Lue keskustelun säännöt.
Psykologi: Pulassa olevat perheet tarvitsevat vanhanajan kodinhoitajia
23.11.2014 |
http://www.hs.fi/kotimaa/a1416710921759
Vaikeisiin tilanteisiin ajautuneet perheet saavat Suomessa usein vääränlaista ja riittämätöntä tukea ongelmiinsa, sanoo psykologi Hannele Törrönen.
"Pelkkä psykologinen keskustelu ei johda yhtään mihinkään", hän huomauttaa. Muutama vierailu psykologin luona voi auttaa joitakin, mutta ei pahassa pulassa olevia.
Törrönen on psykologi ja psykoterapeutti, joka on työskennellyt pitkään Ensi- ja turvakotien liitossa ja kirjoittanut varsinkin naisten väkivaltaisuudesta. Ammatissaan hän on havainnut, että monet apua tarvitsevat perheet ovat hyvin pettyneitä saamaansa apuun.
Artikkeliin liittyvät
Lapselle on kerrottava totuus tragediasta, neuvoo psykologi 15:26
Kuopio heräsi epäuskoon ja järkytykseen 16:51
Kuopiossa kahden lapsensa surmasta epäilty äiti soitti itse hätäpuhelun 16:54
Viranomaiset puhuvat paljon "matalan kynnyksen avusta". Törrösen mukaan tämä ei auta todella vaikeissa tilanteissa.
"Ne ihmiset, jotka ovat suossa, eivät todellakaan lähde matalan kynnyksen paikkoihin. Se omakin kynnys lähteä kotoa on liian korkea."
Voi käydä myös niin, että vaikka matalan kynnyksen paikkaan pääsisikin, alkaa pyöritys. Ihmistä lähetetään viranomaiselta toiselle.
Törrösen mukaan tämä pyöritys on Suomessa suoranainen skandaali.
"On lastenpsykiatria, perheneuvolaa, koulukuraattoria, neuvolaa. Ihmisiä lähetetään sinne ja tänne. Heitä arvioidaan. Vanhemmuuden arviointi ja varhainen puuttuminen on seminaarihelinää. Tällaisesta hyötyvät vain kokoustilojen vuokraajat", hän sanoo.
Paras apu syvissä ongelmissa rämpiville vanhemmille on konkreettinen apu arjen keskellä, sanoo Hannele Törrönen. Lisäksi tuen pitäisi olla pitkäjänteistä ja pitkäkestoista. Intensiivistä.
Nyt lapsiperheet saavat Törrösen mukaan apua lastensuojelusta vain kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan.
"Nämä ihmiset tarvitsisivat avukseen ihmisiä, jotka ovat pitkäjänteisesti heidän elämässään. Ja myös konkreettisesti siellä kotona, auttamassa arjessa selviytymisessä."
SANOMA NETWORK OPTIMIZER
Sisätossut Päiväkotiin
Ihanat sisätossut kerhoon ja päiväkotiin! Yli 50 lasten tossumallia!
www.tohvelisankari.fi
Häikäiseekö?
Kaikenlaiset kaihtimet, markiisit ja aurinkosuojat. Tutustu valikoimaamme!
www.huksen.fi
Liikuntafysio
Kun hyvinvointisi merkitsee enemmän!
www.liikuntafysio.fi
Tällaista konkreettista arkiapua sosiaalialalla suorastaan halveksitaan, mitä Törrönen suuresti ihmettelee. Varsinkin kun on kyse näinkin naisvaltaisesta alasta.
"Kyllähän naisten pitäisi tietää, kuinka raskasta se arki voi olla!"
Törrönen muistelee kaiholla entisajan topakoita kodinhoitajia, jotka yhdessä vanhempien kanssa hoitivat kodin siivousta, laittoivat ruokaa ja leipoivat pullaa.
"Ihan sitä samanlaista tukea ja turvaa nämä ihmiset nyt tarvitsisivat."
Kuopiossa lauantaina tapahtuneiden lapsisurmien taustalla voi Törrösen mukaan olla lukuisia eri tekijöitä.
Hän korostaa, ettei tiedä tarkkaan juuri kyseisestä tapauksesta, eikä siis kommentoi sitä. Yleisellä tasolla voidaan kuitenkin pohtia, mikä lapsisurmien taustalla yleensä on.
Äärimmillään kyseessä on vakava mielenterveyden häiriö. Äiti – tai isä – voi olla psyykkisesti sairas.
"Ihmisellä on harhoja, joiden vallassa hän tekee surmat. Äänet käskevät tappaa", Törrönen sanoo.
Hän kuitenkin korostaa, etteivät suinkaan kaikki psyykkisesti sairaat ihmiset tapa lapsiaan.
Voi myös olla niin, että surma onkin täysin suunniteltu. Voi olla niin, ettei ihminen näe sillä hetkellä mitään muuta ulospääsyä epätoivoiselta tuntuvasta tilanteesta.
Mutta on myös mahdollista, että tilanne vain karkaa käsistä.
"Paiskomisen tekeekin sellaisella voimalla, että se vain karkaa", Törrönen sanoo.
Hannele Törrösen mukaan riski surmata lapsensa on ihmisillä, joita itseään on kohdeltu lapsina kaltoin.
Kurja lapsuus ei kuitenkaan vielä yksinään riitä selittäväksi tekijäksi. Riskiä lisää se, että ihmisellä ei ole ollut elämässään korjaavia ja korvaavia kokemuksia. Hän ei ole saanut kokemuksia huolenpidosta ja hoivasta.
"Nämä kaksi tekijää yhdessä. Se ei tee ihmisestä vielä pahoinpitelijää, että tällä on ollut vaikea lapsuus", Törrönen korostaa.
Kun näihin kahteen tekijään vielä lisätään ajankohtaiset paineet elämässä, on riski surmata lapsi jo huomattavasti suurempi. Tällaisia paineita voivat olla esimerkiksi ero ja sairastelu, koko arjen romahtaminen.
Silloin myös ihmisen sisäinen maailma romahtaa. Elämä voi muuttuu niin mustaksi, ettei ihminen osaa enää kommunikoida ja sanoa, mitä hän haluaa.
"Sillä hetkellä toiminta pelastaa. Ilman että ihminen on edes suunnitellut sitä", Törrönen sanoo.
Vaikka pulassa oleville lapsiperheille saataisiin minkälaista apua tahansa jatkossa, on silti syytä muistaa, ettei aina mikään apu auta.
Hannele Törhönen haluaa muistuttaa, että koskaan ei yhteiskunnassa tule olemaan aukotonta systeemiä, jonka avulla kaikki lapsisurmat voidaan estää.
"Se on fantasiaa. On harhaa, että meillä on jotkin mekanismit, jotka voivat estää tämän."
Kommentit (102)
miksi te ette hanki au-pairia te jotka tarvitsette apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Netistä löytyy jo nyt lukuisia tahoja, joista saa yhdellä puhelinsoitolla perheelle siivoojan, kodin- tai lastenhoitajan. Miksi lapsiperheet ei käytä näitä vaan odottaa, että joku tulee ja tekee kaiken."
Aivan ja miksi eivät perheet perusta ystäviensä kanssa hoitorinkejä, opiskelijat ja hyväkuntoiset eläkeläiset tulisivat varmasti apuun ja palkan voisi vielä vähentää verotuksessa kotitalousvähennyksenä, eikä tekijöistä olisi pulaa, ei ainakaan meillä ole ollut - meillä on seitsemän perhettä ja jos vakituiset ja varalla olevilla hoitajilla tai tekijöillä on menoa, niin aina löytyy heidän ystäviään tai tuttaviaan jotka voivat tuurata heitä. Monet opiskelijat tulevat mielellään jopa yöksi, kun lasten nukkuessa voi tehdä opiskelutehtäviään jne. ja eläkeläiset saavat vaihtelua elämäänsä. Apu on aina ollut yhden puhelin soiton päässä.
En ole lukenut ketjuja mutta juuri tätä olin tulossa sanomaan. Mitä se keskusteluterapia auttaa jos ongelmien todellinen syy on väsymys ja stressi? Miksi näiltä ihmisiltä ei kysytä, että millaista apua tarvitset ja sitten järjestetä se? Mitä järkeä siinä on, että muutenkin jaksamisen rajalla olevaan ihmistä hyppyytetään luukulta toiselle ja pakotetaan tekemään kovasti töitä jotta ehkä joskus saisi jotain epämääräistä keskusteluterapiaa jonka pitäisi auttaa mutta joka on ihan yhtä tyhjän kanssa. Tulee vaikutelma, että koko sosiaalipuoli on olemassa vain psykologien ja byrokraattien työllistämiseksi.
Aiempina vuosikymmeninä vanhemmat tappoivat lapsiaan huomattavasti enemmän ja lapsia kuoli myös erilaisten onnettomuuksien seurauksena moninkertaisesti nykyiseen verrattuna. Nykyään lapsia kuolee vähemmän mutta media saa vähemmät tapaukset räjähtämään näkyville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että syy perhesurmiin ei löydy pelkästä tavallisesta väsymyksestä. Kuten asiantuntija mainitisikin, syyt ovat syvemmällä: oma kaltoinkohtelutausta ja turvattomuus ja sen seurauksena aiheutunut mielialahäiriö- ja uupumusherkkyys ja heikko stressinsietokyky aiheuttavat näköalattomuutta ja ahdistusta. Ihminen jolla on ollut itsellään turvaton lapsuus, ei välttämättä osaa hillitä omaa aggressiivisuuttaan ja olotilojaan, vaan kun sietokyky ylittyy, hän saattaa toimia impulsiivisesti ja harkitsematta. Sillä tapaa ne "pikaistuksissa tehdyt" tapot miesporukoissakin tapahtuvat, sehän on yleisin tappojen selite. Keittää yli, eikä ihminen osaa säädellä enää toimintaansa ja sen väkivaltaisuutta. Ehkä tuokin Kuopion äiti yhtäkkiä ja yllättäen suuttui vaikka tahtoikäisen uhmasta kammottavin seurauksin. Ei siinä ole välttämättä toimittu harkiten tai psykoosin vallassa. On vain mennyt hermot.
Ehkä Suomesta pitäisi kieltää viina kokonaan - vaikka se ei varmaankaan tähän tapaukseen liittynyt. Joka tapauksessa joka kahdeksas lapsi kärsii liiallisesta vanhemman alkoholinkäytöstä, ja on turvaton. Eli joka kahdeksannella lapsella on ihan turha riskitekijä elämässään, joka voi estää tasapainoisen kehityksen tasapainoiseksi ihmiseksi. On hurjaa, että lähes joka toinen pienen/pienten lasten isä on alkoholin suurkuluttaja! Ja nythän naisetkin ovat kirineet, ja jo monella naisellakin on päihteiden kanssa ongelmia. Arvioiden mukaan 15%-20% lapsista omaa psyykkisiä häiriöitä, jotka lähes kaikki ovat sidoksissa heitä hoitaviin aikuisiin ja vuorovaikutussuhteen laatuun.
Perheiden ongelmat eivät siis välttämättä hoidu edes sillä, että joku käy auttamassa äitiä kotitöissä, vaan perheillä alkaa olla niin isoja ja vaativia ongelmia ja ongelmavyyhtejä, että varmasti sosiaali- ja terveydenhoito on vaikeuksissa miettiä, miten monia perheitä edes voi auttaa, etenkin kun vakavimmin oireilevilta saattaa puuttua kokonaan sairaudentunto ja he suhtautuvat kieleteisesti avuntarjoajiin, ei haluta "sossuja" nurkkiin pyörimään.
Kai Törrönen meinaa kommentillaan sitä että A) pitäisi yhtenäistää ja tehostaa eri viranomaisten ja palveluidentarjoajien yhteistyötä ja sen avulla vähentää byrokraattista kyykytystä B) sosiaaliviraston tulisi tarjota konkreettista apua kodinhoidossa satunnaisten kuulustelunkaltaisten sos.viranomaisten tapaamisen sijaan.
Itse kasvoin vakavasti masentuneen YH-äidin kanssa eikä meillä siivottu kuuteen vuoteen. Olisin ihan lapsenakin voinut paremmin jos neljän seinän sisällä olisi välillä käynyt joku kysymässä kuulumisia ja tekemässä ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt v***u oikeasti! Mammat huutaa täällä taas yhteiskuntaa apuun kurkut suorana. Kaikenlaisia ideoita siitä, miten työttömät koulutetaan kodinhoitajiksi ja kaikilla on töitäkin taas.
Ihkuu ja fantsuu! KUKA TÄMÄN MAKSAA? Miten tämä rahoitetaan? Julkinen sektori on nyt jo pöhöttynyt (silti meillä on liian vähän sairaanhoitajia, opettajia ja poliiseja noin aluksi). Mun palkasta menee nyt veroa 27%, en uskalla enää ajatella, mikä se veroprosentti olisi tämän ihanan uudistuksen jälkeen. Varmaan lähempänä neljääkymmentä. Kiva, pääasiahan on se, että saadaan apua väsyneille äideille. Kukakohan kohta tuo ruoan pöytään mun lapselle, koska mun palkka ei tällä verokehityksellä siihen riitä.
Ei tämä kodihoitajien paluu mun mielestä läpeensä mätä ole. Ottaisin sen itsekin avosylin vastaan. Tiedän vaan, että tämän toiminnan rahoitus vaatisi niin valtavan räjäytyksen julkisella sektorilla, ettei sellaista tule tapahtumaan. Kulut nimittäin eivät saisi nousta.
Suomella ei ole varaa tällaiseen palvelutasoon. Johtuen siitä, että työpaikat ovat karannet pois tästä maasta ja sitä kautta verotulot pienentyneet. Toinen juttu on sitten se, että entistä useampi on eläkkeellä mielenterveydellisistä syistä jo kolmekymppisenä.
Palveluja vaaditaan entistä enemmän, entistä parempina, mutta se rahoitus (verotulot) supistuu koko ajan.
Mahdoton yhtälö.
Eikö asian ydin ollut se, että miten auttaa lapsia jotta Kuopion tyyliset tapaukset vähenisivät? Kun on pienistä lapsista kyse parhaiten lapsia auttaa kun autetaan äitiä tai isää jaksamaan.
Perhettä ei auteta pakottamalla joku avuksi.
Kyllä on ihmisiä jotka tuota työtä tekisivät mielelläänkin. Väsyneen vamhemman avuksi ei nyt toinen väsynyt vanhempi ole se paras.
On paljon diipaduupa palveluita jotka ketään eivät auta, kun niitä vähennetään löytyy rahaa tähän palveluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kun olen kuvitellut, että on olemassa sellaisia henkilöitä, jotka tekevät kotisiivouksia. Jos sen äijän kerran on pakko olla yötä myöten töissä, niin luulisi, että olisi siivoojaankin varaa?
Yhteiskunnalla ei tähän systeemiin ole varaa euroakaan, kun ei nykyisiinkään tukiin olisi.
Tällaista konkreettista arkiapua sosiaalialalla suorastaan halveksitaan, mitä Törrönen suuresti ihmettelee. Varsinkin kun on kyse näinkin naisvaltaisesta alasta.
"Kyllähän naisten pitäisi tietää, kuinka raskasta se arki voi olla!"
Törrönen muistelee kaiholla entisajan topakoita kodinhoitajia, jotka yhdessä vanhempien kanssa hoitivat kodin siivousta, laittoivat ruokaa ja leipoivat pullaa.
"Ihan sitä samanlaista tukea ja turvaa nämä ihmiset nyt tarvitsisivat."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäpä kerron mitä ne tarttee; vähemmän tositeeveetä ja blogeja.
Ihmisiltä on täysin hämärtynyt käsitys siitämitä on oikea elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tuki pitäisi tulla ihan pyynnöstä, kuin vaikka päivähoito-oikeus tällä hetkellä. Ei mitään arviointeja, asiakkuuksia ja tarkistuksia.
Soitto vaan ja joku käy vaikka parin viikon jaksoissa siivoamassa, pesemässä pyykit, tekemässä ruokaa pakkaseen ja pöytään, vahtimassa lapsia kun äiti nukkuu, käy salilla, kampaajalla, ihan missä vaan. Juttelisi murheista ja tekisi yhdessä vaikka kaappien siivouksen. Laputtaisi kirppiskamoja äidin apuna.
Konkreettista apua, mitä onnekkaat saavat ystäviltä ja sukulaisilta, mutta turvaverkottomat eivät mistään.
Naiset voisi lopettaa keskinäisen nokkimisen asioilla. Av:n kävijöidenkin ajatusmaailma on pitkälti se, että yksin pitää naisen pärjäämän, kun on kerran lapsia hankkinut. Olet uusavuton ämmä, laiska, tyhmä, ei olisi kannattanut lapsia hankki, ei niitä mummoilla voi hoidattaa ja iskäkin käy töissä, niin kohtuuton akka vaatii osallistumista kotona...
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 17:25"]
Tämä tuki pitäisi tulla ihan pyynnöstä, kuin vaikka päivähoito-oikeus tällä hetkellä. Ei mitään arviointeja, asiakkuuksia ja tarkistuksia. Soitto vaan ja joku käy vaikka parin viikon jaksoissa siivoamassa, pesemässä pyykit, tekemässä ruokaa pakkaseen ja pöytään, vahtimassa lapsia kun äiti nukkuu, käy salilla, kampaajalla, ihan missä vaan. Juttelisi murheista ja tekisi yhdessä vaikka kaappien siivouksen. Laputtaisi kirppiskamoja äidin apuna. Konkreettista apua, mitä onnekkaat saavat ystäviltä ja sukulaisilta, mutta turvaverkottomat eivät mistään.
[/quote]
Mutta olisiko tämä, ilmeisesti ilmainen, palvelu kaikille lapsiperheille, vai niille, jotka tarvitsevat? Mutta jos menee tarpeen mukaan, pitää tarve arvioida. Ja mitä jos palvelua haetaan enemmän, kuin voidaan tarjota? Palkataan lisää työntekijöitä? Kuka hoitaa koulutuksen, organisoinnin, matkat?
Tulisiko palvelu ulottaa muillekin? Meillähän on nuorten miesten syrjäytyminen ja vanhusten yksinäisyys suuria ongelmia, joten kai heistäkin pitää huolehtia?
Mulle tarjottiin mahdollisuutta perhetyöntekijään, kun kakkonen oli vastasyntynyt. Perhetyöntekijä olisi hoitanut lapsia, mutta ei kuulemma missään kodinhoidossa olisi auttanut. Joo, ei kiitos.
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 17:25"]
Tämä tuki pitäisi tulla ihan pyynnöstä, kuin vaikka päivähoito-oikeus tällä hetkellä. Ei mitään arviointeja, asiakkuuksia ja tarkistuksia. Soitto vaan ja joku käy vaikka parin viikon jaksoissa siivoamassa, pesemässä pyykit, tekemässä ruokaa pakkaseen ja pöytään, vahtimassa lapsia kun äiti nukkuu, käy salilla, kampaajalla, ihan missä vaan. Juttelisi murheista ja tekisi yhdessä vaikka kaappien siivouksen. Laputtaisi kirppiskamoja äidin apuna. Konkreettista apua, mitä onnekkaat saavat ystäviltä ja sukulaisilta, mutta turvaverkottomat eivät mistään.
[/quote]
Miksi siinä perheessä on isä, jos yhteiskunta ottaa hänen roolinsa? Miksi ei velvoiteta isyysvapaalla olevaa isää siivoamaan, pesemään pyykkiä, tekemään ruokia pakastimeen? Miksi ei opeteta sen vanhanajan kodinhoitajan tapaan, että äiti on lasten kanssa, ei kampaajalla, salilla, harrastuksissa. Kodinhoitaja pyöritti arkiaskareita siinä sivussa ja äiti keskittyi lapsiin (ja joissan tapauksissa kotitöiden opettelemiseen). Ei ne kodinhoitajat tulleet perheisiin tuomaa vanhemmille lisää vapaa-aikaa vaan lisää aikaa lasten kanssa tai nukkumiseen.
Voi, voi, kun ne kodinhoitajat on koulutettu monessa kunnassa lähihoitajiksi. Kun vanhan ajan kodinhoitajia viellä oli, niin asiat toimivat paremmin.
On taas säästetty väärässä paikassa. Maassamme mentiin tyyliin, että samassa paikassa ei käy niin montaa eri ammattiryhmää. Väärin meni.
Kaikki hoitajat tekevät nykyisin kaikenlaiset työt.
"Munkin mielestä voitaisiin lähteä siitä, että ihmiset pohtivat, mikä oikeasti on elämässä tärkeää. Onko se puhdas vesi, ruoka ja katto pään päälle vai BB, älypuhelimet ja muotiblogit. Ihmekään kun perhesurmia tapahtuu, kun ihmiset ovat aivan vieraantuneita todellisuudesta."
Aivan ja täällä huudetaan wanhan ajan kodinhoitajia apuun, mutta samalla unohdetaan, että vielä 70-80-luvulla saakka kodinhoitajat olivat ainut apu lapsiperheille ja nekin usein annettiin lääketiett. ja sosiall. syistä vähävaraisille perheille ja jos oli vapaita, muut saivat niitä maksua vastaan esim. sairaan lapsen hoitoon, jos lapsen molemmat vanhemmat olivat töissä.
Suurin osa kodinhoitajan viroista lakkautettiin, koska lapset saivat kunnallisen päivähoito-oikeuden, äitiys ja muut vanhempain vapaat pidentyivät ja laki sairaanlapsen hoidon oikeuden työelämään.
Sitä ennen, vanhemmat järjestivät lapsensa hoidon itse, eikä vanhempainvapaita tunnettu ja äitiysloma on n. ½-vuotta. Monet tämän päivän vanhemmat hyödyntävät kaikki etuudet, ei ole ollenkaan harvinaista, että äiti on vauvansa kanssa kotona, mahdollisesti myös isä, lakis. lomalla ja parivuotias esikoinen päiväkodissa, vaikka perheelle maksetaan hoitotuet kotiin ja veronmaksajat maksavat vielä esikoisen kunnallisen päivähoidon joka on keskim. 1700-3000 euroa/kk/lapsi ja toinen vanhemmista voi olla kotona, kunnes lapsi on 3-vuotias.
Perhesurmat harvoin johtuvat vanhempien väsymyksestä vaan taustalla on mielenterv. ongelmat tai vastaavat, sillä usein teko on etukäteen harkittu ja jopa tekotavoista on otettu etukäteen selvää esim. netistä ja tekijä on ollut aikaisemminkin väkivaltainen, mutta se on pidetty jopa lähipiiriltä salassa.