Erilaiset kasvatustyylit, tai toinen kasvattaa toinen ei..
Mies ei aseta rajoja tai ainakaan pidä niistä kiinni. Väänetty tästä koko lasten elämä, kun olivat vaippaikäisiä olin helisemässä yksin kun mies jätti asioita kesken, mm. Ei koskaan saanut lapsia päiväunille vaan isin kanssa riekkuivat koko päivän yliväsyneinä. Nyt 4v ja 6v minä haluan opettaa käytöstapoja ja keskittymistä, mm ruokaoöydässä maltetaan hetki istua ja sitten kiitetään. Mies ei näitä huomioi ja lapset ovatkin levottomia kun isä siinä, nelivuotias katsoo isiin ja pelleilee. Mä jyrisen ylivihaisena kun tilanne ahdistaa, keskenään mun kanssa on normaali leppoisaa syöntiä ja juttelua. Tänään nelivuotias alkoi keikkua pöydässä ja kiivetä isän syliin ja nauraen yritti lyödä isää pariin otteeseen, tähän mies onneksi puuttui tiukasti muttei käskenyt lasta omalle paikalleen vaan sai riekkuna menojaan. Kun kies pesee lasten hampaita he mölisevät samalla, mun kanssa keskittyvät pesuajan normaalisti. Kun mies lukee iltasatua, kuusivee riekkuu eikä keskity. Minä sanon, että satu kuunnellan rauhassa ja sotten jutellaan, pitää syksyllä koulussakin pystyä keskittymään. Tällaista.
Mies sanoo, ettei jaksa enempää panostaa ja kunhan nyt saa jotenkin menemään. Minusta vanhempien kuuluu vaivautua kasvatukseen ja rajojen asettamiseen! Ihan kuin eri lapsia kasvatettaisiin. Minä annan rakentaa majoja olkkariin ja juosta pihalla räkä poskella, en valita kuraisista vaatteista tai kodin sotkusta, mutta rajat ja käytöstavat tulee oppia. Harmittaa, ettei toinen tee osuutta ja siksi minunkin työstä menee hukkaan. Mitä mieltä? Onko muilla samaa ja miten olette ratkaisseet asiaa?
Kommentit (5)
Onko teillä kamppailtu saman asian kanssa vai miten sujuu? Toivoisin niin kannanottoja.
Aivankuin meillä, tosi ärsyttävää ja välinpitämätöntä mieheltä. Itse yrittää nähdä vaivaa että lapsista kasvaisi onnellisia ja tasapainoisia aikuisia, niin mies sössii kaiken laiskuuttaan. Sen lisäksi ettei jaksa pitää rajoja ja heittelee mielivaltaisia käskyjä joita ei sitten pidä kunlapsi laittaa vastaan, tukistaa lasta kun käyttäytyy sen mukaisesti mitä itse opettaa lapselle. itse olen monta kertaa painottanut etten hyväksy minkäänlaista väkivaltaa lasta kohtaa, mutta pari kertaa on tukistanut ja riuhtoo lasta liian väkivaltaisesti ja puristaa käsistä niin että sattuu, en näe enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin erota miehestä, jotta lapsilla on edes yksi koti missä ei satuteta ja pidetään rajat. pelottaa vaan kun mies tietty saa sitten tapaamisoikeuden, niin jättää lapset koko viikonlopuksi hänelle yksin. joudun odottamaa surkeassa suhteessa ja lapset kärsimään rajattomuudesta ym. niin kauan että nuorimmainen on niin vanha että pystyy edes kertomaan mita isällä tapahtuu, kun ovat siellä. raastavaa tämä odotus, että pääsee ukosta eroon ja jatkamaan elämää. ja pelko siitä miten hankalaksi heittäytyy erossa, kun hänellä erikoinen vihamielinen luonne.