Kiroillaanko teillä lasten kuullen?

Ei ole lapsia, mutta isä ja äiti riidellessään joskus sanoivat kirjain kerrallaan "vee ii tee tee uu" :D

Mun mies ei pysty tuollaiseen kehittyneempään kirjain kerrallaan..mölyää ihan suoraan :(

Muilla?

Ei kiroilla, ollaan rakastavat vanhemmat ja ns hyvä perhe.

Up

Meillä kuule korkeakoulutettu äiti, opettaja, on jo monta vuotta huutanut vittua ja saatanaa pojallemme hermostuessaan. Ei auta, vaikka olen sanonut hänelle tästä. Vaimoni on kusipää ja mulkku vaikka nainen onkin.

Meillä ei kiroilla lasten kuullen. Ei edes teinien kuullen. Kerran kun iskin varpaani johonkin, multa lipsahti kirosana lasten kuullen. Meillä ei lapsetkaan ole koskaan kiroilleet ja haukkuneet ketään, ainakaan aikuisten kuullen.

Isäni ja veljeni kyllä kiroilevat puhuessaan myös lasten kuullen, mutta mä ja mieheni ei kiroilla. Aikuisten kesken tulee kyllä kiroiltua joskus, mutta jotenkin sitä vaan tajuaa olla kiroilematta, kun on lapsia kuulolla. 

Kyllä kiroillaan joskus. Olen kotoisin sellaisesta osasta Suomea, jossa kiroilu on luonnollinen osa kanssakäymistä. Kuulostaa hullulta, mutta olen tottunut siihen, että kiroilu on enemmänkin merkki rentoudesta kuin äkäisyydestä. Kauheaa olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joille jo "paska" on niin ikävä sana, että sitä on vaikeaa kestää.

Kiroilen ihan helvetisti lasten läsnä ollessa.

Lapset eivät itse kiroile ollenkaan koska heidän mielestä se kuulostaa niin pahalta.

Kyseessä akateeminen, hyvin toimeen tuleva, lapsiaan rakastava perhe ja ei missään slummissa.

Muuta kysyttävää?

Kyllä, mutta lapset ei  kiroile, esikoinenkin aloitti vasta aikuisena.

Täällä isoäiti, jolta pääsee kirosana toisinaan lastenlasten kuullen. Pyydän aina anteeksi rumaa kieltä, mutta en koe huonoa omatuntoa.

Olin ensimmäisen lapseni kohdalla todella tiukkapipo kiroilun suhteen, pyysin kaikkia varomaan kielenkäyttöä lapsen kuullen. Lapsi oppi kiroilemaan, kavereiden avustuksella ja jo melko pienenä. Sanat eivät kuitenkaan jääneet jatkuvaan käyttöön, vaan edelleenkin tulevat, kuten minultakin, jonkinlaisen tunnekuohun siivittämänä.

Suomen kieli on siitä hieno, että meillä kirosanat ovat hyvin tunnepitoisia ja voimakkaita. En näe lapsillekaan haitaksi, että niitä joskus kuulee.

Jonkun verran. Eihän se kivalta kuulosta itsestänikään :(akateeminen äiti (joka kiroilee).

Saatan joskus kirota. Teinipoikani milestä se onoai tyhmää, ja meillä joutuu kiroamisesta laittamaan euron per kirosana lippaaseen. Rahat annetaanhyväntejwväisyyteen, viimeksi eläinsuojelulle.

Mun mies kiroilee koko ajan. Ei se edes yritä hillitä sitä lapsen edessä vaikka kuinka siitä aina sanon. Jos seurassa on muitakin, sitten saattaa lisätä perään tyyliin "oho hups anteeks, ei sais kirota lapsen kuullen".

Tosi raivostuttavaa. Meidän 1,5v osaa jo sanoa paska.

Ei kiroilla yleensä, mutta joskus mieheltä pääsee kirosana. Yleensä huomautan, sillä kiroilu ei auta mitään, ja lisäksi se loukkaa uskoani.... Kiroilua lapsille ei pidä opettaa kotona, kyllä se koti on tärkein paikka missä käytöstavat opitaan.

Meillä lapset on vielä pieniä mutta aion toimia kuten kotonani lapsuudessa toimittiin: jos vanhemmat oli vihaisia niin saattoi kirosana jos toinenkin päästä. Muutoin niitä ei viljelty. Esim paska jne eivät olleet mitään tabuja, en niitä laske edes kirosanoiksi. Silti niitä sanoja ja kirosanoja en oikeastaan vieläkään käytä vanhempieni edessä, muulloin silloin tällöin. Teininä niitä tuli viljeltyä mutta yläasteikäisenä ne ei tuntuneet omilta ja lähinnä käytettiin kun kaverit käytti. Nykyään niillä ilmaistaan tunteita, ei sen kummempaa. Suomi on onneksi rikas kieli.