Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistaa ja pelottaa. Syöpä ja sen uusiutumisen pelko.
22.10.2014 |
Olen se joka kuukausi takaperin kirjoitti täällä melanoomalöydöstä luomesta. No, kasvain oli pieni 0,5 mm Breslow luokituksella, joten sen osalta kaikki hyvin.
Ensi viikolla olen menossa jatkoleikkaukseen, jossa jalasta leikataan pienehkö palanen ihoa, jolla varmistetaan että syöpä on kokonaan pois.
Mutta vaikka pääsin tässä näin vähällä minua ahdistaa ja pelottaa ihan hirveästi. Leikkauskutsu laukaisi jotain, mitä en osaa hallita. Oloni oli rauhallinen ennen tuota leikkauskutsua.
Nyt pelkään melanooman uusiutumista ihan hirveästi. Niin että hengitys salpautuu, hyperventiloin, itkettää. Ahdistaa ja pelottaa. Olen täynnä luomia eli menen heittämällä runsasluomisten kategoriaan. Yritän ajatella, että nyt olen seurannassa, joten mahdolliset uudet melanooman alut löydetään alussa, varhaisessa vaiheessa kuten tämä ekakin. Mutta ei. Ei auta. Ei auta vaikka sanon itselleni ettei se välttämättä tule uudestaan. Lääkäri on katsonut tämän hetken luomet eikä epäilyttävää löytynyt. Mutta en usko. Mun mielestä mulla on ainakin 10 epäilyttävää luomea.
Kun kirjoitan tätä, kädet suorastaan tärisevät. Ja tuo hiton google. Se pitäisi vakavasti sairailta kieltää kokonaan.
Miten tämän kanssa oppii elämään?? Kun haluaisin vain vanhan elämän takaisin.
Kommentit (10)
Noh kannattaa muistaa fakta, ettei surkuttelu yhtään paranna tilannetta, oli syöpää tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 13:39"]
Tiedän tunteen. Minulla on varmaan sata luomea ja niitä on poistettu n 20 kpl. Minusta tosi moni on epäilyttävä. Yhdessä oli kerran jotain epätyypillistä, ja siitä myös tehtiin lisäpoisto. Muistan miten hermoilin, siitä on nyt 15 vuotta aikaa. Tuttavapiirissä on ollut useampi melanooma jotka ovat parantuneet täysin.
no sairastuin sitten rintasyöpään. Diagnoosi on aina järkytys, mutta tilastojen valossa olen toiveikas.
[/quote]
Tilastoja itsekin yritän ajatella. Melanoomaan sairastuneista naisista paranee 88%. Sekä sitä mitä kirurgi sanoi, että varhaisen vaiheen melanoomat uusiutuu harvoin. Mutta kun mieli ei ymmärrä!
Älyttömintä on, että olen jopa ajatellut, että olisinpa saanut rintasyövän niin se olisi "helpompi". Mutta ei se sen helpompi ole tai melanooma vaarallisempi. Yhtä huonoja valintoja molemmat ja aikainen toteaminen on tärkeintä molemmissa.
Yritän ajatella, että pelossa ei voi elää ja jotain voin tehdä itsekin. Joten luomia aion leikata pois vaikka leikkaava lääkäri kysyi minulta miksi niitä leikkaan? Vastasin, että mielen rauhan takia. Vaikka sitten taas pelkään odottaa niitä tuloksia. Se on painajaismaista.
ap
Kysymys on juuri siitä että oppii elämään tiedon kanssa. Elämä jatkuu! Kun kävin itse syöpähoidoissa, kohtasin kymmenittäin ihmisiä jotka elivät, tekivät töitään ja suunnittelivat tulevaisuutta syöpähoidoista huolimatta. Kukaan ihminen ei tiedä huomisesta mitään. Kun olet hoidossa ja seurannassa, olet hyvissä käsissä.
[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 13:49"]
Kysymys on juuri siitä että oppii elämään tiedon kanssa. Elämä jatkuu! Kun kävin itse syöpähoidoissa, kohtasin kymmenittäin ihmisiä jotka elivät, tekivät töitään ja suunnittelivat tulevaisuutta syöpähoidoista huolimatta. Kukaan ihminen ei tiedä huomisesta mitään. Kun olet hoidossa ja seurannassa, olet hyvissä käsissä.
[/quote]
Kiitos tuosta viimeisestä lauseesta. Ihan alkoi itkettämään. :)
ap
Sympatiat sulle ap. Saman kokeneena voin lohduttaa, että se ahdistus helpottuu ajan myötä.
Itse olen tilanteessa, jossa syöpä on nyt oireeton, mutta tiedän sen jossain vaiheessa palaavan. Olen kuitenkin oppinut ajattelemaan, että nyt on nyt, ja tänään olen terve. Yritä sinäkin elää jokaisessa hetkessä vain sitä hetkeä. Sinun syöpäsi mitä todennäköisimmin paranee sataprosenttisesti ja lopullisesti. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsempit ap. Eipä tuohon auta kuin aika. Itse sairastan levinnyttä melanoomaa joka on ollut jo jonkin aikaa oireeton, mutta paranemista tässä ei luvata ennenkuin on kulunut vähintään kymmenen vuotta oireettomana. KYMMENEN VUOTTA!! Tää pitää vaan hyväksyä osaksi elämää kuten yleensäkin se epävarmuus että kukaan meistä ei tiedä milloin se viimeinen päivä on. Olethan jo liittynyt melanoomaverkostoon, lisätietoa http://www.syopapotilaat.fi/verkostot/melanooma-potilasverkosto/ Erityisesti nuo viikonlopputapaamiset (useimmiten ilmaisia majoituksineen!) ja Facebook-ryhmä ovat ollet minulle tosi hyödyllisiä.
t Sirpa
Ihmisen suurin haaste onkin oppia elämään tässä hetkessä, kun kaikki on hyvin. Ei murehtia mennyttä eikä pelätä tulevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä palstalla voidaan puhua häpykarvoista ja suihinotosta ja haalarin väristä ja naapurin akan kananpersetukasta mutta vakavaan aiheeseen on turha odottaa minkäänlaista keskustelua.
Alue: Aihe vapaa
Tiedän tunteen. Minulla on varmaan sata luomea ja niitä on poistettu n 20 kpl. Minusta tosi moni on epäilyttävä. Yhdessä oli kerran jotain epätyypillistä, ja siitä myös tehtiin lisäpoisto. Muistan miten hermoilin, siitä on nyt 15 vuotta aikaa. Tuttavapiirissä on ollut useampi melanooma jotka ovat parantuneet täysin.
no sairastuin sitten rintasyöpään. Diagnoosi on aina järkytys, mutta tilastojen valossa olen toiveikas.