teini-ikäisen masennus. Mihin asioihin se tulevaisuudessa vaikuttaa

Kyllä armeijaan noilla taustoilla "pääsee"... Mitään töitä tms asia ei sulje pois, varsinkaan jos ymmärtää olla kertomatta asiasta työhöntulotarkastuksissa. Mistä tahansa sairauksista kertomallahan niissä kyllä huonontaa mahdollisuuksiaan, varsinkin jos alalla työpaikoista on kova kilpailu. Esim. itselläni on asperger-diagnoosi, enkä usko että olisin saanut ikinä alaltani yhtäkään työpaikkaa jos olisin asian kertonut. Mutta kun en ole kertonut, en ole päivääkään työttömänä joutunut viettämään, ja jo 15 vuotta alalla tutkinnon jälkeen...

Adoptiohan se hankalin asia on siksi, että toisin kuin työhön hakiessa, siinä tutkitaan julkisen terveydenhuollon rekistereissä olevat aiemmat terveystiedot. Eli diagnoosit tulevat ilmi jos on julkisella puolella tehtyjä. Ja kyllä joku yksittäinen masennusjakso menneisyydessäkin voi valitettavasti adoption estää.

Armeijaan pääsee kyllä jos haluaa, mutta jollei halua niin ei sinne noilla diagnooseilla pakoteta. Poliisiksi ja lennonjohtajaksi voi olla vaikea päästä, lähihoitajan kohdalla paljon riippuu sattumasta. Adoptio onnistuu jos sitä haluaa. Sairausvakuutuksia ei saa (tai saa, mutta niistä suljetaan niin paljon korvattavuuden ulkopuolelle, ettei sitä enää kannata ottaa) mutta muut normaalit vakuutukset kyllä saa.

Henkivakuutusta ei saa jos on voimassaolevia reseptejä lääkitykselle. Näin ainakin OP-Pohjolassa. Minua ei siis ole vakuutettu kuolemantapauksen varalta vaikka masennus on hoidossa. Ilmeisesti on vakuutusyhtiön kannalta parempi olla hoitamatta masennusta. 

Ei kannata kertoa kenellekään, vakuutukset jne. tietysti eri asia

Tyttäreni sairasti masennuksen teininä. Hän kävi terapiassa neljä vuotta, terapian loppumisesta on nyt nelisen vuotta ja hän voi erinomaisesti. Ainoa hankaluus on ollut juuri vakuutusten kanssa. Sairaskuluvakuutusta ei ole myönnetty, ja matkavakuutuksenkin kanssa oli vaikeuksia. Mutta eiköhän tuokin muutu ajan kanssa kun on ollut terveenä riittävän pitkään.