Miten hirvittävistä raivokohtauksista voi oikeasti päästä eroon?
Mieheni saa aivan pikkujutuista raivokohtauksia ja huutaa minulle kurkku suorana, jos vaikka menen yöllä hakemaan keittiöstä lasillisen vettä. En ihan oikeasti tajua, että miksi hänellä on niin heikkohermoista käytöstä. Hän myös heittelee tavaroita ja kiihtyy "nollasta sataan" parissa sekunnissa. Exäni oli vastaavanlainen, mutta erosinkin hänestä; hän tosin oli sittemmin mennyt aiheesta terapiaan sekä lopettanut alkoholinkäytön täysin.
Nykyinen mieheni ei käytä lainkaan alkoholia, mutta hän saa melkein mistä vain aiheesta aivan järkyttäviä raivareita, jos kaikki ei mene hänen toiveidensa mukaan. Alan olla jo epätoivoinen. Mikä voisi auttaa? Lääkitys (mikä lääke?), terapia (millainen?), ruokavalio vai jokin tee-se-itse niksi? Mieheni ollessa raivoissaan, mikään järkipuhe tai rauhoittelu eivät auta.
Kommentit (11)
Olen tuollaisen raivohullun tytär. Olen oppinut pelkäämään koko ajan- Lapsuudessa koettu pelko siitä milloin seuraavaksi räjähtää, on jäänyt päälle ja muuttunut yleistyneeksi ahdistuneisuushäiriöksi (ahdistuksen sisältö on: mitä kauheaa tapahtuu seuraavaksi? hoitakaa se asia, se ihan oikesti vaikuttaa lapsiin (jos teillä on niitä).
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 02:08"]
Terapia, mutta tarvitaan joku minua viisaampi sanomaan, millainen. Aika olennaista olisi sinun tajuta, ettei ole sinun vastuullasi muuttaa miestä ja ettei hän muutu pelkästään sinun halullasi. Hänellä pitää itsellään olla halu ja tahto muuttua. Jos hänen mielestään tilanne on ok ja hän kokee jopa hyötyvänsä purkauksistaan niin eihän hän muutu. On sinun valintasi, haluatko elää tulivuoren naapurissa vai et. Aika harvalle se hyvää tekisi.
[/quote]
Toki toivoisin mieheni olevan toisenlainen ja tasapainoisempi, mutta aluksi hän ei paljastanut kyseistä piirrettään. Olimme jo naimisissa, kun hän alkoi räjähdellä kunnolla. Työpaikallaankin hän on mr. nice guyn maineessa tietääkseni. Olen ehdottanut terapiaa tai lääkitystä jo aiemmin, mutta mies ei kehtaa/halua mennä työterveyslääkärille hakemaan apua kyseisiin "päävaivoihinsa". Toisaalta jos itse jotenkin keksisin jonkin patenttiratkaisun valmiiksi hänelle, hän saattaisi suostua.
Itselläni on jo korkeaa verenpainetta ajoittain ja rytmihäiriöitä, vaikka olen hoikka ja kohtuuhyvässä kunnossa, sillä suhteemme on erittäin stressaava minulle miehen äkkiväärän luonteen ja raivareiden takia. Olen jatkuvassa pelossa, kun ei miehen käytökseen voi luottaa ja mistään ei oikein uskalla raivareiden pelossa puhua. Kaiken lisäksi mies on myös kontrollifriikki ja haluaa päättää useimmista asioista ja jos asiat eivät mene hänen mielensä mukaan, hän saa raivarin, joten olen tosiaan hänen kanssaan ns. helisemässä.
Voi olla pysyvä temperamentti, valitettavasti. Itsestä on lähdettävä se halu muuttua. Ehdotan, että kun mies alkaa räyhäämään, kylmän rauhallisesti toteat ettet aio raivoamista sietää tai kuunnella, ja lähdet tilanteesta. Älä vastaa tai mene siihen mukaan.
t. Räyhääjän tytär
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 02:21"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 02:08"]
Terapia, mutta tarvitaan joku minua viisaampi sanomaan, millainen. Aika olennaista olisi sinun tajuta, ettei ole sinun vastuullasi muuttaa miestä ja ettei hän muutu pelkästään sinun halullasi. Hänellä pitää itsellään olla halu ja tahto muuttua. Jos hänen mielestään tilanne on ok ja hän kokee jopa hyötyvänsä purkauksistaan niin eihän hän muutu. On sinun valintasi, haluatko elää tulivuoren naapurissa vai et. Aika harvalle se hyvää tekisi.
[/quote]
Toki toivoisin mieheni olevan toisenlainen ja tasapainoisempi, mutta aluksi hän ei paljastanut kyseistä piirrettään. Olimme jo naimisissa, kun hän alkoi räjähdellä kunnolla. Työpaikallaankin hän on mr. nice guyn maineessa tietääkseni. Olen ehdottanut terapiaa tai lääkitystä jo aiemmin, mutta mies ei kehtaa/halua mennä työterveyslääkärille hakemaan apua kyseisiin "päävaivoihinsa". Toisaalta jos itse jotenkin keksisin jonkin patenttiratkaisun valmiiksi hänelle, hän saattaisi suostua.
Itselläni on jo korkeaa verenpainetta ajoittain ja rytmihäiriöitä, vaikka olen hoikka ja kohtuuhyvässä kunnossa, sillä suhteemme on erittäin stressaava minulle miehen äkkiväärän luonteen ja raivareiden takia. Olen jatkuvassa pelossa, kun ei miehen käytökseen voi luottaa ja mistään ei oikein uskalla raivareiden pelossa puhua. Kaiken lisäksi mies on myös kontrollifriikki ja haluaa päättää useimmista asioista ja jos asiat eivät mene hänen mielensä mukaan, hän saa raivarin, joten olen tosiaan hänen kanssaan ns. helisemässä.
[/quote]
Näet asiat väärässä järjestyksessä. Ei niin, että on räjähtävä temperamentti ja sen päälle kontrollifriikki, vaan miehellä on kontrollihimo, ja hermo palaa kun kontrolli menee. Mies kykenee vallan hyvin käyttäytymään töissä, ja niin kykenisi kotonakin, jos vain haluaisi.
Kysymys kuuluu, miksi sinä keräilet tällaisia miehiä, ja pidät tilannetta kuitenkin jossain määrin normaalina, vastoin parempaa tietoasi?
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 02:41"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 02:21"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 02:08"]
Terapia, mutta tarvitaan joku minua viisaampi sanomaan, millainen. Aika olennaista olisi sinun tajuta, ettei ole sinun vastuullasi muuttaa miestä ja ettei hän muutu pelkästään sinun halullasi. Hänellä pitää itsellään olla halu ja tahto muuttua. Jos hänen mielestään tilanne on ok ja hän kokee jopa hyötyvänsä purkauksistaan niin eihän hän muutu. On sinun valintasi, haluatko elää tulivuoren naapurissa vai et. Aika harvalle se hyvää tekisi.
[/quote]
Toki toivoisin mieheni olevan toisenlainen ja tasapainoisempi, mutta aluksi hän ei paljastanut kyseistä piirrettään. Olimme jo naimisissa, kun hän alkoi räjähdellä kunnolla. Työpaikallaankin hän on mr. nice guyn maineessa tietääkseni. Olen ehdottanut terapiaa tai lääkitystä jo aiemmin, mutta mies ei kehtaa/halua mennä työterveyslääkärille hakemaan apua kyseisiin "päävaivoihinsa". Toisaalta jos itse jotenkin keksisin jonkin patenttiratkaisun valmiiksi hänelle, hän saattaisi suostua.
Itselläni on jo korkeaa verenpainetta ajoittain ja rytmihäiriöitä, vaikka olen hoikka ja kohtuuhyvässä kunnossa, sillä suhteemme on erittäin stressaava minulle miehen äkkiväärän luonteen ja raivareiden takia. Olen jatkuvassa pelossa, kun ei miehen käytökseen voi luottaa ja mistään ei oikein uskalla raivareiden pelossa puhua. Kaiken lisäksi mies on myös kontrollifriikki ja haluaa päättää useimmista asioista ja jos asiat eivät mene hänen mielensä mukaan, hän saa raivarin, joten olen tosiaan hänen kanssaan ns. helisemässä.
[/quote]
Näet asiat väärässä järjestyksessä. Ei niin, että on räjähtävä temperamentti ja sen päälle kontrollifriikki, vaan miehellä on kontrollihimo, ja hermo palaa kun kontrolli menee. Mies kykenee vallan hyvin käyttäytymään töissä, ja niin kykenisi kotonakin, jos vain haluaisi.
Kysymys kuuluu, miksi sinä keräilet tällaisia miehiä, ja pidät tilannetta kuitenkin jossain määrin normaalina, vastoin parempaa tietoasi?
[/quote]
En tavallaan keräile sinänsä sellaisia ja haluaisin tasapainoisen puolison. Olen itse todella rauhallinen, joten jotenkin alitajuisesti kartan kaltaisiani rauhallisempia henkilöitä, ts. ilmeisesti "aistin" sellaisen lievän äkäisyyden ihmisissä, vaikka he käyttäytyisivät hyvinkin. Nimittäin paras kaverinikin on tosi äkäinen ja lisäksi oma äitini. En tiedä, asia liittynee varmaan lapsuuteeni; jospa äkäisyydessä on jotain tuttua. Mutta olipa syy mikä tahansa, toivoisin mieheni muuttuvan tuossa asiassa tai muuten ero on vääjäämätön.
Hanki lääkäriltä resepti ja jauha lääkkeet suoraan miehen ruokaan.
Toivoisin, että sisareni tekisi samoin.
Sisareni mies saa toisinaan hirvittäviä raivokohtauksia. Hän huutaa, rikkoo ja heittelee tavaroita jne.
Mielestäni miehen pitäisi mennä terapiaan, mutta eihän maalaismies suostu.
Kenenkään ei tarvitse sietää vuodesta toiseen ilkeää matalamielisyyttä ja raivokohtauksia.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 02:49"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 02:41"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 02:21"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 02:08"]
Terapia, mutta tarvitaan joku minua viisaampi sanomaan, millainen. Aika olennaista olisi sinun tajuta, ettei ole sinun vastuullasi muuttaa miestä ja ettei hän muutu pelkästään sinun halullasi. Hänellä pitää itsellään olla halu ja tahto muuttua. Jos hänen mielestään tilanne on ok ja hän kokee jopa hyötyvänsä purkauksistaan niin eihän hän muutu. On sinun valintasi, haluatko elää tulivuoren naapurissa vai et. Aika harvalle se hyvää tekisi.
[/quote]
Toki toivoisin mieheni olevan toisenlainen ja tasapainoisempi, mutta aluksi hän ei paljastanut kyseistä piirrettään. Olimme jo naimisissa, kun hän alkoi räjähdellä kunnolla. Työpaikallaankin hän on mr. nice guyn maineessa tietääkseni. Olen ehdottanut terapiaa tai lääkitystä jo aiemmin, mutta mies ei kehtaa/halua mennä työterveyslääkärille hakemaan apua kyseisiin "päävaivoihinsa". Toisaalta jos itse jotenkin keksisin jonkin patenttiratkaisun valmiiksi hänelle, hän saattaisi suostua.
Itselläni on jo korkeaa verenpainetta ajoittain ja rytmihäiriöitä, vaikka olen hoikka ja kohtuuhyvässä kunnossa, sillä suhteemme on erittäin stressaava minulle miehen äkkiväärän luonteen ja raivareiden takia. Olen jatkuvassa pelossa, kun ei miehen käytökseen voi luottaa ja mistään ei oikein uskalla raivareiden pelossa puhua. Kaiken lisäksi mies on myös kontrollifriikki ja haluaa päättää useimmista asioista ja jos asiat eivät mene hänen mielensä mukaan, hän saa raivarin, joten olen tosiaan hänen kanssaan ns. helisemässä.
[/quote]
Näet asiat väärässä järjestyksessä. Ei niin, että on räjähtävä temperamentti ja sen päälle kontrollifriikki, vaan miehellä on kontrollihimo, ja hermo palaa kun kontrolli menee. Mies kykenee vallan hyvin käyttäytymään töissä, ja niin kykenisi kotonakin, jos vain haluaisi.
Kysymys kuuluu, miksi sinä keräilet tällaisia miehiä, ja pidät tilannetta kuitenkin jossain määrin normaalina, vastoin parempaa tietoasi?
[/quote]
En tavallaan keräile sinänsä sellaisia ja haluaisin tasapainoisen puolison. Olen itse todella rauhallinen, joten jotenkin alitajuisesti kartan kaltaisiani rauhallisempia henkilöitä, ts. ilmeisesti "aistin" sellaisen lievän äkäisyyden ihmisissä, vaikka he käyttäytyisivät hyvinkin. Nimittäin paras kaverinikin on tosi äkäinen ja lisäksi oma äitini. En tiedä, asia liittynee varmaan lapsuuteeni; jospa äkäisyydessä on jotain tuttua. Mutta olipa syy mikä tahansa, toivoisin mieheni muuttuvan tuossa asiassa tai muuten ero on vääjäämätön.
[/quote]
Juuri näin. "Äkäisyys" on tuttua ja turvallista. Siksi itsekin olen aina valinnut ilkeän miehen. Better the devil you know. Vaan eipä ole
Miten olet onnistunut löytämään itsellesi kaksi samanlaista raivohullua?
Joillain naisilla on esim. kyky hankkia juoppoja juopon perään ja siinä on kyllä peiliin katsomisen paikka.
Ps. JÄTÄ SE!!!
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 02:49"]
Hanki lääkäriltä resepti ja jauha lääkkeet suoraan miehen ruokaan.
Toivoisin, että sisareni tekisi samoin.
Sisareni mies saa toisinaan hirvittäviä raivokohtauksia. Hän huutaa, rikkoo ja heittelee tavaroita jne.
Mielestäni miehen pitäisi mennä terapiaan, mutta eihän maalaismies suostu.
Kenenkään ei tarvitse sietää vuodesta toiseen ilkeää matalamielisyyttä ja raivokohtauksia.
[/quote]
Oletko katsonut vähän liikaa saippuasarjoja?
Haluatko tulla meille syömään? Saatan "maustaa" ruokaasi hieman esim. rotanmyrkyllä.
Voih, ajattelkn että kaipaat itsellesi neuvoja, mutta toista on vaikea muuttaa jos hän ei itse halua tehdä asialle jotain. Minäkin räjähtelin aiemmin helposti etenkin lapsille, mutta olen tiedostanut mistä se minun kohdallani johtuu:
- matala verensokeri. Sopiva ruokavalio ja säännölliset ruoka-ajat tärkeitä
- riittävästi unta yöllä!
- stressin välttäminen.
Tietysti vieläkin menee joskus kunnolla hermo, mutta ei ollenkaan niin usein. Valitettavasti tämä voi joillakin olla myös persoonasta kiinni.
Terapia, mutta tarvitaan joku minua viisaampi sanomaan, millainen. Aika olennaista olisi sinun tajuta, ettei ole sinun vastuullasi muuttaa miestä ja ettei hän muutu pelkästään sinun halullasi. Hänellä pitää itsellään olla halu ja tahto muuttua. Jos hänen mielestään tilanne on ok ja hän kokee jopa hyötyvänsä purkauksistaan niin eihän hän muutu. On sinun valintasi, haluatko elää tulivuoren naapurissa vai et. Aika harvalle se hyvää tekisi.