Miksi kannattaa hankkia lapsia?
Olen 30, kaverit tuntuvat lisääntyvän kilpaa ja olevan innoissaan asiasta. En ymmärrä, miksi. En pidä lapsista, en äe äitiydessä mitään tavoittelemisen arvoista, en halua luopua hyvästä elämästäni. Ihan kuin minulta puuttuisi jokin palikka, joka saa haluamaan lapsia kaikesta lapsiperhe-elämän huonoista puolista huolimatta. Tunnen oloni tietyllä lailla ulkopuoliseksi. Miksi niitä lapsia kannattaa hankkia? Mitä sellaista vanhemmuudesta saa, mikä tekee elämästä parempaa?
Kommentit (31)
Jos haluat lapsen niin yritä saada, jos et niin älä missään nimessä.
Itse halusin ja sain, huimat yksi kpl. Sen jälkeen en enää halunnut niin ei tullut.
Ei kannata, jos ei halua. Saa läheisistä läheisimoiä ihmissihteita, saa antaa, saa rakkautta, saa hellyyttä, saa srurata ja tukea ja ruokkia kasvua ja kehitystä. T. Neljän äiti
Lapsia kannattaa hankkia vain jos a) haluaa lapsia ja b) haluaa elää lapsiperhe-elämää. Muussa tapauksessa ei missään nimessä kannata.
Mulla on tytär joka oli täysi vahinko. Hänen isänsä kanssa suhde veteli ihan viimeisiään ja sittenhän se loppuikin. Jäin yh:ksi. Monta vuotta meillä oli hurjan vaikeaa, tyttö huusi ja huusi, ei ollut koskaan tyytyväinen. Alle kouluikäisenä hän oli suoraan sanottuna KAMALA ja itkin öisin miksi olin niin uskomattoman typerä että pidin hänet. Kaduin todella syvästi valintaani.
Mutta nyt! Tytär on koululainen ja koulussa hän on reipastunut valtavasti. Hän on todella ahkera ja kiltti. Hän auttaa mua kotitöissä, pitää kaupassakäymisestä yms. Hän käyttää näppärästi tietokoneita, pesee mun autoni, opetteli juuri tankkaamaan, lähtee kanssani lenkille, tekee mieluusti ruokaa jne. Hänellä on hauskoja ajatuksia ja voi miten kaunis hän on. Tyttö on loistava nykyään kaikessa mitä tekee, hän tanssii, laulaa ja liikkuu innoissaan. Itkettää kun ajattelee minkä työn tein ja mitä olen saanut aikaan! Ei minulla olisi elämää ilman häntä. Hän on mun kaikkeni. Hän on ikäänkuin kaikkea sitä hienoa mitä en itse koskaan ollut enkä tule olemaankaan. Ei todellakaan kaduta enää, päinvastoin hävettää kamalat ajatukseni ja häpeän että ajattelin niin enkä ansaitse tätä upeaa lasta. Ei tätä voi käsittää vieläkään pieni ihminen.
t. 8v. Tyttären onnellinen ja ylpeä äiti
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 20:42"]
Mulla on tytär joka oli täysi vahinko. Hänen isänsä kanssa suhde veteli ihan viimeisiään ja sittenhän se loppuikin. Jäin yh:ksi. Monta vuotta meillä oli hurjan vaikeaa, tyttö huusi ja huusi, ei ollut koskaan tyytyväinen. Alle kouluikäisenä hän oli suoraan sanottuna KAMALA ja itkin öisin miksi olin niin uskomattoman typerä että pidin hänet. Kaduin todella syvästi valintaani.
Mutta nyt! Tytär on koululainen ja koulussa hän on reipastunut valtavasti. Hän on todella ahkera ja kiltti. Hän auttaa mua kotitöissä, pitää kaupassakäymisestä yms. Hän käyttää näppärästi tietokoneita, pesee mun autoni, opetteli juuri tankkaamaan, lähtee kanssani lenkille, tekee mieluusti ruokaa jne. Hänellä on hauskoja ajatuksia ja voi miten kaunis hän on. Tyttö on loistava nykyään kaikessa mitä tekee, hän tanssii, laulaa ja liikkuu innoissaan. Itkettää kun ajattelee minkä työn tein ja mitä olen saanut aikaan! Ei minulla olisi elämää ilman häntä. Hän on mun kaikkeni. Hän on ikäänkuin kaikkea sitä hienoa mitä en itse koskaan ollut enkä tule olemaankaan. Ei todellakaan kaduta enää, päinvastoin hävettää kamalat ajatukseni ja häpeän että ajattelin niin enkä ansaitse tätä upeaa lasta. Ei tätä voi käsittää vieläkään pieni ihminen.
t. 8v. Tyttären onnellinen ja ylpeä äiti
[/quote]
Joo, minulle ei kävisi näin. -ap
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 20:32"]
Lapsia kannattaa hankkia vain jos a) haluaa lapsia ja b) haluaa elää lapsiperhe-elämää. Muussa tapauksessa ei missään nimessä kannata.
[/quote]
Ok. Miksi sitten joku voisi haluta näitä asioita? Millä tavalla omasta elämästä tulee parempaa, kun siihen lisätään lapsi ja vähennetään omaa aikaa, vapautta, käyttörahaa jne? -ap
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 20:50"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 20:32"]
Lapsia kannattaa hankkia vain jos a) haluaa lapsia ja b) haluaa elää lapsiperhe-elämää. Muussa tapauksessa ei missään nimessä kannata.
[/quote]
Ok. Miksi sitten joku voisi haluta näitä asioita? Millä tavalla omasta elämästä tulee parempaa, kun siihen lisätään lapsi ja vähennetään omaa aikaa, vapautta, käyttörahaa jne? -ap
[/quote]
Saadaan se elämä ja perhemuoto, jossa halutaan elää. Jos halutaan elää perheessä, jossa on lapsia, se riittää. Jos ei halua, siinä ei ole mitään järkeä.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 20:49"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 20:42"]
Mulla on tytär joka oli täysi vahinko. Hänen isänsä kanssa suhde veteli ihan viimeisiään ja sittenhän se loppuikin. Jäin yh:ksi. Monta vuotta meillä oli hurjan vaikeaa, tyttö huusi ja huusi, ei ollut koskaan tyytyväinen. Alle kouluikäisenä hän oli suoraan sanottuna KAMALA ja itkin öisin miksi olin niin uskomattoman typerä että pidin hänet. Kaduin todella syvästi valintaani.
Mutta nyt! Tytär on koululainen ja koulussa hän on reipastunut valtavasti. Hän on todella ahkera ja kiltti. Hän auttaa mua kotitöissä, pitää kaupassakäymisestä yms. Hän käyttää näppärästi tietokoneita, pesee mun autoni, opetteli juuri tankkaamaan, lähtee kanssani lenkille, tekee mieluusti ruokaa jne. Hänellä on hauskoja ajatuksia ja voi miten kaunis hän on. Tyttö on loistava nykyään kaikessa mitä tekee, hän tanssii, laulaa ja liikkuu innoissaan. Itkettää kun ajattelee minkä työn tein ja mitä olen saanut aikaan! Ei minulla olisi elämää ilman häntä. Hän on mun kaikkeni. Hän on ikäänkuin kaikkea sitä hienoa mitä en itse koskaan ollut enkä tule olemaankaan. Ei todellakaan kaduta enää, päinvastoin hävettää kamalat ajatukseni ja häpeän että ajattelin niin enkä ansaitse tätä upeaa lasta. Ei tätä voi käsittää vieläkään pieni ihminen.
t. 8v. Tyttären onnellinen ja ylpeä äiti
[/quote]
Joo, minulle ei kävisi näin. -ap
[/quote]
Älä sitten hyvä ihminen hanki lapsia.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 20:55"]
Älä sitten hyvä ihminen hanki lapsia.
[/quote]
Juu, ei pelkoa, että hankkisin lapsia "vahingossa" tai varmuuden vuoksi. Se on selvää, ettei lapsia kannata hankkia, jos ei halua. Mutta haluaisin silti ymmärtää, miksi niin moni haluaa. Ymmärtäisin, jos joku 20-30 % ihmisistä olisi tosi innostuneita toisen ihmisen hoivaamisesta, kasvattamisesta, elämän rahoittamisesta, mutta että yli 80 % Ei mene jakeluun... -ap
Ei niitä kannata hankkia jos ei halua. Omana haaveena on ollut ihan pienestä asti lapset ja nyt en voisi onnellisempi olla kun ensimmäisen olen saanut. Itsestä tuntuu, että lapset antavat elämälle uudenlaisen merkityksen. On aina jotain mitä odottaa ja joku joka tulee olemaan osa elämää. Ja vaikka nyt ajatuksena tuntuu hurjalta, niin jonain päivänä haluan olla mummo!
Elämä jaa uuden syvyyden ja merkityksen. Oma vapaa-aika ja baaririennot kavereiden kanssa ovat toki mukavia edelleen, mutta ei enää tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä.
Parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut on lapsemme. Vanhemman ja lapsen välistä suhdetta ja rakkautta ei voi verrata mihinkään. Mielestäni lapsettomat jäävät suuresta paitsi. Meillä kaksi lasta, se riittää. En jaksaisi suurperheen hulinaa. Ekat vuodet olivat raskaita, mutta ne menee äkkiä.
Eihän se "Kannatakaan". Ei takuulla. Jotain muita syitä siihen on keksittävä, mutta millään järjellisellä mittarilla mitattuna se ei juuri nimenomaan kannata.
Lapset vievät: Hermot, yöunet, rahat, siisteyden, rauhan ja hiljaisuuden, oman ajan, vapauden päättää siitä mitä milloinkin teet.
Ainoastaan aikuisuus- ja vastuuntunto-saraketta ne kyllä nostavat, eli jos haluat näillä aloilla päteä, niin siitä vaan lisääntymään.
Kokonaan toinen asia on sitten, että ovat myös rakkaita ja hellyyttäviä ja oppivaisia ja taitavia ja "omia"; eli saat jotain omituista tyydytystä siitä, että sinun geenejäsi on noissa pienissä tyypeissä, jotka oppivat ja osaavat jotain uutta - tai möläyttävät jotain hauskaa.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 20:33"]
Ei niitä hankita, ne tulee.
[/quote]
Miten niin tulee? Ei mulle ole tullut yhtä ainoaa.
Ei kannata jos ei tunnu siltä :).
Itselleni pieni hoiperteleva 1 vuotias joka tanssii musiikin tahtiin, on ihan syötävän suloista. Synnytys on myös varmaan maailman ihmeellisin ja hienoin kokemus. Kaikki eivät tosin koe niin ja äitiydessä on paljon huonojakin puolia. Pikkulapsiaika on aika rankkaa, mutta mulle sen arvoista. Jos ei nää siinä mitään hyvää, ei siihen kannata ryhtyä.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 22:05"]
Elämä jaa uuden syvyyden ja merkityksen. Oma vapaa-aika ja baaririennot kavereiden kanssa ovat toki mukavia edelleen, mutta ei enää tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä.
[/quote]
mistä alapeukku? Kommenttia!
Kun saa lapsen, saa maailmaan sen ihmisen, jota rakastaa kaikkein eniten.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 15:24"]
Kun saa lapsen, saa maailmaan sen ihmisen, jota rakastaa kaikkein eniten.
[/quote]
Paitsi kun ei.
Ei ole pakko. Ja se hehkutus... Suurin osa siitä on teeskentelyä.