Miksi erositte?

Koska nykyään ei ole enää loppuelämän häpeä erota ihmisestä joka syö elämänilon tai hakkaa.

Itse erosin koska huomasin olevani naimisissa miehen kanssa joka on minulle se väärä. Meillä oli hetkemme.

Koska puoliso hankkiutui riitoihin kaikkien sukulaisteni kanssa ja rupesi sen jälkeen juonittelemaan myös minua ja lapsia eroon sukulaisistani ja ystävistäni. Sukulaisteni haukkumisesta, panettelusta ja vähättelystä tuli hänelle elämänsisältö. Se meni täysin överiksi. Hän ei esimerkiksi antanut isäni tavata minua kahden kesken, koska isä olisi kuulemma juoninut minut ja lapset puolelleen, ellei puolisoni ollut vahtimassa sanomisia. Heikkoitsetuntoisen ja sosiaalisesti rajoittuneen ihmisen kanssa vain ei voikaan jakaa elämäänsä. Puolisoni kontrollinhalu vain paheni vuosi vuodelta. Se tuhosi kaiken tielleen osuneen.

Minä päätin ottaa eron miehestäni, koska hän oli tietokonepeliriippuvainen ja siksi jäänyt kehityksessään teinin tasolle. Kun itse kehityin henkisesti aikuiseksi mies ei kyennyt samaan. Kaikki aikuisen vastuu kodissa jäi minulle. Tämä oli syy. Tosin monia muitakin kurjia asioita oli esim. puhumattomuus, kehno seksielämä ja mustasukkaisuus (miehen, aiheettomasti), mutta ne eivät olleet eron syynä.

Puolisoni ilmoitti että on löytynyt parempi, ystäviä voidaan olla mutta muu saa jäädä.

TOIVOO JÄTETTY KATKERA MIES.

Arvatkaa ollaanko ystäviä? EI.

Tämän haluaisin myös kuulla, miksi? Kummallisilta kuulostivat aikaisemmat (teko)syyt. Kaikenlaista pikkuvikaa nykyään haetaan, jotta eroon päädyttäisiin. Ja ei, emme ole eronneet vaan ihan keskustelemalla edenneet. Terv. Nainen

Mies ihastui yli 10v nuorempaan, halusi jatkaa kanssani vain ystävinä, kertoi ensin ihastuksestaan ja minun jättämisestäni ihastuksensa kohteelle ja sitten vasta minulle. Sain tietää asiasta tältä ihastukselta (on hyvä ystäväni) kun ihmetteli asiaa mulle. Arvatkaapa onko kovin ystävällinen olo...

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 21:04"]

Minä päätin ottaa eron miehestäni, koska hän oli tietokonepeliriippuvainen ja siksi jäänyt kehityksessään teinin tasolle. Kun itse kehityin henkisesti aikuiseksi mies ei kyennyt samaan. Kaikki aikuisen vastuu kodissa jäi minulle. Tämä oli syy. Tosin monia muitakin kurjia asioita oli esim. puhumattomuus, kehno seksielämä ja mustasukkaisuus (miehen, aiheettomasti), mutta ne eivät olleet eron syynä.

[/quote]

Toivottavasti sullekin joskus  natsaa. Toivon todella, mies.

Viimeisin tyttöystävä ei halunnut viettää aikaa kanssani. Elämä muka liian kiireistä; hän kävi töissä kahvilassa ja pyöri ystäviensä ja ylisuojelevan emonsa kanssa kaiket päivät. Kuka normaali 20-vuotias näkee äitiään 5 kertaa viikossa ja puhuu joka ilta puhelimessa useamman vartin? Itse opiskelen ja käyn heittämässä keikkatyötä, mutta aikaa jää silti kun en nysvää ja osaan hallita ajankäyttöäni.

Koska mies petti.

Miehellä oli muita naisia. Monta.

En tiedä. Mies ei ollut onnellinen. Ilmeisesti syy sitten oli minussa.  En tiedä mitä tein väärin, mitä jätin tekemättä tai mitä minun olisi pitänyt tehdä. Tätäpä olen miettinyt viimeiset 9vuotta.  Uskaltamatta uuteen suhteeseen, ilmeisesti minussa on joku helvetillinen piirre, joka tulee esiin vain parisuhteessa kun muuten ystäväni ja sukulaiseni pitävät minua ihan kivana ja sympaattisena ihmisenä, myös miespuoliset ystävät ajattelevat noin, ainakin sanovat  niin minulle.

Siis tää jatketaan ystävinä on täyttä paskaa, jollei ole lapsia. Forget