Näin eilen spurgun/kodittoman

Up

Kerran oli hesarissa juttu Helsingin kodittomista. Kertoivat kuinka yhteiskunta oli järjestänyt heille asunnot ja työpaikat, mutta häätö tuli, kun kämppä meni kännispäissään totaaliremonttiin ja potkut, kun verestä löytyi amfetamiinia. Kuka lie sinne sitä laittanut.

Siinä karisivat sympatiat.

Nostan! Hei ap, näitkö sitä miestä enää?

Up

Ap lienee muuttanut kadulle asumaan sen miehen kanssa. Ei ole enää nettiä käytössä.

Ap. Oot linjoilla. Onko juttu edennyt?!

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 22:10"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 22:26"]

Istumassa keskustassa yksikseen kaljatölkkinsä kanssa. Katseli ohikulkijoita ja sekunnin ajan katsoimme toisiamme silmiin. En voi unohtaa.

Mies oli ehkä kolmissakymmenissä, rastatukkainen, kaunis. Toki rötväisen oloinen, epäsiisti ja likainen ja se tölkki siinä vieressä kertoi paljon..

Mutta se sekunti, jollain tapaa sähköinen ajatustenvaihto tyyliin "sinä tiedät- minä tiedän".

En voi sitä mitenkään selittää tai kuvailla..Se mies katseineen ja olemisineen oli jotain äärimmäisen vahvaa, herkkää ja puhuttelevaa. Jotenkin vain.."rakastuin" on liian vahva sana, "ihastuin" liian laimea..

"Lumoonnuin" on ehkä oikein määritelmä.

[/quote]

VMP = *ittu mitä paskaa :)  

[/quote]

Ei minusta.

Tuossa ei ollut mitään paskaa.

Ja ap, en tiedä mitä siinä oli, en osaa auttaa, mutta paskaa se ei ollut.

t: Romantikko

Auta sitä. Sun kohtalonasi ja tehtävänäsi on nyt auttaa. Vie jotakin. Lämpimiä vaatteita, ruokaa, mitä vaan.

Voi, ihanaa :) mene puhumaan hänelle! Ihan vaan jotain hei mitä kuuluu, mikäs sun nimi on mä olen "anne", mitäs sä täällä, voinko auttaa jotenkin, mitä musiikkia kuuntelet jne, eli normaali puhetta ei mitään flirttiä ehkä heti ainakaan, eiköhän ne katseet tule taas ja riittää "flirtiksi"

:) mutta mene ihmeessä puhumaan, se ei ole pettämistä, ja näet sitten miltä sinusta tuntuu ja miten jatko. Elämä on liian lyhyt hukattavaksi !! (Olen hyvin sairas). Tee se! Jos et uskalla mennä juttelemaanm niin ihan VÄHINTÄÄN menet ja annat lyhkäsen kirjeen jossa puh. Numerosi jatai spostisi, ja sanot että olisi hauska tutustua tms, jookos kookos? :)

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 22:42"]

Auta sitä. Sun kohtalonasi ja tehtävänäsi on nyt auttaa. Vie jotakin. Lämpimiä vaatteita, ruokaa, mitä vaan.

[/quot

Ei ole minun kohtaloni auttaa sitä miestä.. ei se tarvitse apua..kai? Jotenkin tuntui noissa tapaamisissa, että tuo mies oli minua varten enemmän kuin minä sitä varten. Tai en minä tiedä..=(

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 22:54"]

Voi, ihanaa :) mene puhumaan hänelle! Ihan vaan jotain hei mitä kuuluu, mikäs sun nimi on mä olen "anne", mitäs sä täällä, voinko auttaa jotenkin, mitä musiikkia kuuntelet jne, eli normaali puhetta ei mitään flirttiä ehkä heti ainakaan, eiköhän ne katseet tule taas ja riittää "flirtiksi"

:) mutta mene ihmeessä puhumaan, se ei ole pettämistä, ja näet sitten miltä sinusta tuntuu ja miten jatko. Elämä on liian lyhyt hukattavaksi !! (Olen hyvin sairas). Tee se! Jos et uskalla mennä juttelemaanm niin ihan VÄHINTÄÄN menet ja annat lyhkäsen kirjeen jossa puh. Numerosi jatai spostisi, ja sanot että olisi hauska tutustua tms, jookos kookos? :)

[/quote]

Lupaan ja vannon, että menen seuraavan kerran puheille tai ainakin annan sp-osoitteeni ja puhelinnumeroni(en kyllä usko että tuolla on mahdollisuutta noihin).

Aika jännää ja omituista saada sinun viestisi...

Tuntuu että olette enkeleitä molemmat, tuo mies arkipäivän enkeli ja sinä enkeli jostain muusta..

Kummallista..=)

-ap, joka on entistä sekaisempi

up

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 23:13"][quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 22:54"]

Voi, ihanaa :) mene puhumaan hänelle! Ihan vaan jotain hei mitä kuuluu, mikäs sun nimi on mä olen "anne", mitäs sä täällä, voinko auttaa jotenkin, mitä musiikkia kuuntelet jne, eli normaali puhetta ei mitään flirttiä ehkä heti ainakaan, eiköhän ne katseet tule taas ja riittää "flirtiksi"

:) mutta mene ihmeessä puhumaan, se ei ole pettämistä, ja näet sitten miltä sinusta tuntuu ja miten jatko. Elämä on liian lyhyt hukattavaksi !! (Olen hyvin sairas). Tee se! Jos et uskalla mennä juttelemaanm niin ihan VÄHINTÄÄN menet ja annat lyhkäsen kirjeen jossa puh. Numerosi jatai spostisi, ja sanot että olisi hauska tutustua tms, jookos kookos? :)

[/quote]

Lupaan ja vannon, että menen seuraavan kerran puheille tai ainakin annan sp-osoitteeni ja puhelinnumeroni(en kyllä usko että tuolla on mahdollisuutta noihin).

Aika jännää ja omituista saada sinun viestisi...

Tuntuu että olette enkeleitä molemmat, tuo mies arkipäivän enkeli ja sinä enkeli jostain muusta..

Kummallista..=)

-ap, joka on entistä sekaisempi

[/quote] Danitako se siellä? On meinaan sen verran sekavaa selostusta enkeleistä ja kohtalosta... :-D

Ei juma mitä liirumlaaria... kohtaloa ja enkeleitä ja katseita ja hymyjä ja huuuuuoh..... kuten joku jo sanoi :

VMP!

Oma elämäsi on tylsää paskaa? Arvaus vain.

Pakko nostaa. Näin sen miehen taas tänään.

Ajettiin miehen (siis oman aviomieheni) kanssa keskustassa kaupoille, oltiin liikennevaloissa kääntymässä oikealle (olin pelkääjän paikalla, eli siis minun puolelleni).

Kun valot vaihtuivat vihreiksi, huomasin risteyksessä (pienellä nurmilämpäreellä) sen miehen. Mies oli nousemassa juuri ylös ja panin merkille, että hän hymyili ja ihan samalla hetkellä mies katsoi minuun..Sydämeni muljahti kurkkuun..tiedättehän sen tunteen kun säikähdät ja sydämesi takoo kurkussa tuhatta ja sataa, tuo tunne oli juurikin sellainen.

Se katsekontakti alkoi siitä, kun aloimme kääntymään autolla oikealle ja loppui siihen kun niskani ei enää kääntynyt. Siihen ei varmaankaan mennyt montaakaan sekuntia, mutta se hetki oli jotenkin hidastettu (klisee, tiedän mutta ensimmäistä kertaa koin), näin miehen hymyn, hampaat, kulmakarvat, silmät, asennon ja varsinkin "sen katseen" jotenkin äärimmäisen hitaasti ja tuo kaikki jäi mieleeni kummittelemaan taas.

En siis ole juurikaan ajatellut sitä ensimmäistä kohtaamista. Välillä mietin, mikä siinä oli takana, mutta en käytä aikaani sen miettimiseen.

Tämänpäiväinen kohtaaminen oli vieläkin vaikuttavampi kuin edellinen, sydämeni ei koskaan muljahtele kenenkään takia, ei ainakaan tuikituntemattoman..

Mitä ihmettä tämä voi olla? Olen siis ihan normaali ja onnellinen vaimo ja äiti. En ole romanttinen enkä haihattele turhia.

Tuo mies, jonka olen nähnyt elämässäni nyt tasan kaksi kertaa on kuitenkin laittanut sieluni, sydämeni, mieleni ja järkeni tilaan jota en ymmärrä yhtään. Tiedän ja ainakin haluan, että se tämän päivän pienen hetken kuva haalenee, en jaksaisikaan tällaista myllerrystä, mutta jotenkin tuntuu että..en tiiä. Voiko tällaista vain kuvitella? Olenko tulossa hulluksi?

En voi puhua tästä muille, vaikkei mitään hävettävää olekaan. Tuntuu vaan että teen tästä entistäkin henkilökohtaisemman jos puhun läheisilleni..en uskalla. Siksi avaudun täällä ja toivon jonkinlaista vertaistukea vastaavaan.

-ap

Jännää!

Siksi up.

No, en osaa aloittajaa neuvoa, mutta mielestäni kodittomat ovat suurelta osin ihan tavallisia ihmisiä. Tapasin tässä muinoin yhden sellaisen, ja olemme tällä hetkellä naimisissa. Hän on tosi hyvä kokki ja kotitalousihminen muutenkin. Ihana mies, ihana rakastaja, sielunkumppani. Mutta mä olinkin eronnut nainen, aloittaja on aviossa, joten siinä tilanteessa en ehkä ihan välttämättä olisi tehnyt samaa ratkaisua kuin nyt ;)

Spurgu... ja pyh! Se oli KESÄMIES!

Spurgu, koditon, hippi tai kesämies..ihan sama vaikka olis ollut Harkimo!

En nyt tosiaankaan hae sen ihmisen statusta, sillä ei ole mitään väliä.

Väliä on vain sillä hetkellä, "sillä katseella", joka ei jätä minua rauhaan. Minä, äiti ja vaimo koen jotain tällaista ihmisen (jota en tunne) kanssa, ja samalla voin vannoa, että jotain hirvittävän tärkeää oli niissä kahdessa katseessa. Tärkeää ja merkityksellistä.

En voi enkä osaa selittää tämän tarkempaan, en ole täysjärkistä kuvaa antanut teille nytkään, mutta vannon, että olen järkevä ihminen, joka näki tuossa ihmisessä (tai meidän välisessä katseessa) jotain äärettömän ainutlaatuista..

-ap