Mies ei puhu eikä kuuntele
Mies vetäytyy nykyään kuoreensa eikä puhu, ei pahemmin edes arkipäiväisiä asioita enää. Sitten kun huomautan asiasta, että olisi kiva edes joskus höpötellä jotain, niin raivoaa ja suuttuu, kun uskallan mainita asiasta. Sitten suutun tietty minä. Oon ite kova puhuun ja olis vaikka esim. lenkillä kiva puhua nyt jotain normaalia, mitä nyt ihmiset höpöttelee, mut ihan sama kun puhuisin seinälle. On omissa ajatuksissaan, eikä edes kuuntele mitä puhun.
Onnistuu sitten aina kääntämään kaiken mun syyksi eikä "kunnon" tappelukaan onnistu. Vetää aina joko tai linjalle. esim. hän haluisi vaihtaa työpaikkaa, mutta nyt kun oli siitäkin puhetta, niin huusi, että selvä juttu, hän ottaa lopputilin. Menee aina siis äärilaidasta toiseen. Alan olla melko väsynyt tilanteeseen. Tuntuu että keskustelu on mahdotonta kun tilanne ajautuu riitaan ja sitten kun ollaan riidassa, niin alottaa mykkäkoulun, joten se kunnon riitelykään ei onnistu. Onko kohtalotovereita? Miten ootte saaneet miehenne avautuun tai miten ootte ratkaissut ongelman? Oon ihan hukassa.
Kommentit (2)
Kohtalotoveri. Lisäksi minusta tuntuu, ettei minun mies ole kertakaikkiaan älyllisesti kykenevä keskustelemaan paljon mistään ellei tarkoituksena ole ratkaista joku ongelma. Teoreettista älykkyyttä kyllä löytyy, mutta tunneilmaisu ja verbaalinen itseilmaisu ylipäätään on naurettavan vaikeaa. Sitten kun tajuaa huonoutensa tässä asiassa (ja lasten kanssa sitä tapahtuu jatkuvasti), alkaa huuto ja tiuskiminen silloin kun pitäisi selittää ja rauhoitella. Meinaa joskus mennä hermo.
No, jos miehellä mielestään on ongelma, hän luonnollisesti hoitaa sen esim. terapialla. Miksi naisen pitää ratkaista kaikki?