En keksi oikein mitään juteltavaa mieheni kanssa, vaikka rakastan häntä. Juttelemme vain lapsista ja töistä.

Uutisista joka päivä, miehen musiikkiharrastuksesta ja muutenkin musiikista jutellaan. Päivän kuulumiset miehen työpaikalta ja minun koulusta. En nyt osaa sanoa tarkemmin, mutta kyllä suu käy koko ajan, kun nähdään. Niin vähän aikaa kuitenkin ehdimme keskenämme viikossa oleen, että kyllä juttua riittää.

Nauratteko kuitenkin yhdessä usein? Hassutteletteko, halailetteko, suukotteletteko päivittäin? Jos kyllä, niin ei sulla ole hätäpäivää, koska tuolloin on toivoa saada vielä keskustelupuolikin kuntoon. Ennen kaikkea miehensä kanssa tulisi pyrkiä olemaan hyvä ystävä, tuolloin rakkaussuhdekin kukoistaa!

Ajankohtaisista asioista, höpö- juttuja (esim. julkkisten toilailuista), omasta elämästämme, tunteistamme, ilmasta, historiasta, sijoittamisesta... Olemme todella hyviä ystäviä sen lisäksi että rakastamme ja haluamme fyysisesti toisiamme.

ja parin punkkulasillisen jälkeen meillä on oikein filosofisia väittelyitä maailman menosta, välillä maailman kaikkeudesta ja välillä pyykinpesusta ;). Olisi kamalaa jos ei osaisi puhua oman miehen kanssa joka minulla saataa olla monta päivää viikossa ainoa aikuiskontakti kun täällä korvessa asutaa.

jutellaan arjen rutiiniasioista, kuten mitä ruokaa syötäisiin ja milloin on menoja ja kuka hoitaa lapsia. pitkästä aikaa meillä oli kahdenkeskistä aikaa pari tuntia, kun saatiin lapsille hoitaja. käytiin keilaamassa, mikä oli tosi mukavaa kun oli tekemistä. sen jälkeen mentiin kahville, ja ei ollut oikein mitään puhuttavaa keskenämme. olen oikeastaan tosi surullinen siitä. nimenomaan yhteistä hassuttelua, halimista, juttelua, sellaista syvempää henkistä yhteyttä kaipaisin suhteeseemme.

Ihmisistä, jotka kumpikin tunnette (muistakin siis kuin lapsista)?

Mielenkiintoisista tapahtumista päivän mittaan?

Ohjelmasta tai kirjasta tai musiikista tms.?

Mistä tahansa, mistä sulla on mielipide, taikka mistä miehelläsi voisi olla joku mielipide?

Kummallisista unista, mitä ootte nähneet?

Haaveista ja peloista ja yleisistä mietteistä?



Kai sitä aina jotain puhuttavaa löytyy? Mistä puhuisit kaverillesi? Mikset voisi aloittaa samasta asiasta juttua miehen kanssa?

Meilläkään ei ole enää mitään yhteistä puhuttavaa. Yritän kyllä saada miehen juttelemaan kanssani, kun vauva on illalla saatu nukkumaan. Hän lukee mieluummin lehteä tai on tietokoneella. Eilenkin erikseen pyysin, että juteltaisiin. Luovutin lopulta, kun hän jo toistamiseen pyysi lehteä vierestäni. Meidän " juttelu" onkin minun yksinpuheluani. Koen itseni tällä hetkellä todella yksinäiseksi parisuhteessamme. Aina asia ei ole ollut näin. Mekin ollaan hassuteltu, puhuttu kaikesta ja meillä on paljon samoja kiinnostuksenkohteita.



Luulen, että suurin ongelma on väsymys. Olemme molemmat ihan poikki vauvan takia valvomisesta, eikä aikaa tahdo riittää toisillemme. Hyvä kun itsensä jaksaa arjessa hoitaa. Ajattelen, että tämä nyt on tällainen vaihe, ja menee ohi ajan kanssa. Se auttaa jaksamaan.

mistään kun mies vääntää kaiken riidaksi ja ottaa nokkiinsa. Esimerkkitilanne.

Olimme autolla menossa erääseen paikkaan, johon oli yli tunnin ajomatka ja lapsi istui takapenkillä. Kotona minulla oli mennyt aikaa liikaa tälläytymiseen enkä ehtinyt huolehtimaan lapsen tarpeista vaan mies hoiti ne. Matkalla sitten mieleeni tuli että jestas sentään, enhän käskenyt lasta pissalle ennen lähtöä. Kuiskasin sitten miehelle, että " Muistitko käyttää ***** vessassa? (kuiskasin ettei lapsi kuulisi ja alkaisi heti et mul on hätä mul on hätä). Mies oli heti täydessä raivossa ja huutamassa et Minä vai? Sä et todellakaan sanonu et mun pitää huolehtia siitä!

Meni itellä niin hermot sen kanssa ettei ole tosikaan.