Lue keskustelun säännöt.
Näin eilen spurgun/kodittoman
05.06.2014 |
Istumassa keskustassa yksikseen kaljatölkkinsä kanssa. Katseli ohikulkijoita ja sekunnin ajan katsoimme toisiamme silmiin. En voi unohtaa.
Mies oli ehkä kolmissakymmenissä, rastatukkainen, kaunis. Toki rötväisen oloinen, epäsiisti ja likainen ja se tölkki siinä vieressä kertoi paljon..
Mutta se sekunti, jollain tapaa sähköinen ajatustenvaihto tyyliin "sinä tiedät- minä tiedän".
En voi sitä mitenkään selittää tai kuvailla..Se mies katseineen ja olemisineen oli jotain äärimmäisen vahvaa, herkkää ja puhuttelevaa. Jotenkin vain.."rakastuin" on liian vahva sana, "ihastuin" liian laimea..
"Lumoonnuin" on ehkä oikein määritelmä.
Kommentit (41)
Voihan se olla, että mies ei ollut koditon, vaan ainoastaan "chillaili" ulkosalla nauttien kesäpäivästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että saat. Jos et sitten ole todella hyvännäköinen.
Kerran huoltsikalla yks spuke heitti laatat ja sit siihen tuli kettu syömään sitä oksennusta.
:( Suomessa kodittomia on onneksi kyllä hyvin vähän.
Asun Yhdtsvalloissa ja täällä kaikki kirjastot ja kadun kulmat on kodittomia ja niiden makuupusseja täynnä.. ja ongelma vaan pahenee.
HOH- HOI-JAA. Siitä sitten kirjoittamaan Hertta-sarjan ällöläpykettä, kuinka rakastuit kauniiseen rötväiseen renttukulkuriin, narkkariin, juoppoon, kodittomaankin. Mutta ei hätää, Sinun Rakkautesi paransi Hänet!
Nykyään Hän on miehesi. Pörssimeklari tai aivokirurgi, joka ansaitsee miljoonan vuodessa ja teillä on kaksi lastakin tyttö ja poika!
Sydänsydänsydänsydän, pus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä näin viime viikolla kaupassa spugenaisen värkin, kun hän alushousuttomana kaapi pelikoneesta voittorahoja. Vaikea unohtaa sitä näkyä, järkyttävän ällöttävää. :D
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 23:00"]
En usko että saat. Jos et sitten ole todella hyvännäköinen.
[/quote]
En usko minäkään, eikä siitä olekaan kysymys.
Olin teinityttöni silmälaseja hakemassa Instrusta, päivällä ja kiireessä. Näin sen miehen ehkä kymmenen sekunnin ajan, viimeisellä sekunnilla katsottiin toisiamme.
Minulla oli kolmisenkymmentä metriä matkaa Intstruun ja pysähdyin sillä matkalla pari kertaa kääntyäkseni takaisin sen miehen luo..tekemään mitä..en tosiaankaan tiedä! Halusin vaan mennä enkä mennyt. Nyt mietin, mitä h.....tiä siinä tapahtui.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 23:09"]
HOH- HOI-JAA. Siitä sitten kirjoittamaan Hertta-sarjan ällöläpykettä, kuinka rakastuit kauniiseen rötväiseen renttukulkuriin, narkkariin, juoppoon, kodittomaankin. Mutta ei hätää, Sinun Rakkautesi paransi Hänet!
Nykyään Hän on miehesi. Pörssimeklari tai aivokirurgi, joka ansaitsee miljoonan vuodessa ja teillä on kaksi lastakin tyttö ja poika!
Sydänsydänsydänsydän, pus!
[/quote]
Mä veikkaan, että tämä mies onkin alun perin pörssimeklari tai aivokirurgi hienosta suvusta, mutta hän masentui jonkun tragedian, vaikka vaimonsa kuoleman takia ja päätyi kadulle. ;__;
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 23:09"]
HOH- HOI-JAA. Siitä sitten kirjoittamaan Hertta-sarjan ällöläpykettä, kuinka rakastuit kauniiseen rötväiseen renttukulkuriin, narkkariin, juoppoon, kodittomaankin. Mutta ei hätää, Sinun Rakkautesi paransi Hänet!
Nykyään Hän on miehesi. Pörssimeklari tai aivokirurgi, joka ansaitsee miljoonan vuodessa ja teillä on kaksi lastakin tyttö ja poika!
Sydänsydänsydänsydän, pus!
[/quote]
Mitä vikaa tuossa kuvailemassasi on? Aika monen unelma. Sinä taas olet luovuttanut, epätoivoinen ja masentuntut yksilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pörssimeklareita ei ole enää. Ne on korvattu koneilla. Eivätkä ne ennenkään niin hyvätuloisia olleet.
Ei hippi ole sama asia, kuin spuge.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 23:13"]Ap lienee muuttanut kadulle asumaan sen miehen kanssa. Ei ole enää nettiä käytössä.
[/quote]
XD
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 23:19"][quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 23:09"]
HOH- HOI-JAA. Siitä sitten kirjoittamaan Hertta-sarjan ällöläpykettä, kuinka rakastuit kauniiseen rötväiseen renttukulkuriin, narkkariin, juoppoon, kodittomaankin. Mutta ei hätää, Sinun Rakkautesi paransi Hänet!
Nykyään Hän on miehesi. Pörssimeklari tai aivokirurgi, joka ansaitsee miljoonan vuodessa ja teillä on kaksi lastakin tyttö ja poika!
Sydänsydänsydänsydän, pus!
[/quote]
Mitä vikaa tuossa kuvailemassasi on? Aika monen unelma. Sinä taas olet luovuttanut, epätoivoinen ja masentuntut yksilö.
[/quote]
Siltä näyttää. Varmaan tosi tylsä elämä hällä... voi raasua.
Oho, ketju noussut..
Ensinnäkään minulla ei ole mitenkään tylsä elämä, ihan tavallinen iloineen ja haasteineen. Osaan tehdä elämässäni jänniäkin asioita, eli en ole sohvaperunaksi jäänyt haaveksija.
Ja ei, en ole nähnyt tätä miestä sen toisen kerran (alkukesän) jälkeen, eikä elämäni pyöri muistellen tuota miestä, vaikka mielessä mies välillä käykin. Unissa tuo käy vähän useammin.
Mieleen on vaan vahvasti jäänyt se tunne, katse ja se "lumous" ja se on mielessä aivan selvänä, kuin elokuvaa katselisi. Tilanne oli..hirvittävän oudolla tavalla voimakas ja "pysähtynyt" ja ihan varmasti molemminpuolinen.
Kaupungilla kulkiessa huomaan kyllä etsiväni katseellani tuota miestä, enkä tiedä mitä tekisin jos näkisin hänet. Haluaisin vaan kerran nähdä ja katsoa mitä tapahtuu.
Ja kyllä, jos lukisin tätä jonkun toisen kirjoittamana, pitäisin minäkin kirjoittajaa vähintäänkin..romantiikannälkäisenä haihattelijana, mutta se tapahtui itselleni ja tiedän että se oli totta, enkä edelleenkään ole mikään haihattelija.
En halua säätää tästä nyt enempää täällä kun ette kerran usko kuitenkaan, en uskoisi itsekään. Haluan kuitenkin pitää nuo kaksi pientä hetkeä oikeina, puhtaina muistoina enkä halua että niitä mikään "likaa".
Ehkä se mies oli joku sielunkumppani tai jotain, en voi selittää sellaista mitä itsekin ihmettelen..=)
Ilmoittelen kyllä sitten jos miestä vielä näen, vaikka kävisi ilmi että olen kuvitellut kaiken.
-ap
Voi olla että olette vanhoja tuttuja edellisestä elämästä.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 12:44"]
Oho, ketju noussut..
Ensinnäkään minulla ei ole mitenkään tylsä elämä, ihan tavallinen iloineen ja haasteineen. Osaan tehdä elämässäni jänniäkin asioita, eli en ole sohvaperunaksi jäänyt haaveksija.
Ja ei, en ole nähnyt tätä miestä sen toisen kerran (alkukesän) jälkeen, eikä elämäni pyöri muistellen tuota miestä, vaikka mielessä mies välillä käykin. Unissa tuo käy vähän useammin.
Mieleen on vaan vahvasti jäänyt se tunne, katse ja se "lumous" ja se on mielessä aivan selvänä, kuin elokuvaa katselisi. Tilanne oli..hirvittävän oudolla tavalla voimakas ja "pysähtynyt" ja ihan varmasti molemminpuolinen.
Kaupungilla kulkiessa huomaan kyllä etsiväni katseellani tuota miestä, enkä tiedä mitä tekisin jos näkisin hänet. Haluaisin vaan kerran nähdä ja katsoa mitä tapahtuu.
Ja kyllä, jos lukisin tätä jonkun toisen kirjoittamana, pitäisin minäkin kirjoittajaa vähintäänkin..romantiikannälkäisenä haihattelijana, mutta se tapahtui itselleni ja tiedän että se oli totta, enkä edelleenkään ole mikään haihattelija.
En halua säätää tästä nyt enempää täällä kun ette kerran usko kuitenkaan, en uskoisi itsekään. Haluan kuitenkin pitää nuo kaksi pientä hetkeä oikeina, puhtaina muistoina enkä halua että niitä mikään "likaa".
Ehkä se mies oli joku sielunkumppani tai jotain, en voi selittää sellaista mitä itsekin ihmettelen..=)
Ilmoittelen kyllä sitten jos miestä vielä näen, vaikka kävisi ilmi että olen kuvitellut kaiken.
-ap
[/quote]
Äläpäs huiputa: oikeasti etsit miehen käsiisi ja hän asustelee tyttäresi vanhassa huoneessa, aikuislukio-opinnot alkavat syksyllä ja mies voi tavoitella viimeinkin haaveittensa uraa lääkärinä. Kiitos ap, olet pelastava enkeli.
up