Lue keskustelun säännöt.
Mitenköhän sitä luovuttaisi.? Miehestä asiaa.
28.09.2014 |
Ollaan juteltu, nähty ja koskettu. Soitellaan/tekstataan päivittäin. Lapsemme ovat tavanneet ja kokemus oli positiivinen.
Heillä oli lastenjuhlat, mutta meitä ei kutsuttu. Ei,vaikka kävimme lapseni kanssa valitsemassa ja ostamassa lahjan ja ilmoitin muuten vaan, että se odottelee täällä. Omat lapseni sisimmissään varmaan ihmetteli miksi heitä ei kutsuttu. Miksi he eivät kuulukaan "kavereihin", vaikka muutoin kylään tullessa lasteni pitää huomioida heidät ja olla kaveri.
Itse heidät kutsuisin jos nyt jotkut juhlat tässä olisi ollut ja huolimatta siitä, että olemme tunteneet vain vähän aikaa. Lapset ovat kuitenkin tutustuneet ja me aikuisena näyttäisimme mallia.
Eipä kuitenkaan. Minulle on tehty selväksi, että olen ihana ja olen hän kenen kanssa haluaa olla. Jos vastaan noihin tunteen paljastuksiin takaisin niin tuntuu kuin mies perääntyisi. Sitten jos en reagoi toivomallaan tavalla niin sitten hän taas lähestyy pari askelta. En ymmärrä eikä minulla taida olla tälläisiin pohdintoihin jatkuvalla syötöllä energiaa.
Nyt kun ei päästy juhliin eikä mitään kuulunut koko päivänä, vaikka lupasi olla yhteydessä niin taidan luovuttaa. Kelpaan näemmä aina vaan silloin kun hänelle sopii eikä muuta ole. Minun taas pitäisi hieman tietää asioista etukäteen tilanteeni vuoksi, jotta voimme edes tavata. Olen nämä asiat sanonut hänelle ja, vaikka hän koki olevansa samaa mieltä niin mitään ei tapahtunut. Nytkin on sovittu treffit, mutta en tiedä pitääkö ne paikkaansa vai eivät.
En ole aikaan seurustellut, joten kysynkin, että vaadinko liikaa? Ymmärrän toki, että siitähän tässä lähdetään että itsellä(kin) on hyvä olla ja moni asia riippuu siitä mihin on valmis.
Tähän en ole valmis. En odota täällä ketään kaiken päivää ja tee aivan hulluna sen eteen, että saan olla yhdessä silloin kun se hänelle sopii. Tahdon kuitenkin perustella sen hänelle miksi tunnen näin. Silloin hänellä olisi vielä mahdollisuus vetäistä ässä hihasta ja murtaa käsitykseni, vaikka kaiketi aika toivotonta.
Miten sanoisin? Vai olisinko hiljaa ja katson koska hän ottaa yhteyttä (ja miten)?
Harmittaa, mutta kai noita löytyy...
Kommentit (12)
Niin ja montako viikkoa olette tunteneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 09:59"]
Niin ja montako viikkoa olette tunteneet?
[/quote]
Kuinkas hyvin te tunnette lastenne juhlissa kävijät?
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 09:59"]
Niin ja montako viikkoa olette tunteneet?
[/quote]
Miten liittyy tähän?
Että jos olisi tuntenut vain viikon niin olisi ok kohdella toista siten, että ei pidä lupauksiaan ja juuri kun olisi tärkeintä, että hän saa lapset luottamaan itseensä ja tutustuminen alkaisi mukavasti niin pahoittaa tiedostaen lasten mieli. En minä ainakaan vaarantaisi vaan ilman muuta hänen lapsensa olisivat tervetulleita meille juhlimaan.
Minä itse tosissani tahdon, että jokaisella lapsella olisi hyvä ja olen valmis helposti joustamaan omienikin mukavuudesta, jotta toisen lapsillakin olisi hyvä olla. Minun ei tarvitse tyytyä mihinkään muuhun ja joustaa siinä yksipuolisesti.
ap
Mitä tiedät miehestä ja hänen menneisyydestään? Lapsien äidistä? Jos hän asettaa rajoitteita?
Eli koska et voinut vastata, niin olette tunteneet vasta viikon. Alussa se nyt aina on tuollaista hakemista. Ei kannata tuossa vaiheessa ylianalysoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka käy ostamassa lahjan ja olettaa olevansa kutsuttu, vaikka kutsua ei ole vielä tullut?
En mä kyllä ostaisi lahjaa etukäteen ennen kun on tullut kutsu, turhaa lapsille vouhkata asiasta etukäteen.
Voihan olla että synttäreillä on ollut exää / exän sukua / miehen sukua eikä hän ole vielä valmis uutta ihmistä heille esittelemään. Jäitä hattuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut kesteillä exiä ja kyllä minä hankin lahjan. Voisihan hänen lapsensa ihmetellä kun käyvät täällä miksi en muista mitenkään. Minäkö tässä nyt toiminkin väärin sitten ottamalla toisen lapsen huomioon?
Ja ollaan me tunnettu pidempään, mutta ei kauaa. En minä vouhkannut vaan ainoastaan hankimme sen lahjan ja lapseni oli mukana. Kysyi kenelle katson lahjaa ja kerroin asian. Ymmärtäisin jos sanoisi minulle syyn ettei voi kutsua, mutta tiesi, että olisin mieluusti tullut. Minusta on vaan hölmöä kun meillä on pian juhlat, että jättäisin pyytämättä heitä mukaan nyt siksi ettei mekään päästy. Kutsutaanhan tarhaltakin ihan puolituttuja kemuille.
En myöskään ymmärrä miksi ei olisi valmis esittelemään? Jos vielä miettii asioita niin miksi. Ei minun tarvitsisi jos olen tosissani ja tässä tullaan siihen itse asiaan.
Jotenkin yksipuolisesti olen valmis päästämään heidät meidän elämään ja altistamaan lapsenikin sille asialle. Samoin hän tuntuu olevan valmis altistamaan minun lapseni, muta ei näköjään omiaan.
En näe kenenkään toimivan nyt väärin, mutta en vaan itse halua suostua tälläiseen eikä senkään pitäisi olla mitenkään väärin tehty jos kuuntelen omia tunteitani. Miksi aina pitää hakea se syyllinen?
Et kerro mitään miehen taustasta, milloin on eronnut, onko ex vielä kuviossa mukana? Jos hän oli lapsikutsuilla, niin ei mies varmaan sinua voi kutsua. Myös tapailun aika on merkityksellinen. Ja suhteen intensiteetti. Odottele rauhassa, älä hätiköi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä myöskään pidä siitä, että luvataan soittaa ja sitten ei soiteta koko päivänä eikä seuraavanakaan olla edes pahoillaan jos ei, vaikka kerinnyt edes viestiä laittamaan. Eli olen paljon enemmän vakavissani hänen suhteen, vaikka puheiden/suunnitelmien mukaan asia olisi toisinpäin. En vaan jaksa pettyä koko ajan. Siksi luovutan ja ajattelin kysyä kumpi olisi parempi: antaa miehen itse huomata ja ottaa puheeksi eli olla vastaamatta nyt hänelle (mitä järkeä?) vai päättää asia yksinkertaisesti. Tuossa ekassa vaihtoehdossa olisi vaan vielä mahdollisuus, että hän huomaisi aidosti.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 10:42"]
Et kerro mitään miehen taustasta, milloin on eronnut, onko ex vielä kuviossa mukana? Jos hän oli lapsikutsuilla, niin ei mies varmaan sinua voi kutsua. Myös tapailun aika on merkityksellinen. Ja suhteen intensiteetti. Odottele rauhassa, älä hätiköi.
[/quote]
Kiitokset. :) Erosta on kauan eikä exä ole mukana. Lapset ovat isällään paljon eli kuuluvat isän arkeen isolta osalta. Ehkä hätiköin, mutta en minä oikein sulata lupauksen pettämistä jo tässä vaiheessa. Itselläkin varmasti kiireistä ja silti haluan pitää siitä huolen etten loukkaa häntä tarpeettomasti.
Lisään: Jos en vastaa tunteisiin ja hän lähestyy minua niin se on sellaista hätääntynyttä eli ei hyvä sekään.
Koska emme olleet tervetulleita juhliin niin koin sen siten ettei minua kehtaa esitellä, enkä minä kuulu hänen elämäänsä.