Minusta ulkoisilla arvoilla (merkkivaatteet, hienot autot ja talot)

Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan brassailla niillä. Olen esteetikko...

Ja samoin kuin kakkonen, olen esteetikko eli rakastan kauniita asioita niin sisustuksessa kuin vaatetuksessakin. Kauneuden luomiseen ympärilleen ei tarvita välttämättä paljon rahaa, hyvää makua sen sijaan kyllä.

jos tuotteen merkki on itseisarvo, niin olkoon näille ihmisille. Itse ostan sitä mikä näyttää hyvältä, pihalla olen vanhat ei-merkkifarkut jalassa mutta töissä tm käytän usein merkkivaatteita, tosin saatan yhdistellä niihin vaikkapa hm:n topin:)

Vierailija:

brassailevat ihmiset ovat typeriä ja sivistymättömiä!

Ihailen ihmisiä, joilla on rahaa (ahkeria tai hyvinkoulutettuja =) mutta myös uskallusta pukeutua myös huonoihin/merkittömiin vaatteisiin ja ajella millä louskulla huvittaa!

kuin jollain louskulla. Ajattelen sentään perhettäni ja sen turvallisuutta..

mutta jos rahaa on, miksi sitä ei saisi käyttää? Rahasta puhuminen ja sillä leveily on idiootin merkki, mutta jos haluaa Audin ostaa, pitäisikö siihen teipata Skodan merkki, että naapurit ei tulisi kateelliseksi?

Jostain syystä se vaan herättää suhteettoman paljon vihamielistä huomiota, meillähän kaikkien rikkaidenkin pitää olla niin vaatimattomia, ihan kun se jotenkin kaunistaisi ihmistä.

Sisareni, joka on matalapalkka-alalla töissä, sanoi että heillä töissä pitää olla mahdollisimman köyhä ja kipeä, jos meinaa olla hyvissä väleissä ihmisten kanssa. Jos mainitset, että olet ostanut jotain tai vaihtanut auton tai mitä tahansa, saat merkitseviä katseita ja vittuilua. Mutta jos valitat että rahat on loppu, niin ymmärtäjiä ja ystäviä löytyy.

Suomessa pitäisi tosiaan kaikkien ajaa vanhoilla autoilla, asua pienissä ja halvoissa taloissa jne. ettei vain kukaan tunne oloaan köyhemmäksi.

Mutta jos sitä rahaa on kertynyt ja palkkakin on hyvä, niin mihin ne rahat pitäisi laittaa? Säästää viimeiselle matkalle ja vuorata arkku niillä? Lapsillekaan niitä ei ilmeisesti voi antaa, ettei sitten herätä muissa katkeruutta, kun ovat syntyneet kultalusikka suussa...

Vierailija:

Jostain syystä se vaan herättää suhteettoman paljon vihamielistä huomiota, meillähän kaikkien rikkaidenkin pitää olla niin vaatimattomia, ihan kun se jotenkin kaunistaisi ihmistä.

Kallis ei ole sama kuin hyvä ja turvallinen. Meillä on keskihintainen, hyvä ja turvallinen.



Olen samaa mieltä ap:n kanssa. Harvassa on ne hyvin toimeentulevat ihmiset, joilla olisi perusarvot kunnossa. Siis että raha ei todellisuudessa merkitse mitään. Voisi asua ihan missä vaan ja ajaa ihan millä vaan, jos saisi olla perheen kanssa ja terve.



Minä opin läksyni sairauden kautta. Kova koulu tarvittiin, mutta nyt tiedän, että minulle jää paljon, paljon, paljon vaikka rahat menisi. Raha on kiva juttu. Varsinkin kun sen kanssa pystyy tekemään niin paljon hyvää!!

Olen myöskin esteetikko ja rakastan laatua. Tosin esteetikko voi olla rahattomanakin :)



Tottakai meilläkin ostetaan Ikeasta paljon, Euroshopperin suklaatuutteja, Zaran vaatteita ja käsirasvaa (vaal. pun purkki) marketista jne. Shoppaillaan kirppiksillä, kustoimoidaan vaatteita, tehdään sisustusjuttuja itse luonnonmateriaaleista tai keräysmatskusta, tongitaan jätelavoja jne.



Mutta mulla on varaa ostaa Manolon kengät ja Guccin veska jne.. eikä mun talous siihen kaadu.



Esim kosmetiikka on mulla aika lailla merkkituotteita ja se, että mulla on vaikka Chanelin poskipunaa ei kyllä näy vastaantulijalle, että hei se on Chanelia, eikä Anytimea.



Merkkivaatteissakin on paljon sellaisia tuotteita, joissa ei näy merkit. Esim ihmiset monesti luulevat, että Burberry tekee ainoostaan sitä basic ruudullisia vaatteita. Katso Burberryn nettisivut ja malliston kuvia, niin miten monta basic ruudullista vaatetta näet.



Miehellä on joku pakkomielle kyllä BMW autoihin ja sellanen pitää olla joka vuos uus :D Mutta mulla ei ole edes ajokorttia, enkä paljon ymmärrä autoista mitään, joten ihan sama. Kunhan sillä pääsee eteenpäin, tosin täytyy myöntää, että autoissa on nykyään paljon kaikkea mukavaa ekstraa mikä helpottaa autossa olemista :)



Äähs. Siis yleensäkin jokaisen ihmisen oma asia mihin rahansa kuluttaa, niin kauan kun kaikki on laillista. Koskaan en ole brassaillut milllään materialistisella jutulla, enkä niin tee tulevaisuudessakaan. Mutta se, että meillä on vaikka merkkivaatteita, uus hieno auto, iso uus mukava talo jne.. niin ei se meitä henkilöinä ole muuttanut. Ihan tavallisia, mukavia, ihmisläheisiä, empaattia ja normaaleita ihmisiä silti ollaan. Mä koen ainakin tän mahdollisuutena, että jos on Chanel kauppa olemassa, niin mä voin sieltä käydä ostaan tuotteita. Miksi se kauppa on olemassa, jos sieltä ei saisi käydä mitään ostamassa?



Miksi kaikkien pitäis ajaa -87 Saabilla, asua 89m2 pikkuruisessa omakotitalossa, ostaa vaatteet tarjoustalosta, tehdä 2 lasta, hankkia kultainen noutaja, syödä perunaa ja jauhelihakastiketta?



Meillä kierrätetään paljon vaatteita ja tavaroita. Ostan Diorin paidan. Pidän sitä vuoden kerran pari kuukaudessa. Myyn kirpparilla paidan 3 eurolla. Joku saa siisti kuntoisen laatupaidan edullisesti. Näin joku toinenkin ihminen hyötyy mun ostoksesta.



Kyllä minäkin tunnen paljon varakkaita ihmisiä, jotka elävät hyvin vaatimattomasti. Mutta mikä tekee siitä ihmisestä paremman joka elää vaatimattomasti? Ja huonomman siitä ihmisestä, joka käyttää omaa rahaansa? Mielestäni molemmat ihmiset ovat arvokkaita ja hyviä.

Aika harvassa on ne pienituloisetkaan, joille raha ei merkkaa mitään. Kateellisia ollaan muille, ja kun itsellä ei ole, ei muillakaan saisi olla. Ja jos muilla on, on ne automaattisesti tyhjäpäitä, joille raha on elämän sisältö.

Just tämän kirjoittajan kaltaisia idiootteja en voi sietää. Kun ollaan köyhiä ja sairaita, ollaan niin paljon parempia ihmisiä...

Vierailija:

Kallis ei ole sama kuin hyvä ja turvallinen. Meillä on keskihintainen, hyvä ja turvallinen.

Olen samaa mieltä ap:n kanssa. Harvassa on ne hyvin toimeentulevat ihmiset, joilla olisi perusarvot kunnossa. Siis että raha ei todellisuudessa merkitse mitään. Voisi asua ihan missä vaan ja ajaa ihan millä vaan, jos saisi olla perheen kanssa ja terve.

Minä opin läksyni sairauden kautta. Kova koulu tarvittiin, mutta nyt tiedän, että minulle jää paljon, paljon, paljon vaikka rahat menisi. Raha on kiva juttu. Varsinkin kun sen kanssa pystyy tekemään niin paljon hyvää!!

Liikkuvat yleensä kuitenkin kaltaistensa parissa niin kukaan tavis ei heidän jutuistaan mitään edes tiedä

Vierailija:

Aika harvassa on ne pienituloisetkaan, joille raha ei merkkaa mitään. Kateellisia ollaan muille, ja kun itsellä ei ole, ei muillakaan saisi olla. Ja jos muilla on, on ne automaattisesti tyhjäpäitä, joille raha on elämän sisältö.

Just tämän kirjoittajan kaltaisia idiootteja en voi sietää. Kun ollaan köyhiä ja sairaita, ollaan niin paljon parempia ihmisiä...

Vierailija:

Olen ihan samaa mieltä. Olen itse saanut ensimmäisen lapsen reilu kakskymppisenä, elellyt lähinnä opintotuella ja sitten perusäitiysrahalla, ja mukavaa oli elämä silloinkin, vaikka mieskin tienasi suht vähän.

Nyt 13 vuotta myöhemmin tienaamme kohtuullisen hyvin, asumme kivassa isossa omakotitalossa, ja autokaan ei ole enää vanha lousku. Elämä on ihanaa, lapset ovat hyvin pärjääviä koululaisia + yksi tarhalainen. Työpaikkakin on kiva. Tosin vieläkin olen tarkkana ostoksilla, vaikkei rahoja enää tarvitsekaan niin laskea.

Itse en ymmärrä sellaisia, joiden elämäntehtävä on valittaa kuinka vähän on sitä ja tätä, ja palkka on pieni, mutta ONNEKSI olemme niiiiin onnellisia. Ei kovin onnelliselta tunnu, jos sitä pitää mainostaa ja jos joku sattuu pärjäämään rahallisesti vähän paremmin, niin he ovat sitten ihan p*stä, eivätkä ainakaan onnellisia..

En ole köyhä ja tulen ihan hyvin toimeen. Meillä on jopa merkkivaatteitakin ja suht iso asunto ja hyvä auto. Mutta minä voin myöntää että toivoisin että olisin varakkaampi. Musta olis ihana kun voisin mennä suoraan laatukauppoihin ja ostaa juuri sitä mistä tykkään.

ihailen ihmisiä joilla on varaa ja tyyliä. Mutta monella varakkaalla ei aina ole tyyliä se näyttää hassulta. Eli näkee että rahaa on laitettu haisemaan mutta jälki on kamalaa. Musta on ihana katsella jos joku on laittanut kodin kuntoon maulla ja rahalla, mulla kun ei ole kumpaakaan :-)

mitä on! Omassa suvussani on perhe, jossa toinen puolisko on ns. vanhan rahan suvusta. Sitä kautta olen nähnyt, miten he rahaa käyttävät. Kyllä on harvassa ne rikkaat, jotka kulkevat H&M;n vaatteissa ja ajavat vanhalla ritsalla. Merkeistä ei ehkä puhuta ääneen, mutta joka vaate on jotain " merkkiä" ja laatu näkyy.



Minunkin mielestäni on rahvaanomaista " brassailla" merkeillä, mutta niiden ostaminen ja käyttäminen on ihan sallittua. Usein merkkivaatteet on tosi laadukkaita, joten niiden kiertoon laittaminenkin onnistuu helpommin kuin joillakin halpisvaatteilla.



Jos on rahaa, saa sitä myös käyttää ja siitä nauttia!

Brassailua se ei ole, vaan ihan vaan mielihyvää! On ihanaa asua täällä merenrannalla ja ajella kalliilla autoilla, ja pukeutua johonkin Gantin vaatteisiin, kun olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni sellaista elämää kadehtinut! Ehkä tämä jossain vaiheessa ohi menee, kun tähän tottuu. Mutta nyt kyllä nautin tästä koko rahan edestä :-))!

Kyllä minäkin olen varma, että pärjäisimme paljon pienemmilläkin tuloissa (muistissa vielä opiskeluajat jne.) kuin nykyiset suht' hyvät, enkä kuvittele, että raha tekisi meidät jotenkin paremmiksi tai onnellisemmiksi. Tärkeintä on tietysti perhe ja muut ihmissuhteet sekä terveys!



Silti, kyllä elämä on leppoisampaa, kun ei tarvitse laskea joka penniä ja miettiä jokaista vaate- ym. ostosta, lääkärikäyntiä jne. " vimpan päälle" . Voi ajaa turvallisella autolla, jonka ei toki tarvitse olla kallein mahdollinen, ja asuminen on mukavampaa kun aikoinaan kerrostalossa kaikesta valittavien mummojen naapurina (meillä todella oli tällainen tapaus).



Niin, minä ainakin nautin elämästä ja niistä rahoistakin, jotka muuten olemme saaneet pitkälle kouluttautumalla, ihan omilla ansioilla! Nämä rahat ovat mahdollistaneet myös sen, ettei lapsia ole tarvinnut viedä ihan pieninä päivähoitoon. Eikä minua kyllä häiritse, vaikka joku olisi rahansa perinytkin - tunnen muutaman tällaisen ihmisen (" oikeasti" rikkaan siis), ja ovat todella sydämellisiä ihmisiä, eivät ylpeitä tai nokkavia.



Jotkut ihmiset ovat k***päitä vaikka voissa paistaisi - ei siihen varallisuus tai varattomuus juurikaan vaikuta, jos on perusnegatiivinen asenne elämään ja toisiin ihmisiin. Kateus on kylläkin meidän suomalaisten perisynti, kuten tästäkin ketjusta hyvin voi päätellä..

Voi olla esteetikko tai perheestään huolehtiva muutenkin kuin ostamalla jatkuvasti uutta, suurta, näyttävää, kiiltävää jne. Omanarvontunto on muista asioista kiinni kuin rahasta. Toisilla sitä on enemmän kuin toisilla.

joidenkin mielestä jo perus-omakotitalossa asuminen on pröystäilyä.. tai uudella autolla ajaminen, tai ne Reimatecin haalarit lapsilla jne. jne.



Minun mielestäni ulkoiset kulissit; talot ja merkkivaatteet sinänsä eivät vielä tee ketään pröystäilijäksi (ellei nyt sitten ihan linnassa elellä ;-), vaan lähinnä se, tuodaanko varakkuutta ja omaa kuviteltua ylemmyyttä jatkuvasti puheissa ja teoissa esiin.

Vierailija:

joidenkin mielestä jo perus-omakotitalossa asuminen on pröystäilyä.. tai uudella autolla ajaminen, tai ne Reimatecin haalarit lapsilla jne. jne.

Minun mielestäni ulkoiset kulissit; talot ja merkkivaatteet sinänsä eivät vielä tee ketään pröystäilijäksi (ellei nyt sitten ihan linnassa elellä ;-), vaan lähinnä se, tuodaanko varakkuutta ja omaa kuviteltua ylemmyyttä jatkuvasti puheissa ja teoissa esiin.

Mutta jos omistaa hienon talon ja hienon auton eikä tee siitä minkäänlaista numeroa niin sehän on tietenkin ihan jees.