Miten joku nainen voi tarjota vielä 40-vuotiaana huonoa kotiruokaa?

No ei mua ainakaan kiinnosta ruuanlaitto pätkääkään. Sain lapsia vasta 35-vuotiaana ja kotiruokaa he alkoivat syödä kunnolla vasta siitä vuoden, parin päästä, joten en mä ole tehnyt pakkopullaruokaa kuin vasta muutaman vuoden. Ja työssä kun käy niin en edes joka päivä. Välillä syödään edellispäivän ruokaa. Inhoan ruuanlaittoa.

Minä inhoan myös! Ei ole mun juttu. Onneksi kokkaus on mieheni intohimo niin ei nälkäseksi jäädä

Ehkä sä olet ap itse, kun et asiaa oikein tajua?

Mä en ole laittanut ruokaa sitten esikoisen (8v.) syntymän jälkeen. Inhoan ruuanlaittoa joten se on miehen vastuulla.

Joissain perheissä mies laittaa ruoat :D

Mun äitini joka on jo eläkkeellä ei käytä mausteena kun suolaa ja pippuria,kaikki muu kuulema on liian mausteista..

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 22:37"]Siihen mennessä on laittanut itselleen ja perheelleen ruokaa joka päivä viimeiset 20 vuotta. En oikein millään usko että muu kun kehitysvammainen ei olisi kehittynyt siinä ajassa kohtuulliseksi ruuanlaittajaksi.
[/quote]
Ai naisetko ne aina kokkaa perheelleen? Ja kaikilla naisilla on perhe? Siirryppä pikkuhiljaa nykyaikaan...

Komppaan kakkosta, vielä sillä lisäyksellä, että meillä mies tekee ruokaa.

Itse en kyllä ymmärrä aikuista ihmistä, joka kehtaa syödä mutta olettaa sapuskan ilmestymisen lautaselle olevan jotenkin sukupuolisidonnainen juttu, että sapuskan ilmestyminen nokan eteen ei liikuta häntä tai kuulu hänelle mitenkän, jos on mies. Näitä on kuule paljon ja ovat syöneet jo kuule semmoiset 1-100+ vuotta.

niinku se ei ole enää sukupuolisidonnainen juttu niin se ei sitten kuulu naiselle ollenkaan...  

läskiperseet ihmettelee makkarakertymää kun kaappitäynnä limua, eineksiä ja roiskeläppiä...  

en huolis naista, joka osaa 'kokata' vain eineksiä tai soittaa tilauspitsaa 

Yleensä tuollaisen kysymyksen kirjoittaja on itse hieman omituinen jonkun osaamisen suhteen,ja tässä varmaan ainakin psykologian eli ihmisen ymmärtämisen tajultaan sitten täysi nolla..Kaikki ihmiset kun ovat erilaisia,niin tuollaisia yleistyksiä ei vain voi tehdä..

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 22:37"]

Siihen mennessä on laittanut itselleen ja perheelleen ruokaa joka päivä viimeiset 20 vuotta. En oikein millään usko että muu kun kehitysvammainen ei olisi kehittynyt siinä ajassa kohtuulliseksi ruuanlaittajaksi.

[/quote]Miten niin nainen? Yritätkö väittää, että ruoan teko on naisten työtä?

Meillä minä en osaa tehdä oikeastaan mitään ruokaa ja muijakin on huono kokki, asialle pitäisi tehdä jotain ettei lapset opi syömään liian yksipuolisesti??

Tv.mies39v

Mun äiti ei ainakaan 30 vuoden jälkeen oo mikään erityisen hyvä (ja kokeileva) kokki. Samoja ruokia vaan ja osa niistä hyviä ja osa huonompia. Mut pääasia, että jotakin saa aikaiseksi. Leipojana hän sitten onkin tosi hyvä!

Ps. Se joka valitti äidistään, joka käyttää vain suolaa ja pippuria: olen ravintolakokki ja siellä opetettiin, että suolalla ja pippurilla maustamalla saa parhaat ruuat. Hyvä kokki ei muita mausteita tarvikaan. ;) Itse tosin käytän kyllä muitakin, että en taida hyvä kokki itsekään olla. :D

Kaikkia naisia ei vaan ruuanlaitto kiinnosta. Ruoka on jotain, josta lähtee nälkä. Ei jotain, jonka ääressä väkerretään 5 tuntia ja syödään puolessa tunnissa.

Mikä on kotiruokaa? Makaronilaatikko ja nakkikastike? Ton lajin ruokia en tee enkä varmaan osaa.

Miten huono ruoka määritellään?

[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 09:52"]

Kaikkia naisia ei vaan ruuanlaitto kiinnosta. Ruoka on jotain, josta lähtee nälkä. Ei jotain, jonka ääressä väkerretään 5 tuntia ja syödään puolessa tunnissa.

[/quote]

Näinpä. Oma äitini on tuollainen ollut aina. Hänestä ruoanlaitto on melko vastenmielinen pakkotehtävä, joka naisen valitettavasti täytyy jotenkin hoitaa kun perhettä on. Mutta koska se tosiaan on vastenmielistä, ei siihen viitsi aikaa ja energiaa käyttää sen enempää kuin on ihan pakko. Meillä siis syötiin lähes aina keitettyjä perunoita, lihaa pihveinä tai lihapullina, ja sivuun muutama kurkku- ja tomaattilohko. Vaihtlua toi lähinnä että kesällä kun tuli uudet perunat, syötiin välillä niitä perunoita ja purkkisilliä eikä aina lihaa. Eipä tuolla tavalla kauhean hyväksi ruoanlaittajaksi kehity.

Äitiäni muuten hämmästyttää että miten minä, lapseton akateeminen nainen, olen suorastaan innostunut ruoanlaitosta ja harrastan sitä. Hänelle kun se on tosiaan aina ollut se vastenmielinen naisen pakko-osa, johon lapset ja perhe pakottaa, joten ei mene hänen kaalliin että miten sinkku jonka ei olisi mikään pakko muuta kuin lämmittää einestä mikrossa, vapaaehtoisesti näpertää ruoanlaiton kanssa.

Ei maistu eines ei mikroruoka.