Olin yökastelija 17-vuotiaaksi asti, haluatko kysyä jotain?
Kommentit (55)
Kummassa miksissä oli mandoliini vasemmalla
Oivoi, miten kestit murkkuiän sillä? Olin itse 12-13v asti yökastelija, onneksi loppu tohon ikään. Hävetti aina yökylässä kun tuli pisu :/ ujona tyttösenä kun kehannut puhua ongelmastaan
Isoin kysymys on tietysti, että miten se yökastelu sitten saatiin loppumaan?!
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:16"]
Vaikuttiko se itsetuntoosi ja miten selvisit yökyläilyistä yms? Onko vertaistukea saatavilla? Käytännön vinkkejä sängyn kuivaamiseen?
[/quote]
Itsetuntoni oli täysi nolla, edelleenkään siinä ei ole kehumista. Yökyläilyä en juurikaan harrastanut, edelleenkin pelkään yöpyä uusissa paikoissa, etenkin jos on tullut juotua. Mitä jos sattuukin vahinko? Vertaistukea ei ollut, olin asian kanssa ihan yksin. Lakanan alle kannattaa laittaa sellainen "muovinen" lakana, ei kastu koko sänky. Sitten jos sänky sattui kastumaan niin äkkiä vaan kaikki lakanat pois sängystä ja pyykkikoriin odottamaan aamua.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:19"]
Isoin kysymys on tietysti, että miten se yökastelu sitten saatiin loppumaan?!
[/quote]
Söin 12 vuotta Miniriniä, en tiedä oliko lääkkeellä vaikutusta mutta yhtäkkiä havahduin että sänkyhän ei ole kastunut aikoihin ja tällä tiellä ollaan edelleen.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:19"]
Isoin kysymys on tietysti, että miten se yökastelu sitten saatiin loppumaan?!
[/quote]
4 vastaa että se vaan loppui ainakin minulla ihan yhtäkkiä. Enää ei vaan tullut. Ei vaan auttanut kun odotella :) mites ap?
Oliko traumaattinen lapsuus muuten? Tutkittiinko rakko-ongelmia?
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:17"]
Oivoi, miten kestit murkkuiän sillä? Olin itse 12-13v asti yökastelija, onneksi loppu tohon ikään. Hävetti aina yökylässä kun tuli pisu :/ ujona tyttösenä kun kehannut puhua ongelmastaan
[/quote]
En meinannutkaan kestää, tilanteeni ajoi minut itsemurhan partaalle ensimmäistä kertaa ala-asteikäisenä. Rippileirille menoa stressasin vuosia. Onneksi selvisin siitä kuitenkin kunnialla ja jaoin huoneen hyvien ystävien kanssa. Itsekään en kehdannut puhua vaivastani, olin ala-asteen ensimmäisillä luokilla kertonut asiasta silloiselle parhaalle ystävälleni ja hän oli fiksuna tyttönä päättänyt kertoa asian eteenpäin suunnilleen koko kylälle. Lähes kaikki ystäväni siis tiesivät vaikka vain yhdelle olin kertonut. Se tavallaan helpotti mutta sitä katkeruutta ei voi sanoin kuvailla.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:19"]
Isoin kysymys on tietysti, että miten se yökastelu sitten saatiin loppumaan?!
[/quote]
4 vastaa että se vaan loppui ainakin minulla ihan yhtäkkiä. Enää ei vaan tullut. Ei vaan auttanut kun odotella :) mites ap?
[/quote]
Näin meni minullakin :)
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:21"]
Oliko traumaattinen lapsuus muuten? Tutkittiinko rakko-ongelmia?
[/quote]
Kyllähän sitä voisi traumaattiseksi kuvata. Vasta nyt alan pikku hiljaa päästä elämässäni eteenpäin tämän asian suhteen. Ja kaikkien siitä seuranneiden muiden ongelmien otteesta. Hyvin vähän tutkittiin, muistan pitäneeni ainoastaan päiväkirjaa ja käyneeni kerran ultraäänessä.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:22"]
Tykkäätkö piimästä?
[/quote]
Kyllä!
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:25"]
Kokeiltiinko hälytinlakanaa?
[/quote]
Kokeiltiin mutta se ei oikein toiminut itselläni. Nukuin niin sikeästi etten herännyt siihen, koko muu talo kyllä heräsi.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:23"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:17"]
Oivoi, miten kestit murkkuiän sillä? Olin itse 12-13v asti yökastelija, onneksi loppu tohon ikään. Hävetti aina yökylässä kun tuli pisu :/ ujona tyttösenä kun kehannut puhua ongelmastaan
[/quote]
En meinannutkaan kestää, tilanteeni ajoi minut itsemurhan partaalle ensimmäistä kertaa ala-asteikäisenä. Rippileirille menoa stressasin vuosia. Onneksi selvisin siitä kuitenkin kunnialla ja jaoin huoneen hyvien ystävien kanssa. Itsekään en kehdannut puhua vaivastani, olin ala-asteen ensimmäisillä luokilla kertonut asiasta silloiselle parhaalle ystävälleni ja hän oli fiksuna tyttönä päättänyt kertoa asian eteenpäin suunnilleen koko kylälle. Lähes kaikki ystäväni siis tiesivät vaikka vain yhdelle olin kertonut. Se tavallaan helpotti mutta sitä katkeruutta ei voi sanoin kuvailla.
[/quote]
Kauheeta :/ voin vaan kuvitella :/ mulle riitti tosiaankin se että olin siihen 12-13v asti, kyllä semmonen vaikuttaa tosi paljon elämää, varsinkin murkkuiässä varmaan! Mun siskolla oli sama ongelma niin siltä sai ymmärrystä, meidän äiti kyllä huusi meille kun pissattiin sänkyyn, vaikka ei se meidän vika ollut.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:45"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:23"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:17"]
Oivoi, miten kestit murkkuiän sillä? Olin itse 12-13v asti yökastelija, onneksi loppu tohon ikään. Hävetti aina yökylässä kun tuli pisu :/ ujona tyttösenä kun kehannut puhua ongelmastaan
[/quote]
En meinannutkaan kestää, tilanteeni ajoi minut itsemurhan partaalle ensimmäistä kertaa ala-asteikäisenä. Rippileirille menoa stressasin vuosia. Onneksi selvisin siitä kuitenkin kunnialla ja jaoin huoneen hyvien ystävien kanssa. Itsekään en kehdannut puhua vaivastani, olin ala-asteen ensimmäisillä luokilla kertonut asiasta silloiselle parhaalle ystävälleni ja hän oli fiksuna tyttönä päättänyt kertoa asian eteenpäin suunnilleen koko kylälle. Lähes kaikki ystäväni siis tiesivät vaikka vain yhdelle olin kertonut. Se tavallaan helpotti mutta sitä katkeruutta ei voi sanoin kuvailla.
[/quote]
Kauheeta :/ voin vaan kuvitella :/ mulle riitti tosiaankin se että olin siihen 12-13v asti, kyllä semmonen vaikuttaa tosi paljon elämää, varsinkin murkkuiässä varmaan! Mun siskolla oli sama ongelma niin siltä sai ymmärrystä, meidän äiti kyllä huusi meille kun pissattiin sänkyyn, vaikka ei se meidän vika ollut.
[/quote]
Kamalaa se tosiaan oli, etenkin kun asiasta ei oikein voinut puhua kellekään. Äitiinkään ei voinut luottaa kun kertoi asiasta kaikille kavereilleen. Itse en koskaan kuullut keltään mitään negatiivista vaivastani, mutta olihan se rankkaa kun tunsi olevansa taakka kaikille. En muista että kukaan lääkärikään olisi koskaan kysynyt, että kuinka jaksan tämän kaiken henkisesti vaikka kyllähän nyt jokainen tajuaa että etenkin teinille tuo on rankka paikka.
Joku kysyi sinulta jo, että oliko lapsuutesi traumaattinen. Vastasitko kysymykseen vain yökastelun näkökulmasta? Eli oliko sinulla muuten jotakin sellaista traumaattista kokemusta lapsuudessa, että se olisi voinut aiheuttaa yökastelun?
Olen kohtalotoveri, ja minultakaan ei (ihmeemmin ehkä tutkittu, eikä ainakaan) löydetty mitään fysiologista ongelmaa yökastelun taustalta. Se vain oli aikansa ja sitten loppui. Varhaisemmin kylläkin kuin sinulla, jo joskus 12-vuotiaana viimeistään.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:52"]
Joku kysyi sinulta jo, että oliko lapsuutesi traumaattinen. Vastasitko kysymykseen vain yökastelun näkökulmasta? Eli oliko sinulla muuten jotakin sellaista traumaattista kokemusta lapsuudessa, että se olisi voinut aiheuttaa yökastelun?
Olen kohtalotoveri, ja minultakaan ei (ihmeemmin ehkä tutkittu, eikä ainakaan) löydetty mitään fysiologista ongelmaa yökastelun taustalta. Se vain oli aikansa ja sitten loppui. Varhaisemmin kylläkin kuin sinulla, jo joskus 12-vuotiaana viimeistään.
[/quote]
Aa niin, taisin ymmärtää kysymyksen väärin. Lapsuudessani ei(tietääkseni) tapahtunut mitään jonka voisi liittää yökasteluun.
Ilmeisesti aika yleistä ettei yökastelijoita tutkita sen kummemmin? Lääkärit vain toitottivat sitä että toiset oppivat nopeammin yökuiviksi ja toisilla se kestää. Onneksi oli edes lääkitys, joka piti vaivan jotenkuten kurissa.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:24"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:19"]
Isoin kysymys on tietysti, että miten se yökastelu sitten saatiin loppumaan?!
[/quote]
4 vastaa että se vaan loppui ainakin minulla ihan yhtäkkiä. Enää ei vaan tullut. Ei vaan auttanut kun odotella :) mites ap?
[/quote]
Näin meni minullakin :)
[/quote]
Näin myös minulla. Tutkimuksia tehtiin, mutta mitään tukea tai henkistä apua en saanut. Armeija jäi kesken tämän takia. M-76
Vaikuttiko se itsetuntoosi ja miten selvisit yökyläilyistä yms? Onko vertaistukea saatavilla? Käytännön vinkkejä sängyn kuivaamiseen?