Miksi kannattaa hankkia lapsia?
Olen 30, kaverit tuntuvat lisääntyvän kilpaa ja olevan innoissaan asiasta. En ymmärrä, miksi. En pidä lapsista, en äe äitiydessä mitään tavoittelemisen arvoista, en halua luopua hyvästä elämästäni. Ihan kuin minulta puuttuisi jokin palikka, joka saa haluamaan lapsia kaikesta lapsiperhe-elämän huonoista puolista huolimatta. Tunnen oloni tietyllä lailla ulkopuoliseksi. Miksi niitä lapsia kannattaa hankkia? Mitä sellaista vanhemmuudesta saa, mikä tekee elämästä parempaa?
Kommentit (31)
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 15:49"]
ai mitä tarkoitat?
[/quote]
Kaikki eivät rakasta lapsaan enemmän kuin ketään muuta. Monet toki.
Miksi ap edes kyselee? Koetko paineita, oletatko että sittenkin ehkä haluat, vai haluatko provoilla? Ihan sama kuin kysyis miksi kannattaa hankkia koira/kissa tai asua kerrostalossa/okt:ssa jne. Ei siinä kannattamisesta kyse ole.
Nämä ovat näitä parhaillaan lapsiperheessä elävien vastauksia. Mutta kun se on niin lyhyt aika. Teinit rupeavat viettämään yhä enenevässä määrin omaa elämäänsä ja haluavat vanhemmiltaan lähinnä rahaa. Mietipä kuinka monta 50-70 vuotiasta lapsia hankkinutta (siis nykymittapuulla "parhaassa iässä olevaa") yksinäistä naista ja miestä tunnet? Itsellä on tiedossa monta. Lapset käyvät silloin tällöin, jos käyvät, eikä niiden kanssa välttämättä muutenkaan synkkaa, eletään niin eri maailmoissa.
Lapsiperheaika on ihan mielenkiintoinen elämänvaihe, mutta siis tosiaan vain lyhyt elämänvaihe. Muuta elämää, kuten työelämää ja ystäviä ja parisuhdetta ei kannata sen takia uhrata.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 20:55"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 20:50"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 20:32"]
Lapsia kannattaa hankkia vain jos a) haluaa lapsia ja b) haluaa elää lapsiperhe-elämää. Muussa tapauksessa ei missään nimessä kannata.
[/quote]
Ok. Miksi sitten joku voisi haluta näitä asioita? Millä tavalla omasta elämästä tulee parempaa, kun siihen lisätään lapsi ja vähennetään omaa aikaa, vapautta, käyttörahaa jne? -ap
[/quote]
Saadaan se elämä ja perhemuoto, jossa halutaan elää. Jos halutaan elää perheessä, jossa on lapsia, se riittää. Jos ei halua, siinä ei ole mitään järkeä.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 15:54"]
Miksi ap edes kyselee? Koetko paineita, oletatko että sittenkin ehkä haluat, vai haluatko provoilla? Ihan sama kuin kysyis miksi kannattaa hankkia koira/kissa tai asua kerrostalossa/okt:ssa jne. Ei siinä kannattamisesta kyse ole.
[/quote]
Vertauksesi olisi relevantti, jos 80 % ihmisistä hankkisi koiran tai kissan ja kaikkien odotettaisiin tekevän niin ikävuosien 20-40 välillä. Totta kai koen paineita, en koe mitään halua, en provoile. Kuten sanottu, haluaisin ymmärtää, miksi melkein kaikki haluavat kipeästi, palavasti jotakin noin suurta ja ongelmallista. -ap
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 15:55"]Nämä ovat näitä parhaillaan lapsiperheessä elävien vastauksia. Mutta kun se on niin lyhyt aika. Teinit rupeavat viettämään yhä enenevässä määrin omaa elämäänsä ja haluavat vanhemmiltaan lähinnä rahaa. Mietipä kuinka monta 50-70 vuotiasta lapsia hankkinutta (siis nykymittapuulla "parhaassa iässä olevaa") yksinäistä naista ja miestä tunnet? Itsellä on tiedossa monta. Lapset käyvät silloin tällöin, jos käyvät, eikä niiden kanssa välttämättä muutenkaan synkkaa, eletään niin eri maailmoissa.
Lapsiperheaika on ihan mielenkiintoinen elämänvaihe, mutta siis tosiaan vain lyhyt elämänvaihe. Muuta elämää, kuten työelämää ja ystäviä ja parisuhdetta ei kannata sen takia uhrata.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 20:55"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 20:50"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 20:32"]
Lapsia kannattaa hankkia vain jos a) haluaa lapsia ja b) haluaa elää lapsiperhe-elämää. Muussa tapauksessa ei missään nimessä kannata.
[/quote]
Ok. Miksi sitten joku voisi haluta näitä asioita? Millä tavalla omasta elämästä tulee parempaa, kun siihen lisätään lapsi ja vähennetään omaa aikaa, vapautta, käyttörahaa jne? -ap
[/quote]
Saadaan se elämä ja perhemuoto, jossa halutaan elää. Jos halutaan elää perheessä, jossa on lapsia, se riittää. Jos ei halua, siinä ei ole mitään järkeä.
[/quote]
[/quote]
Olen nro 19, 54-vuotias ja lapset jo nuoria aikuisia. Mulla on elämässä paljon kaikkea hyvää, silti lapset ovat parasta.
Kun ei se ole mitään "ongelmallista" vaan ihan normaali osa elämää. Ei kai sinuakaan luotu koeputkessa valmiiksi aikuiseksi??
Ei mitään työtäkään osaa heti tehdä, ja kouluun mennään oppimattomina. Elämä ja vaistot opettaa (ja niillä on taipumus aktivoitua vasta tosipaikan tullen).Lapset kasvaa, eivätkä oikeasti rajoita menemisiä, mikäli ne menot on normaalin ja järkevän rajoissa.
Eiköhän se ole meihin ihan sisäänrakennettua, että osa haluaa lisääntyä. Silkkaa biologiaa, vaikka ihmisellä onkin keinot välttää lisääntyminen. Se on lajin tuho, jos se ei lisäänny.
Mutta ei lasta "kannata" (yrittää) hankkia. Se ei ole mitenkään taloudellisesti tms. kannattavaa.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 16:02"][quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 15:54"]
Miksi ap edes kyselee? Koetko paineita, oletatko että sittenkin ehkä haluat, vai haluatko provoilla? Ihan sama kuin kysyis miksi kannattaa hankkia koira/kissa tai asua kerrostalossa/okt:ssa jne. Ei siinä kannattamisesta kyse ole.
[/quote]
Vertauksesi olisi relevantti, jos 80 % ihmisistä hankkisi koiran tai kissan ja kaikkien odotettaisiin tekevän niin ikävuosien 20-40 välillä. Totta kai koen paineita, en koe mitään halua, en provoile. Kuten sanottu, haluaisin ymmärtää, miksi melkein kaikki haluavat kipeästi, palavasti jotakin noin suurta ja ongelmallista. -ap
[/quote]
Kuitenkin moni ei hanki lapsia tai koe mitään paineita. Jos et halua, et hanki. Tosin ennen kuin saa oman lapsen, ei voi tietää miltä se tuntuu :) Mä en kokenut mitään paineita enkä kauheasti pidä lapsista. Lapsi kuitenkin saatiin, enkä kadu sitä.
No minulle ei tullut ikinä mitään vauvakuumetta ja muutenkin ajatus raskaudesta, synnytyksestä tai imetyksestä oli yksinomaan ällöttävä. Mutta elettyäni muutaman vuoden nyksän kanssa minua alkoi kaivella ajatus siitä, että parinkymmenen vuoden päästä olisimme edelleen samassa tilanteessa, olisimme tylsiä itsetyytyväisiä keski-ikäisiä eikä meillä olisi ketään nenille hyppivää teiniä tuulettamassa ajatuksiamme ja haastamassa luutuneita ajatuksiamme. Tämä taitaa olla aika poikkeuksellinen motiivi hankkia lapsia, mutta minulle tuli juuri tällainen ahdistus.
Ja miten sitten kävi, on vähän off topic, mutta... sain niin paljon enemmän, kun osasin kuvitellakaan. Otin tietoisen riskin ja jätin pillerit vähäksi aikaa pois. Ja hups, olin raskaana. En ole katunut missään vaiheessa. Synnytys oli toki rankka kokemus, mutta myös voimaannuttava. Olen kokenut niin tajunnan räjäyttäviä, uusia tapoja ymmärtää tätä maailmaa, että sitä on edes vaikea selittää. Olen jotenkin tullut kokonaisemmaksi ihmiseksi sen kautta, että synnytys ja vauva-aika ovat samalla kertaa sekä äärimmäisen fyysisiä että äärimmäisen henkisiä kokemuksia. Opin hetkessä olemisen taidon, pysähtymisen olennaisen äärelle. Sain toki myös sen, mitä halusin, mutta paljon mukavammalla tavalla. Poika on syvästi ajatteleva ihminen ja todellakin on tuuletellut ajatuksiani, muttei ollenkaan sellaisella teinimäisellä tavalla, kun kuvittelin.
Lapsen hankkiminenhan ei ole millään muotoa pakollista, eikä etukäteen voi tietää, mitä saa. Minä sain sellaisen jättipotin, että en todellakaan osannut odottaa. Joku toinen taas kuvittelee etukäteen jotain onnelaa, ja saakin hermoja kiristävän lapsiperhearjen. Voi kun osaisin sanoa, miten saman asian voi kokea niin eri tavoin.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 15:44"]
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 15:24"]
Kun saa lapsen, saa maailmaan sen ihmisen, jota rakastaa kaikkein eniten.
[/quote]
Paitsi kun ei.
[/quote]
ai mitä tarkoitat?