläänä". Hitler ja hänen joukkionsa saivat aikaan hirveitä, pahoja asioita, mutta niiden selittäminen "pahuudella" on aivan liian mystistä. Aivan niin kuin se paha olisi uinut jostain ulkopuolelta ihmisten keskuuteen - ei se ulkopuolelta tullut, se tuli sisältä. Ihminen on kykeneväinen moniin kauheuksiin. Hitler oli todennäköisesti sosiopaatti (hänen lapsi- ja eläinrakkautensa on käsittääkseni tyypillistä sosiopaateille) ja syitä Saksan Hitler-manialle voi selittää esim. Versailles'n häpeärauhalla (ja sen lieveilmiöllä), onpa niitä selitetty myös preussilaisella kasvatuksella. Tärkeää on pohtia syitä ja ymmärtää, jotta voitaisiin oppia jotain.

Nämä perhesurmat ovat tietenkin ihan eri juttuja kuin natsi-Saksan tapahtumat, mutta mielestäni niitäkään ei pitäisi selittää abstraktilla pahuudella, vaan pohtia, mitkä syyt saavat aikaan sen, että vanhempi surmaa lapsensa. Seilitys on aina olemassa, oli se sitten millainen tahansa. Tästä voitaisiin ehkä oppia jotain: ketkä ovat riskiryhmää, millaiset tekijät voivat laukaista tällaiset kauheat teot. Mun mielestä pahuutta olisi se, että tekijä tietoisesti ja nauttien tekisi jotain tuollaista - en usko, että kukaan edes ajattelee perhesurmaajien toimivan noin! Tästä keskustelusta voi olla sekin hyöty, että karmeita asioita päässään pyörittelevät ihmiset pystyisivät itsekin tunnistamaan alttiutensa ja tekemään jotain ennaltaehkäisevää.

" Ei paha oo kenkään ihminen, vaan toinen on HEIKOMPI toista..." En usko että kukaan ihminen on lähtökohtaisesti paha vaan toisissa vain jyllä Perleleen voimat eli pahathenget, enemmän toisissa vähemmän, toisissa taas Jumala. 

Olen avan samaa mieltä ap:n kanssa. Äiti voi myös vihata ja kadehtia omaa lastaan. Jouduin omassa lapsuudessani ottamaan jo varhain vastuuta alkoholisoituneesta yh-äidistäni. Vielä aikuisenakin meillä on täysin vääristynyt äiti-lapsi-suhde: Äitini kiukuttelee minulle kuin uhkaikäinen, mutta toisaalta myös takertuu ja hakee huomiota lähes keinolla millä hyvänsä. En muista hänen koskaan kyenneen olemaan oikeasti aikuinen tai osoittamaan minkäänlaista rakkautta minua kohtaan (lukuunottamatta kännipäisiä vuodatuksia).

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 09:27"]

Heheh typerät femakot. Painukaa helevettiin.

[/quote]

Painu sinä kuule sinne mistä tulitkin, eli isäsi perseeseen. Ei kukaan nainen ole voinut tuollaista mätäpaisetta synnyttää.

Pahan käsite on hankala, se on raamatullinen eikä millään lailla käyttökelpoinen kun ruvetaan ennaltaehkäisemään jne. Mikä nyt sitten on paha. Muistan että kun luin brittiläsestä Baby P:stä ja tämän äidistä, tuli hyvin voimakkaasti sellainen tunne että lapsen äiti on syvästi paha. Toisaalta, kyseisen naisen oma äiti oli ollut rappionarkkari ja tyttö ihan järkyttävän heitteillä koko lapsuutensa. Oliko Baby P:n äidillä jokin valinnan mahdollisuus? Jos hän oli tavallaan jäänyt henkisesti eläimen tasolle? Tuskin. Hänelle ei kerta kaikkiaan ollut kehittynyt kykyä inhimillisiin tunteisiin. Jos kissa tappaa hiiren, onko kissa paha kun sillä ei ole kykyä empatiaan hiirtä kohtaan? Jos meidät suomalaiset laitettaisiin kulttuuriin joka palvoo hyttysiä ja kieltää jyrkästi niiden tappamisen, niin tapettaisiinko me silti se hyttynen illalla makuuhuoneessa salaa vai ei? Väitän että että lähemmäs 100% tappaisi ja 100% ei tuntisi olevansa pahoja ihmisiä sen takia.

Tällä nyt ei ole paljoa tekemistä tuon kuopiolaisen äidin kanssa, mutta pointti oli se että kaikki lähtee ennaltaehkäisystä. Ettei yksikään lapsi elä sellaisissa oloissa ettei aikuisena ole kykyä empatiaan tai paljoa mihinkään muuhunkaan. Paha-leimojen lyöminen voi tuntua mukalta, mutta mitään se ei hyödytä hyvin monessa tapauksessa.

Tottakai voi olla, kannattaa lukea juttua vaikka Hitlerin kätyreistä, kuinka natsisaksan aikaan naiset näyttelivät isoa roolia väkivaltakoneistossa ja monet heistä tekivät aivan hirvittäviä julmuuksia. Naisten rooli oli paljon isompi kuin on luultu ja aihe on ollut tabu josta on vaiettu. Ainoastaan viimeaikona tästäkin on alettu keskustelemaan.

Ei se vagina tee ketään autuaaksi tai pyhimykseksi.