Antakaa jotain neuvoja, miten toimia 4-vuotiaan kiukkupussin kanssa, joka pistää joka asiassa hanttiin ja saa raivareita.

voisi antaa pari vaihtoehtoa ja saisi niistä valita ja sitten ei niitä enää aamulla vaihdettaisi. Täytyypä kokeilla, miten onnistuisi. ap

Jos vaatteiden valinta ja pukeminen onnistuu sovussa, keksii aina jotain muuta, josta ruveta nitisemään. Viimeistään matkalla päiväkotiin tai ovella keksii jonkun jutun, joka unohtui tai joka pitäisi tehdä toisin. aivan kuin etsimällä etsii asioita, joista saisi äidin hermostumaan. hermot jo menneetkin moneen otteeseen. Sitten huudetaan ja kiljutaan puolin ja toisin.

Vaateasioissa auttaa, kun annan 2-3 vaihtoehtoa, joista saa valita, saa siinä valinnassa myös pysytään.

Illalla katsottiin vaatteet valmiiksi, sai valkata vaikka kaksista housuista ja kahdesta paidasta mieluisat ja ennenkaikkea SUKAT sai valita itse (sukat oli meillä aina se kompastuskivi) ja talvella oliko sukkahousut vai pitkikset. Illalla sovittiin, että nämä on ne vaatteet jotka puetaan päälle. Jos aamulla meni ranttaliksi, otin sitten neuvottelujen kariuduttua kovat otteet ja puin pakolla (huh huh, mikä homma) päälle. Täytyy sanoa, että pari kertaa kannoin tytön niine hyvineen autoon ja sitten mentiin hoitoon, sillä joka aamu ei ole varaa luistaa töistä mielin määrin.



Hoitaja ei ollut moksiskaan, sanoi vain, että onhan näitä nähty.. =0)



Kerran oltiin kauppaan menossa, olin jo pukenut pikkuveljen, laittanut kauppakassin valmiiksi (tyhjät pullot jne), itse pukenut ja odotin, että tyttö alkaa pukea. Rääkyy kuin päätä leikattais, että väärät kengät tai jotain. Sanoin sitten, että KUUNTELE: nyt jos ei ala sujua, me ei mennä sinne kauppaan. Toistin tämän ja sitten kun ei mitään tapahtunut, riisuin itseltäni, pikkuveljeltä vaatteet, vein kauppakassin paikoilleen, avasin telkun ja aloin katsoa sitä. Ei kestänyt kauaa, kun rääkyminen loppui, ulkovaatteet kahisivat eteisessä. MUTTA me ei lähdetty sinne kauppaan. Hetken kuluttua juttelin tytön kanssa rauhassa ja selitin, minkä takia ei lähdetty ja kuinka inhottavaa on tuollainen käytös, kun ei sille mitään järkisyytä ole.



Pikkuhiljaa näillä " harjoituksilla" päästiin siitä.. Nyt meillä on neuvottelukykyinen ja diplomaattinen 5-vuotias, jonka villasukat ei enää kiristä reisistä... =0)))))

Kiukuttelee, paiskoo ovia ja mikä ärsyttävintä: lyö, ellei saa tahtoaan läpi. Olen tehnyt kyllä erittäin selväksi, ettei lyödä saa ja ettei lyömisellä ainakaan saa sitä mitä haluaa. Toivottavasti oppii.

Jos sitten menee liian pitkälle, laitan vaikka vaatteet väkisin päälle. sitten alkaa myös lyöminen ja pureminen ym. Tietää kyllä, että niin ei saa tehdä, mutta huomaa myös että alkaa hävitä homman, niin ottaa itse kovemmat otteet. siinä vaiheessa on keinot vähissä. Joskus olen lähinnä istunut pojan päällä, että saisin rauhoittumaan. Aamuiset kiukuttelut vain eivät ajan puolesta sallisi tälläisiä näytelmiä. Hermot menee.



annanko nyt liikaa vapauksia, jos annan valita vaatteet itse. Säästyisin ainakin siltä osin joka aamuiselta rumbalta niiden valitusten suhteen?