Lue keskustelun säännöt.
Pelottaa mummon tapaaminen :/
24.11.2014 |
Olen opiskelun vuoksi asunut kohta n. vuoden ajan toisella paikkakunnalla. Mummoni on aina ollut minulle todella tärkeä, lapsena viettänyt mummolassa paljon aikaa ja melkein aina kesälomat. Nyt joulun alla olisi tarkoitus mennä mummon luona käymään. Olen sitä käyntiä jo ainakin 6kk karttanut, kun olen kuullut kuinka huonoon kuntoon on mennyt. Olen heikko siis. Mummolla muisti mennyt siis täysin. Ei aina tunnista edes omia lapsiaan, joinakin päivinä ei muista edes sanoja. Saattaa hokea vain kahta painokelvotonta sanaa. Miten voisin kohdata mummon? Tarviiko minun kohdata häntä, jos hän ei tunnista edes omia lapsiaan aina? Mitä voin jutella hänen kanssaan jos onkin huono päivä ja mummo vaan kiroilee? Itkuhan mulla tulee siinä vaiheessa... Apuja saman kokeneilta tai hoitajilta, jotka dementoituneiden kanssa työskentelee!?! Ja turhan paskan ja pahanmielenaiheuttajat besserwisserit hakekaa toinen ketju, tämä ei ole sellainen.
Kommentit (5)
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:11"]
Ihan otat tilaanteet sellaisina kun ne tulee, ei sun tartte yrittää olla ammattilainen. Pelkäätkö siis omia tunnereaktioita?
Ainut konkreettinen neuvo: älä yritä edes saada mummoasi muistamaan nimeäsi ja ikääsi: voitte jutustella juuri tämän hetken asioita tyyliin: otatko kahvia? Luenko lehteä? Otatko villasukat? tai sitten vaan jutustelet omia juttujasi, etkä kysele mummolta mitään. Kaikkein hermostuttavinta muistisairaalle on "muistatko, tässä on Villen ja Kaarinan tytär sirltä Espoosta, muistatko Mirkun? Mirkku kävi viimeksi tammikuussa, muistatko mitä te silloin teitte?
[/quote]
Omaa reaktiota pelkään, kootis tästä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se haittaa, vaikka itkisit. Se menee kyllä ohi.
Saa itkeä, jos siltä tuntuu. Muista että sairaudesta huolimatta kyseessä on mummosi, voit jutella omia kuulumisiasi vaikkei mummo vastaisikaan. Painokelvottomiin sanoihin ei kannata reagoida, ne on sairautta vain.
Tärkeää on että käyt tai näin ainakin itse koin oman mummoni kohdalla. Voithan viedä hänet vaikka ulos, ei ole välttämätön jutella hirveästi, mutta olisit kuitenkin läsnä. :)
Kiitos kaikille vastaajille. Ehkä kokoan sitten itseni ja menen. Mua pelottaa vain tuo, että alan itkemään ja että tuleeko siitä mummolle kuitenkiin sitten paha mieli vaikkei kykene itseään ilmaisemaan välttämättä...
ap
Ihan otat tilaanteet sellaisina kun ne tulee, ei sun tartte yrittää olla ammattilainen. Pelkäätkö siis omia tunnereaktioita?
Ainut konkreettinen neuvo: älä yritä edes saada mummoasi muistamaan nimeäsi ja ikääsi: voitte jutustella juuri tämän hetken asioita tyyliin: otatko kahvia? Luenko lehteä? Otatko villasukat? tai sitten vaan jutustelet omia juttujasi, etkä kysele mummolta mitään. Kaikkein hermostuttavinta muistisairaalle on "muistatko, tässä on Villen ja Kaarinan tytär sirltä Espoosta, muistatko Mirkun? Mirkku kävi viimeksi tammikuussa, muistatko mitä te silloin teitte?