Onko teille tarjottu neuvolassa nukahtamislääkkeitä?
Luin jutun irtisanotusta psykologista, joka oli kyseenalaistanut masennuslääkkeiden käyttöä. Tästä tuli mieleeni sitten muukin ylilääkitseminen. Esikoisen odotusaikana v. 2007 valittelin neuvolassa nukkumisen olevan hankalaa. Iso maha, levottomat jalat ja selkäkin vihoitteli. Terveydenhoitaja mielestäni yli-psykologisoi ja patologisoi tämän asian ja sanoi, että kannattaisi harkita nukahtamislääkkeitä. Minulla ei ollut ongelmaa nukahtaa, vaan heräsin keskellä yötä hankalaan oloon. Sanoi myös, että sitten heti kun vauva syntyy niin kannattaa ottaa lääkkeitä. Olin lähinnä pöyristynyt, koska ennemmin mielestäni olisi kannattanut hoitaa sitä kipeää selkää. Th kuitenkin, kerta toisensa jälkeen, käänsi puheen minun "työhuoliini" ja "muihin mahdollisiin mieltä painaviin asioihin". Ja sanallakaan en ollut tällaisista huolista puhunut, kun sellaisia ei ollut! En ymmärrä mistä hän ne keksi.
Minulle kiikutettiin sitten sairaalassakin, synnytysvaiheessa, niitä nukahtamislääkkeitä. Menin synnyttämään, mutta synnytys pysähtyi päivän mittaan ja jouduin jäämään yöksi. No en koskenut noihin pillereihin. Sitten vielä kun vauva oli syntynyt, minulle tuotiin jotain nukahtamislääkkeitä ja hoitaja totesi, että tämä auttaa sinua lepäämään kun sulla on ollut niitä nukkumisvaikeuksia.
Voin kertoa, että ne heräilyt loppuivat siihen, kun sain vauvan ulos itsestäni. Tokikin koliikki sitten valvotti meitä jonkin aikaa. Se olisikin ollut mielenkiintoista kanniskella yöt huutavaa vauvaa nukahtamislääkkeissä.. Olisi myös mielenkiintoista pyytää omat paperit ja katsoa mitä sinne on kirjoitettu. Tuntui vain niin turhauttavalta, kun minulle tyrkytettiin jotain nukkumislääkkeitä, joita en todellakaan halunnut syödä. Seuraavaksi olisi varmaan tarjottu sitten sitä masennuslääkitystä.. ;) (viimeinen lause sarkasmia, kirj. huom.)
Kommentit (4)
Onhan ahdistus ja masennus kovin yleistä nykyään. Hyvä, kun sait avun. Itseäni on jäänyt näin jälkeen päin vain mietityttämään, että miksi th selkeästi ajatteli minun nukkumisvaikeuksieni olleen jotenkin psyykkistä alkuperää. Tuolloin elin nimittäin elämäni onnellisinta aikaa, työ ei painanut ja työasiat jäivät mielestä saman tien kun oven suljin. Keskityin täysillä vauvaan ja kaikkeen siihen liittyvään. Sittemmin toki elämä on opettanut ettei kaikki ole niin ruusuista, mutta tuolloin olin jotenkine ihanan naiivi ja onnellinen. Siksi ihmetytti erityisesti se lääkkeiden tarjoaminen.
Olen ollut aina yksinhuoltaja. Lapsellani oli vauva-aikana lukemattomia korvatulehduksia ja olin valvoitusta öistä väsynyt.
Neuvolassa kysyttiin että mitenkäs vauva-arki sujuu. Vastasin että olen melko väsynyt kun vauva valvottaa paljon mutta onneksi osaan nukkua päivällä kun vauva nukkuu päiväunia. Ehdotettiin unilääkkeitä. Kysyin että mitenkäs jos olen nukkunut huonosti 6kk, en ole koskaan mitään rauhoittavia/unilääkkeitä syönyt ja vauva on aina nukkunut vieressäni? Eikös siinä nyt ole kaikki päälle nukkumisen ainekset?
Ei ole tarjottu enkä olisi ottanut. Hyvin saan unen.
Minulle on tarjottu, ja tarpeeseen. Tosin selvisi sitten että unettomuus johtui pääasiassa matalasta hemoglobiinista, mutta oli myös vakavaa ahdistusta johon otin sitten murusen (1/4 tablettia) lääkettä silloin kun en yrittämällä ollut saanut muuten unta. Olin tosi varovainen tuon lääkkeen kanssa, ja otin tosiaan pienimmän mahdollisen annoksen josta oli apua. Reseptissä luki (1/2-1 tbl). Oli ihanaa kun sai monen yön valvomien jälkeen nukahdettua kohtuullisessa ajassa <3