tajusin mitä haluan

Kyllä olen kertonut ja monesti asiat mun kannalta mutta EI! Kun eihän mulla voi paha olo olla. Eli turhaa enää yrittää jankata miltä musta tuntuu. :( miehellä alkaa terapia ensi viikolla joten siksi aion odotella kevääseen, katson muuttuuko mikään mihinkään suuntaan. En voi miehelle mitään aikoja alkaa latelemaan "sun on oltava terveempi toukokuuhun mennessä" tyylillä! Yritän tukea vielä puolisen vuotta ja toivoa että ammattiauttaja auttaa. Jos ero tulee niin anopille kerron! Uskoi tai ei. Omat ystäväni tietävät "suunnitelmani" ja olen miettinyt minne menen jos ero tulee. Vanhempani tietävät että meillä masennus aiheuttaa kitkaa suhteessa.Rakastan kuitenkin miestäni joten haluan siksikin antaa "lisäaikaa" suhteelemme.
T: ap

Jätä se sika, ansaitset parempaa

Varmaan sinun olisi hyvä saada psyykkistä keskusteluapua myös itse.

pääsisit selvittämään tuntojasi ja keventämään taakkaasi.

aika näyttää mihin tienne vievät.

Olet varmasti joutunut siirtämään  omia tarpeitasi sivuun miehesi masennuksen myötä. voimia sinulle. 

Kyllä olen miettinyt että pitäisikö mennä juttelemaan jonnekkin, mutta jotenkin minusta tuntuu ettei minulla ole asiat tarpeeksi huonosti että voisin mennä juttelemaan jonnekkin.
Kyllä, omia tarpeitani ja tunteitani olen joutunut siirtämään usein.
Mietin jopa eroa joskus, mutta jostain syystä tunnen etten saisi tehdä niin.
Yksinkertaisesti olen hukassa

T: ap

Ei sinun tehtäväsi ole kannatella häntä ja olla "syypää" änen pahaan oloon. Myös sinä voit huonosti ja sairastut vielä. Mies käyttää omaa sairauttaan aseena teidän riita tilanteessa ja syyllistää sinua. Sinulla on oikeus lähteä. Itse lähtisin enkä tuhlaisi koko nuoruutta suhteeseen, jossa ei ole hyvä olla, teidän kummankaan..

Juuri tuo syyllistäminen tekee pahaa oloa, mutta kuulemma mies ei minua syyllistä omasta mielestään. Välillä mietin että olenko niin sekaisin että kuvittelen kaiken, mutta ei kyllä se mies on joka ei näe mitä tekee minulle. Mies ei anna minulle tilaa hengittää yhtään, en ole ikinä ollut esim vuorokautta yksin kotona. Mies kyllä on ollut montakin, koska tarvitsi omaa rauhaa, kun pyysin saada myös olla yksin kotona edes kerran niin alkoi syyllustäminen että aion jättää hänet.
Päätin että olen suhteessa kevääseen ha katson mihin tämä johtaa, jos parannusta ei näy niin sitten ero on ainut oikea ratkaisu. Ehkä saan jostain voimaa ja järkeä tajuta että en ole vastuussa miehestä ja nyt on se aika kun pitää ajatella kerrankin omaa hyvinvointiani!

T. Ap

Eikö tuossa ole jo tarpeeksi syitä erota? Jo ilman mt-ongelmiakin. Kirjoitit, että ette halua tulevaisuudelta samaa ja se on mielestäni iso asia. Et sinä mitään ammattiauttajan apua tarvitse, tarvitset vain rohkeutta lähteä suhteesta. Olet niin nuori, että älä jää suotta roikkumaan menneeseen ja vanhoihin hyviin aikoihin, vaan katsot tulevaisuuteen päin ja ajattelet sitä. Et varmasti kadu myöhemmin, että lähdit suhteesta, mutta voit katua sitä, että et lähtenyt jo aikaisemmin.

totta, kyllä minua pelottaa lähteä suhteesta. Ei itseni vaan miehen takia, pelkään että hän tekee itsemurhan jos lähden. Keväällä ollaan asuttu tässä se 2 vuotta ja voidaan laittaa kämppä myyntiin niin tuo kevät on hyvä mittari minulle kerätä voimia ja rohkeutta!
T. Ap

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 07:43"]

totta, kyllä minua pelottaa lähteä suhteesta. Ei itseni vaan miehen takia, pelkään että hän tekee itsemurhan jos lähden. Keväällä ollaan asuttu tässä se 2 vuotta ja voidaan laittaa kämppä myyntiin niin tuo kevät on hyvä mittari minulle kerätä voimia ja rohkeutta! T. Ap

[/quote]Ok. Tiedätkö psykiatrin nimen? Ottaisin sinuna häneen yhteyttä asiasta. Hän ei saa puhua mieheen liittyvistä asioista sinulle ollenkaan, mutta sinä voit puhua hänelle pelostasi, että mies tekee itselleen jotakin kun ero tulee esiin. Voitte esimerkiksi sopia psykiatrin kanssa miten toimit silloin ja että otat häneen yhteyden ennen ilmoitustasi ja että hän alkaa luotsaamaan miestä heti sen jälkeen. Teette siis miehen tietämättä yhteispeliä miehen parhaaksi.

Silloin sinulle ei jää kauhea olo ja tiedät, että olet yrittänyt ainakin hoitaa asian niin hyvin kuin pystyt ja se, miten asiat siitä sitten menevätkään, eivät ole enää sinun vastuullasi ja harteillasi. Pääset elämään rauhallisin mielin ja hoitamaan omat asiasi järjestykseen, sillä niissäkin on hoitamista. Tiedän mistä puhun ja olen menetellyt niinkuin neuvoin itsekin. Jaksat ja pystyt kyllä!

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 07:55"][quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 07:43"]

totta, kyllä minua pelottaa lähteä suhteesta. Ei itseni vaan miehen takia, pelkään että hän tekee itsemurhan jos lähden. Keväällä ollaan asuttu tässä se 2 vuotta ja voidaan laittaa kämppä myyntiin niin tuo kevät on hyvä mittari minulle kerätä voimia ja rohkeutta! T. Ap

[/quote]Ok. Tiedätkö psykiatrin nimen? Ottaisin sinuna häneen yhteyttä asiasta. Hän ei saa puhua mieheen liittyvistä asioista sinulle ollenkaan, mutta sinä voit puhua hänelle pelostasi, että mies tekee itselleen jotakin kun ero tulee esiin. Voitte esimerkiksi sopia psykiatrin kanssa miten toimit silloin ja että otat häneen yhteyden ennen ilmoitustasi ja että hän alkaa luotsaamaan miestä heti sen jälkeen. Teette siis miehen tietämättä yhteispeliä miehen parhaaksi.

Silloin sinulle ei jää kauhea olo ja tiedät, että olet yrittänyt ainakin hoitaa asian niin hyvin kuin pystyt ja se, miten asiat siitä sitten menevätkään, eivät ole enää sinun vastuullasi ja harteillasi. Pääset elämään rauhallisin mielin ja hoitamaan omat asiasi järjestykseen, sillä niissäkin on hoitamista. Tiedän mistä puhun ja olen menetellyt niinkuin neuvoin itsekin. Jaksat ja pystyt kyllä!
[/quote]
en tiedä nimeä, mutta saan sen kyllä selville helposti. Pitää joku tuollainen suunnitelma tehdä. Myös ajattelin olla niin "ku*ipää" että kertoisin anopille mikä hänen poikansa terveys oikeasti on.
Kyllä tässä tulee itsellekkin suuri elämän muutos eteen mitä ei päivässä eikä kahdessa saa sujumaan.
T. Ap

Meillä anopille kertominen ei auttanut, vaan lähinnä pahensi asiaa kaikin puolin. Olin siis selitellyt anopille miehen tekemisiä kauan hyvin päin, jättänyt kertomatta ikäviä asioita ja ottanut aika monta miehen outoa juttua omille harteilleni ettei anopille tule asiasta mitään harmia, mutta kerran repesin ja kiljuin hänelle miten asiat oikeasti ovat. Anoppi tuntui ymmärtävän siinä mitä puhuin, mutta hän onnistuikin kääntämään asiat täysin minun niskaani ja syykseni. Sain monta lähes vihamielistä puhelua häneltä asiasta, jonkin verran uhkailua ja syyttelyä. Niinpä jouduin ottamaan "eron" myös anoppiin. Olemme enää harvoin yhteydessä ja välimme ovat kohteliaan etäiset.

Pitäisin sinuna siis muut suojaverkot kunnossa ja ehjinä, järjestelisin asioita hiljakseen siinä taustalla ja pääni sisällä. Tarvittaessa sovi ystäviesi kanssa erilaisista järjestelyistä, mm. muuttoavusta porukalla.

Monet anopit eivät kestä oman poikansa heikkouksia.
Meinaatko oikeasti kestää vielä kevääseen saakka? Jos meinaat, niin sinuna mä kertoisin siitä miehelle. Antaisin mahdollisuuden tajuta tilanteen sun kannalta.
Ei koskaan eikä missään tilanteessa itsemurha ole jättäjän syy. Itsemurhan tehneet päätyvät siihen joka tapauksessa jossain vaiheessa. Kenenkään ihmisen velvollisuus ei ole kannatella toista ihmistä pinnalla ja pilata oma elämä siinä sivussa.