Minusta ulkoisilla arvoilla (merkkivaatteet, hienot autot ja talot)

Miksi on positiivista jos kertoo, että lapsiperheen tilillä on rahaa 12,60e jolla mahdollisesti pitäis viikko elellä?

Miksi on positiivista huutaa miten koko elämässä kaikki on pielessä (ukko kännää, pennut riitelee, itellä masennus, töistä sai potkut ja vuokra-asunnosta tuli häätö)?

Miksi on negatiivista sanoa varakkaana ihmisenä paljon tilillä on rahaa? Tosin sitä minä en tekisi ikinä, en tiedä miksi. Mutta miksi sen kertominen olis väärin?

Miksi on negatiivista kertoa, miten elämässä menee hyvin. Kaikki mahdolliset asiat ovat vain loistavasti, eikä mikään ole huonosti. Miksi sen kertominen on väärin?

Vierailija:

Niinpa, brassailu ON arsyttavaa, brassaillaan sitten koyhyydella tai rikkaudella.

merkki sivistymättömyydestä, koski se sitten merkkituotteita, karateharrastusta, sivistystä tai miehen penistä. Merkkituotteissa se nyt sattuu vain ilmenemään selkeimmin. Merkkituotteiden keskeinen funktio on tarjota väline erottautumiseen kulutusyhteiskunnassa.



Ymmärrän kyllä että tokihan se vituttaa, jos joku sitten erottautuu.



Itse näytän aika nuhjuiselta. Kengät paskassa, housut reikäiset jne. nuorisomuotia. Auto on hyvä - sillä on vain mukavampi ajella kuin halvemilla testiajamillani malleilla. Talo aika keskinkertainen.



Olen nousukas sillä tavoin määriteltynä että melko kohtuullinen omaisuus ei ole perittyä. Kulutan aika surutta silloin kun siltä tuntuu. Ostan sen tuotteen, joka minusta sopii kulloisenkiin tilanteeseen kysymättä hintaa. Jos löydän vaatekappaleen joka näyttää sopivan, en kysy hintaa.



En mielestäni brassaile lainkaan, mutta silti minua on usein syytetty juuri siitä.



Nyt on vain niin, että en voi - enkä tahdo - sovittaa toimintaani kulloiseenkin seuraan kaikilta osin. Minun tilanteeni on tämä, ja ihmiset saavat luvan joko sietää sen, tai sitten eivät. On paljon ihmisiä, jotka eivät pysty käsittelemään asiaa järkiperäisesti, vaan reagoivat APn tapaan tunneperäisesti ryöpsähdyksellä.



Onneksi tätä usein seuraa ääripään jälkeen usein myös asiallinen keskustelu. Ellei tähän koskaan päästä, niin sitten ei - minä en voi kantaa huolta jokaisen kohtaamani ihmisen suhteesta varakkuuteen. Tämä asia on heidän itsensä käsiteltävä.

stella80:

Miksi on positiivista jos kertoo, että lapsiperheen tilillä on rahaa 12,60e jolla mahdollisesti pitäis viikko elellä?

Miksi on positiivista huutaa miten koko elämässä kaikki on pielessä (ukko kännää, pennut riitelee, itellä masennus, töistä sai potkut ja vuokra-asunnosta tuli häätö)?

Miksi on negatiivista sanoa varakkaana ihmisenä paljon tilillä on rahaa? Tosin sitä minä en tekisi ikinä, en tiedä miksi. Mutta miksi sen kertominen olis väärin?

Miksi on negatiivista kertoa, miten elämässä menee hyvin. Kaikki mahdolliset asiat ovat vain loistavasti, eikä mikään ole huonosti. Miksi sen kertominen on väärin?

Hyviä pointteja!

Se on se kateus, joka usein ilmenee mm. vahingonilona ja eräänlaisena ylemmyyden tunteena (vaikkei sitä ei uskalleta myöntää). Ihmisistä tuntuu hyvältä huomata, että joillakin menee huonommin kuin heillä. Tämän takia esim. nettikeskusteluissa ovat suosittuja aloitukset, jossa joku miettii kuinka pärjätä seuraavaan tilipäivään. Tuollaisesssa tilanteessa vähävaraisemmatkin pääsevät hieman pätemään. Sellaiset keskustelut ovat mukavia, koska köyhemmätkin saavat edes sen pienen hetken tuntea itsensä hieman paremmaksi kuin ketjun aloittaja (tätäkään ei kovin moni uskalla myöntää).

Entäs sitten kun joku tekee aloituksen esim. " ostaisinko volvo v70:n vai audi a6:n" ? Tai jos joku vaikka miettii, ostaisiko uuden omakotitalon ja pitäisikö siinä olla 200 vai 300 m2. Tai jos joku ilmoittaa, että heidän lapset ovat oikein kilttejä ja hyvin käyttäytyviä? Vastaus: ilmapiiri tällaisessa keskustelussa olisi hyvin erilainen kuin noissa " rahat loppu" -keskusteluissa. Ensimmäisenä saisi kuulla, että nuo ovat oikeasti tosi huonoja autoja ja ainoastaan brassailevat öykkärit ajavat niillä. Näin se vaan on, monet ihmiset ovat aivan järjettömän kateellisia, vaikka itse muuta väittäisivät. Tästä syystä tuollaiset synkistelyaiheet ovat hyväksyttävämpiä.

Vierailija:

brassailevat ihmiset ovat typeriä ja sivistymättömiä!

Ihailen ihmisiä, joilla on rahaa (ahkeria tai hyvinkoulutettuja =) mutta myös uskallusta pukeutua myös huonoihin/merkittömiin vaatteisiin ja ajella millä louskulla huvittaa!

esim uusi kallis auto on turvallisempi kuin vanha lousku. Miksi kuljettaisin lapsiani louskulla kun on varaa turvallisuuteen ?

me esimerkiksi on vaurastuttu ihan omalla työllämme (oma yritys), ja nykyisin olemmekin todella hyvin toimeentulevia -jossain mittakaavassa jopa kai rikkaita. Asutaan yhdellä Suomen arvostetuimmista ja kalleimmista alueista, isossa, todella kalliissa talossa, ajetaan luksusautoilla, käytetään merkkivaatteita jne. Asioista puhutaan niinkuin ne on, jos ostetaan uusi BMW, niin kerrotaan että se ostetaan niinkuin kerrottaisiin vaikka ostettaisiin joku Nissan. Jos ostetaan uusi talo, niin kerrotaan hinta jos kysytään (niinkuin kerrottaisiin joka tapauksessa, jos kysytään). Ongelma on siinä, että ihmiset kokevat tämän brassailuna, kai sitä pitäisi sitten valehdella, että talo maksoi vähemmän kuin maksoi... Jos meillä on varaa tällaiseen, niin miksi sitä rahaa ei voisi käyttää, kun koko nuoruutensa on joutunut kituuttamaan? En ymmärrä. Huvittavinta on, että tämän vaurastumisen vuoksi monet entiset tutut -jopa sukulaiset- ovat lopettaneet yhteydenoton kokonaan, koska olemme heidän mielestään kai sitten niin " ylpeitä" :-/. Noiden ulkoisten asioiden takia entiset tuttavat ovat tehneet johtopäätöksen, että olemme myös ihmisinä muuttuneet junteiksi. No, tuollaiset tutut saa mun puolesta mennäkin, onneksi on olemassa tuttuja, jotka eivät katso vaan ulkoisia seikkoja.

Merkit ja niiden näkyvyyshän ovat tehty erottamaan tuote toisesta. Hintalaatusuhde on asia erikseen. Toki monet hyvät merkit ovat huolella tehtyjä ja hyvistä aineista. Loppujen lopuksi en usko, että varsinaiset shoppaajat ostavat jonkin tuotteen laadun vuoksi (kestää pidempään, lähinnä nyt kommentoin vaatteita). Käyttöaika kun vaatteille lyhenee päivä päivältä. Uutta halutaan tilalle yhä nopeammin.

Ja nyt kirjoitan vaan itsestäni. Mielummin ostan Lindexiltä tms. farkut, t-paidan (laadultaan ihan ok) ja pidän niitä sen vuoden pari, kunnes heivaan pois kokonaan käytöstä (annan systerille tai mutsille, vien uffille tai myyn kirppiksellä). Mulle ei oo oleellista, että paidastani näkyy merkki, vaikka toki monet ne halutessaan tunnistavat ruotsalaisten halpaketjujen vaatteiksi. Benettoniltakin mielummin ostan vaatteen, josta ei näy merkki. Kenkiin panostan, samoin ulkovaatteisiin, tosin olen hankkinut ruotsalaiseketjuiltakin ulkovaatetta itselleni. Harrastuksiin sitten tarvitaankin jo eri ominaisuuksia vaatteilta.



Käytän rahani mielummin matkusteluun, lasten harrastuksiin, pistän säästöön. Emme ole varakkaita, eikä minulla ole tarvetta pönkittää itsetuntoani merkeillä.



En kiinnitä huomiota juurikaan toisten vaatteiden merkkeihin. Hämmästyn ainoastaan, kun rahapulassa elävät ihmiset satsaavat merkkiin. Tuohan se varmasti iloa elämään.



Rikkinäinen, likainen, epäkäytännöllinen eivät ole mielestäni vastakohtia merkille. Tyylitaju ja rahankäyttö eivät kulje käsikädessä. Eivät myöskään tyylitaju ja laatu tai rahankäyttö ja laatu.



Jokainen kuluttaa, niinkuin parhaakseen näkee. Ja maksaa merkistä niin halutessaan. Vaatteethan ovat meille välttämättömiä, pukeutumisella ja merkeillä viestittäminen suola tai pippuri, miten kukin asian kokee.

ihan uusi, mutta silti tosi " tavallinen" .

Siihen, että H&M- tms. vaatteet olisivat jotenkin edullinen vaihtoehto, en usko. Laatu niissä on mitä sattuu. Kun ostaa hyvää tavaraa, voi samaa jakkua käyttää huoletta jopa kymmenen vuotta.

Pidän laadukkaista tavaroista ja osatn niitä, mutta koskaan en menisi mihinkään brassailu-Audiin rahojani hassaamaan. Sellaine auto on kovin huono sijoitus.

Vierailija:

mitä on! Omassa suvussani on perhe, jossa toinen puolisko on ns. vanhan rahan suvusta. Sitä kautta olen nähnyt, miten he rahaa käyttävät. Kyllä on harvassa ne rikkaat, jotka kulkevat H&M;n vaatteissa ja ajavat vanhalla ritsalla. Merkeistä ei ehkä puhuta ääneen, mutta joka vaate on jotain " merkkiä" ja laatu näkyy.

Minunkin mielestäni on rahvaanomaista " brassailla" merkeillä, mutta niiden ostaminen ja käyttäminen on ihan sallittua. Usein merkkivaatteet on tosi laadukkaita, joten niiden kiertoon laittaminenkin onnistuu helpommin kuin joillakin halpisvaatteilla.

Jos on rahaa, saa sitä myös käyttää ja siitä nauttia!

vaikka se ei välttämättä hyvä idea olekaan.

Vierailija:

Pidän laadukkaista tavaroista ja osatn niitä, mutta koskaan en menisi mihinkään brassailu-Audiin rahojani hassaamaan. Sellaine auto on kovin huono sijoitus.

Siinäpä se - minulla on juuri tämä Audi.

Ero lienee siinä, että minä näen sen hyvänä kulutus- ja käyttötuotteena tarkoitukseensa, en sijoituksena. Minun ei tarvitse saada sitä rahojani takaisin. Tätä nimenomaan tarkoitin sillä, että ostan sen tuotteen, joka minusta tuntuu kulloiseenkin tarpeeseen hyvältä, pohtimatta sen hintaa.

Ja juuri tämä kohta tuntuu olevan niin vaikea hyväksyä - se, että voin ajatella näin.

48.

Kunnes eräänä päivänä havahduin siihen, että tulot kolmenkertaistuivat.



Pihiys alkoi väistyä, ja aloin ostamaan kalliimpia vaatteita.

Ja huomasin, mikä ero on laadulla ja ei-laadulla.

Ja tänä päivänä, kun katson lasten vaatekaappiin huomaan, kuinka heidänkin vaatteet ovat merkkivaatteita.



Ostimme auton uutena, kun se verotuksellisista syistä kannatti.

Sitten huomasimme, millainen ero on autoissa.... jopa minä, joka ei ole nähnyt ennen mitään eroa näissä asioissa.

Ja miksikö sitä ei avoautoa pihaan ostettaisi, kun tilillä makaa ylimääräiset 30 000 euroa?



Ei, en minä brassaile vaatteillani ja autoillani. Mutta en ymmärrä, miksi en ostaisi laatua, jos kerta siihen on varaa?