Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmeessä tapasimme?
19.11.2014 |
Tässä päivän polttava kysymys. Tapasin nykyisen vaimoni reilu vuosikymmen sitten, muutimme hetimiten yhteen, mentiin melkein heti myös naimisiin, tehtiin hetimiten lapsia (monta), ja niin edelleen. Vieläkin ollaan yhdessä, ei ole mitään aikeita muuttaa tätä, olemme pääosin onnellisia jnejne.
Tarinalla on kuitenkin jännähkö varjonsa. Vain muutama kuukausi sen jälkeen kun olin tavannut vaimoni, tapasin työkuvioissa erään toisen vastaavan ikäisen, ulkomaalaisen naisen. Olosuhteissa jotka eivät olisi olleet mahdollisia ilman että olisin tavannut vaimoni - vaikka vaimoni ei ole koskaan ko. naista nähnytkään tai hänestä mitään kuullutkaan.
No kuitenkin, hyvin nopeasti tämän toisen naisen kanssa molemminpuolin huomasimme että meillä on ihan käsittämätön henkinen yhteys. Se alkoi oikeasti molemmin puolin heti ensi sananvaihdolla joka kesti vain muutaman sekunnin, eikä ole sen jälkeen antanut periksi. Aina kun tapaamme, uppoudumme juttelemaan keskenämme kirjaimellisesti loputtomiin, meidän yhteensopivuus on jotain semmoista mitä en ole koskaan kokenut. Olemme vuosien varrella samaan kaupunkiin/maahan törmätessämme tavanneet toisiamme satunnaisesti, välissä vuosiakin taukoa ilman mitään yhteydenottoa, ja yleensä ei ole edes mitään kamalaa hinkua tavata toista. Mutta sitten kun väkinäisesti sovitaan että nähdään edes pikaisesti jossain kahvilassa, niin molemmat tajuaa taas miten suorastaan huumaannumme toistemme seurasta, vaivumme keskenämme lähes transsiin. Sitten ihmetellään toisillemme että "ai, taasko tässä kävi näin". Ja yllättäen ilta venyyjavenyy kunnes on pakko lähteä.
Mitä pidemmälle vuodet vierivät, sitä enemmän me molemmat kyselemme ääneen että miksi me tapasimme, ja saadaanko siihen koskaan vastausta. Miten voi olla että juuri sillä hetkellä kun olen tavannut tulevan vaimoni oltuani vuosia sinkkuna, me törmäsimme tämän toisen naisen kanssa. Ja kuten sanottua, emme olisi ikinä edes tavanneet ellen olisi ensin löytänyt vaimoani. Ja me vaan emme pysty unohtamaan toisiamme, vaikka emme pidä edes minkäänlaista säännöllistä yhteyttä.
Kaiken huipuksi emme ole ikinä tehneet mitään "luvatonta" tämän toisen naisen kanssa. Emme ole koskaan suudelleet, mistään suuremmasta puhumattakaan, polkumme ovat vain satunnaisesti kohdanneet eri paikoissa vuosien varrella vain uudestaan erotakseen. Hän on ehdottomasti sitä mieltä että minun pitää pysyä perheeni kanssa, hän pitää minua "hyvänä" miehenä ja kunnioittaa statustani, eikä halua sitä rikkoa. Eikä minulla ole pienintäkään aikomusta rikkoa perhettäni, rakastan vaimoani ja lapsiani yli kaiken.
Surullinen puoli tässä tarinassa on se että tämä kyseinen nainen on vieläkin sinkku, monista yrityksistä huolimatta hän ei löydä itselleen miestä. Hän on hyvinkin kaunis ja sivistynyt, miellyttävä nainen, mutta ei pysty vakiintumaan. Hän on meistä kahdesta se joka on niin sen meidän tunnesiteen vanki, että ei voi vakiintua kenenkään muun kanssa, koska kenenkään muun kanssa hän ei tunne edes lähelle samoin. Ja silloin koko homma tuntuu hänestä ontolta, epäsopivalta, epätoimivalta.
Minä puolestani en tunne myöskään lähellekään samoin kenenkään muun kanssa, mutta minut "pelastaa" se että minulla on perheeni, jota en ole jättämässä. Perheonni toimii kyllä ilman täydellistä henkistä yhteyttäkin oikein hienosti. Mutta tämä nainen on tosi kurjassa jamassa, hänen biologinen kellonsa tikittää punaisena yliaikaa, hän on epätoivoinen oman perheen perustamisesta, mutta ei pääse eteen eikä taakse.
Tätä on ulkopuolisen ehkä vaikea ymmärtää, mutta tilanne on todella, todella, todella outo. Siksi haluaisin kysellä että olisiko kenelläkään tarjota minkäänlaista selitystä tälle, miten voi olla että kaksi lähes ventovierasta ihmistä ovat näin toistensa henkisiä vankeja? Voiko tälle löytyä kohtalosta joku selitys? Onko meidän tarkoitus päätyä joskus yhteen? Onko tämä vain kohtalon oikku mallia shit happens?
Kommentit (31)
Olette sielunkumppaneita, joiden ei tässä elämässä ole tarkoitus päätyä yhteen. Teillä voi olla yhteinen karma tai sitten sinut on annettu naisen elämään lievittämään hänen yksinäisyyttään, joka on hänen osansa teki hän mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sielunkumppanuus yhdistää teitä. Luin jostain, että aina sielunkumppaneiden ei ole tarkoitus päätyä yhteen, vaan he voivat kohdata toisensa muistakin syistä, kuten oppiakseen jotakin tai ollakseen ystäviä tai saada jotain suurta aikaan esim. työ- tai harrastusrintamalla.
Jos kerran olet oikeasti onnellinen perheesi kanssa, ei sinun kannata erotakaan. Nainen on vastuussa omasta elämästään ja valinnoistaan. Tavallaan on minusta hienoa, ettei hän tyydy vain johonkin.
Minä ymmärrän.
Oon samanlaisessa tilanteessa. Ensin odotin, että kyllä se ihastus siitä ajallaan hellittää, mutta sitten lopulta vain totesin, ettei se tule ikinä hellittämään. Ja kyllä sitä samaa olen minäkin ihmetellyt, että mikä tarkoitus sillä on, että meidän tiemme kohtasivat. En ole ikinä ollut sen ihmeemmin uskonnollinen, mutta nyt olen täysin sitä mieltä, että Jumala halusi, että tiemme kohtasivat, jotta voimme opettaa toisillemme jotain tärkeää. Ja kun toinen tuntuu ihan omalta, vaikka nähdään vain harvoin. Kyllä en ole voinut välttyä ajatukselta, että me ollaan oltu edellisessä elämässä puolisoita tai kaksosia. Ennen olen puhunut tuollaisista asioista sillain leikillään, mutta nykyään oon kyllä ihan tosissani. Kun eihän ketään toista kohtaan oo ollut tällaista tunnetta. Tässä ihmisessä on jotain ihan ainutlaatuista minulle.
Tässä elämässä meitä ei tunteista huolimatta ollut tarkoitettu yhteen. Me nimittäin tavattiin vasta mun ollessa nelikymppinen. Mun aviomiehen kanssa mulla on lapset ja me ollaan perhe. Jos olisin jäänyt odottamaan tuota mun sielunkumppania, niin mulla ei olisi noita ihania lapsia.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:32"]
Saatko tästä suuriakin viboja?
[/quote]
?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaista ei kyllä kannattaisi tehdä, että tietentahtoen pitää toista otteessaan. Olisit vaan ollut perheellesi uskollinen, ja antanut naisen jatkaa elämäänsä ilman sinua. Olet itsekäs. Ja tuo nainen ehkä vähän hölmö.
Tuo on tuollaista ihan turhaa kauniit ja rohkeat-kuvitelmaa. Elämä on itse asiassa ihan yksinkertaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aiot pysyä vaimosi kanssa niin lopettakaa tämän toisen kanssa tapailu, juttelu ja 'törmäily'. Vai nautitko siitä että hän kituu yksinäisyydessään kun ei kukaan muu ole sen veroinen?
Päästä hänet irti jos oikeasti välität.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:35"]
Ja kun toinen tuntuu ihan omalta, vaikka nähdään vain harvoin. Kyllä en ole voinut välttyä ajatukselta, että me ollaan oltu edellisessä elämässä puolisoita tai kaksosia.
[/quote]
Tällä juuri todistat että tiedät mistä puhun. Nimittäin se on juuri tuo tunne, "minä olen sinun ja sinä olet minun", vaikkei sitä voi mitenkään järjellä selittää. Se on tosi outoa. Kiva kuulla etten ole ainoa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:53"]Jos aiot pysyä vaimosi kanssa niin lopettakaa tämän toisen kanssa tapailu, juttelu ja 'törmäily'. Vai nautitko siitä että hän kituu yksinäisyydessään kun ei kukaan muu ole sen veroinen?
Päästä hänet irti jos oikeasti välität.
[/quote]
En päästä, haluan hänet elämääni. Eroan vaimostani. Tällä tavoin tuhoan itseni, tuon naisen ja perheeni. En aio enää jatkaa kaksoiselämää.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:59"][quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:53"]Jos aiot pysyä vaimosi kanssa niin lopettakaa tämän toisen kanssa tapailu, juttelu ja 'törmäily'. Vai nautitko siitä että hän kituu yksinäisyydessään kun ei kukaan muu ole sen veroinen?
Päästä hänet irti jos oikeasti välität.
[/quote]
En päästä, haluan hänet elämääni. Eroan vaimostani. Tällä tavoin tuhoan itseni, tuon naisen ja perheeni. En aio enää jatkaa kaksoiselämää.
[/quote]
Tämä oli ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin siinä käy, kun ei odota sitä oikeaa.
Oma syysi.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:43"]
Tuollaista ei kyllä kannattaisi tehdä, että tietentahtoen pitää toista otteessaan. Olisit vaan ollut perheellesi uskollinen, ja antanut naisen jatkaa elämäänsä ilman sinua. Olet itsekäs. Ja tuo nainen ehkä vähän hölmö.
[/quote]
Siis häh? Eihän meistä kumpikaan pidä ketään "otteessaan", ja nimenomaan olen ollut perheelleni uskollinen! Mitä meidän välillä vaan on niin se pysyy siellä ihan pyytämättä ja pitämättä. En ymmärrä logiikkaasi, tai vielä paremmin sinulla ei taida olla hajuakaan siitä mistä puhun.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 17:00"]
Tämä oli ap.
[/quote]
Ja v-tut oli.
ap
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 17:03"][quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 17:00"]
Tämä oli ap.
[/quote]
Ja v-tut oli.
ap
[/quote]
Mikäs tämä tapaus on? Yrittää toisten aloitukset omia.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 17:01"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:43"]
Tuollaista ei kyllä kannattaisi tehdä, että tietentahtoen pitää toista otteessaan. Olisit vaan ollut perheellesi uskollinen, ja antanut naisen jatkaa elämäänsä ilman sinua. Olet itsekäs. Ja tuo nainen ehkä vähän hölmö.
[/quote]
Siis häh? Eihän meistä kumpikaan pidä ketään "otteessaan", ja nimenomaan olen ollut perheelleni uskollinen! Mitä meidän välillä vaan on niin se pysyy siellä ihan pyytämättä ja pitämättä. En ymmärrä logiikkaasi, tai vielä paremmin sinulla ei taida olla hajuakaan siitä mistä puhun.
ap
[/quote] siis vaimosi on tietoinen että tapaat tätä naista, juttelette pitkään, vaivutte transsiin ja ylipäätään vaimosi on tietoinen tunteistasi tätä toista naista kohtaan? Jos näin, niin sitten asia ok.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 17:10"][quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 17:01"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:43"]
Tuollaista ei kyllä kannattaisi tehdä, että tietentahtoen pitää toista otteessaan. Olisit vaan ollut perheellesi uskollinen, ja antanut naisen jatkaa elämäänsä ilman sinua. Olet itsekäs. Ja tuo nainen ehkä vähän hölmö.
[/quote]
Siis häh? Eihän meistä kumpikaan pidä ketään "otteessaan", ja nimenomaan olen ollut perheelleni uskollinen! Mitä meidän välillä vaan on niin se pysyy siellä ihan pyytämättä ja pitämättä. En ymmärrä logiikkaasi, tai vielä paremmin sinulla ei taida olla hajuakaan siitä mistä puhun.
ap
[/quote] siis vaimosi on tietoinen että tapaat tätä naista, juttelette pitkään, vaivutte transsiin ja ylipäätään vaimosi on tietoinen tunteistasi tätä toista naista kohtaan? Jos näin, niin sitten asia ok.
[/quote]
On. Tosin olen puhunut ihastumisesta. En niin voimakkaista tunteista mitä on. Asia ei ole salainen. Ap
Sinulla ei ole siis aikomustakaan erota vaimostasi ja tapaat toista naista, olette pitäneet yhteyttä koko sen ajan kun olet ollut varattu. Sitten kehtaat vielä mukamas harmitella kun tämä toinen nainen jää ilmeisesti yksin, lapsettomaksi, perheettömäksi. Pitäisikö sinun hankkia aivot?
Ajattele asiaa myös toiselta kantilta. Nainen on siis sielunystäväsi, hänen lähellään on helppo olla ja hänen kanssaan on helppo puhua kaikesta. Olisiko tämä riittänyt kuitenkaan elämän kestävään parisuhteeseen? Olisitteko olleet onnellisia yhdessä? Olisitteko saaneet lapsia? Olisiko teillä ollut hyvä seksielämä? Olisitteko olleet niin hyviä ystäviä, että jonain päivänä olisitte todenneet suhteen olevan vain kaveripohjalla? Silloin, kun toista ihmistä ei kunnolla tunne, hänestä ikään kuin luo mielikuvia, joissa hänet nostaa tahtomattaan korkealle jalustalle. En yhtään vähättele teidän keskusteluhetkiä, mutta arki on aina toista, kuin mielenkiintoiset tapaamiset harvoin.
Alue: Aihe vapaa
Olette varmaan olleet pari tai sisarukset edellisessä elämässä, jotain jäänyt kesken ja siksi olette sopineet tapaavanne tässä elämässä. Ei sen kummempaa.