Sinä 8-16 ihminen, jolla arki pienten lasten kanssa pelittää!

[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 18:22"]

Syksy pelottaa.. hyviä vinkkejä,silti pelottaa.

[/quote]

Mikä siinä pelottaa?

Teinpä kehnon aloituksen. Siis täsmennys, te, jotka viette pienet lapset päiväkotiin ja teette normaalin virastotyöajan puitteissa täyden työpäivän.

ap

No en vienyt. Lapset kotihoidossa ja sen jälkeen limitettiin.

En sanoisi itseäni tehopakkaukseksi, mutta kun on pakko selvitä niin kyllä se menee. Onneksi ei ole kuin päiväkoti-ikäinen, loput koululaisia. Aamut on hektisiä, helpottaa kun saa lapsen työnnettyä päiväkodin ovestä sisälle. Illalla on sitten taas härdelliä, joskus tekee mieli kääntyä kotiovelta takaisin töihin... mieheni yleensä noutaa lapsen päiväkodista,  mutta lähtee sitten melkein heti meidän raksalle illaksi hommiin. Eli illat on melkein yksinomaan mun vastuulla, ruuanlaitto, siivous, pyykinpesut yms. Kun on saatu iltaruoka syötyä niin ei siinä enää paljon aikaa jää muuhun ennen iltatoimia.

Tuntuu että rimaa hipoen välillä mennään ja sieltä missä aita on matalin, mutta tää on vaan väliaikaista kunnes rakennushommat helpottaa.

Siis YKSI pk-ikäinen mulla... t. 4

En ole kokenut koskaan vaikeaksi. Normaalia elämää. Aamutoimet, lapsi päiväkotiin, itse töihin. Illalla lapsi päiväkodista, kauppaan, ruuuanlaitto, päivällinen. Sitten muut hommat. Iltapala, nukkumaan ja aamulla sama alusta.

Ei ole kaaosta eikä härdelliä. Aamuiksi on kaikki mahdollinen laitettu valmiiksi: suunniteltu vaatteet, tehty aamupalat mahdollisimman pitkälle. Herään ajoissa ettei tule kiireen tuntua. Illat on pitkiä kun tulee jo neljän maissa kotiin. Lapsille pieni välipala, juttelua ja vaatteiden vaihtoa. Ruokaa aletaan tehdä noin kuuden maissa, syödään seitsemän aikoihin. Illalla lapset puuhailee omiaan, ja niiden nukkumaanmenon jälkeen on hyvin aikaa vielä valmistella seuraavaa päivää. Isommat siivoukset ja kotihommat tehdään viikonloppuisin.

6 on lukutaidoton...

Minulle on lepoa tulla työpäivän jälkeen kotiin, vaikkakin kolme lasta, kaksi alakoulussa, yksi päiväkodissa. Henkisesti kuormittava työ. Arki sujuu, kun tästä nauttii. Meillä selkeä työnjako. Mies hoitaa aamut lapsille, vie pienimmän päiväkotiin tms. Itse aikaisin töhin, harvemmin ehtivät lapset edes herätä ennen lähtöä. Haen pienimmän päiväkodista, katson läksyt, isommat usein joko lähtevät kavereille, tai kaverit meillä. Laitan ruoan viideksi - koko perhe syö yhdessä. Illan ohjelma vaihtelee harrastusten, kyläilyjen tms. mukaan.

Minä vien lapset päikkyyn ja haen, koska miehellä pidempi työmatka. Ollaan kaikki illalla kotona jo neljän jälkeen, koska mulla niin lyhyt työmatka ja mies menee aikaseen töihin. Se tekee ruoan, joka aiemmin kotona. Tiskari illalla päälle, aamulla tyhjäksi ennen töitä. Pyykit illalla pesussa, yöllä kuivausrummussa. Kauppareissut lasten treenien aikaan illalla.

Seiska, sä siis tarjoat illallisen, et mitään iltapuuroa tai vaan pientä iltapalaa? Mitä yleensä?

tarkoitatko ap kaaoksella sotkua vai sitä tunnetta, joka tulee, että koko elämä on pidettävä ohjelmoituna?

Olen yh ja palasin työelämään lapsen ollesa 2,5v. työmatkoihin menee 35-50 minuuttia, riippuen siitä, kuinka liukasta on.

Viikonloppuna laitoin ruoan koko viikoksi. En kuvitellutkaan, että saisi viikolla laitetuksi. Lisäksi viikonloppuna pakkasin eväät töihin (meillä ei ole kunnollista työpaikkaruokailumahdolisuutta) ja laitin pakkaseen Tupperwaren pakasterasioihin. Varmaan muutkin kävisivät, mutta nuo olivat vesitiiviit, joten niihin saattoi pakastaa myös keittoja yms ja laittaa käsilaukkuun pelkäämättä katastrofia.

Viikonloppuna laitoin myös valmiiksi lapselle vaatteet koko viikoksi: housut, paidan, kalsarit, sukat, mahdolliset pitkät kalsarit ja huppari. Nämä olivat siis valmiissa kasoissa, joita varten oli oma hyllynsä lapsen kaapissa. Samoin itselle laitoin vähintään kolmeksi päiväksi kasan, jossa totta todellakin oli kaikki puhtaat vaatteet sukista ja kalsareista alkaen.

Aamulla heräsin niin aikaisin, että ehdin laitta itseni vlamiiksi ja syömään ennen lapsen heräämistä. Lapsen herätinniin aikaisin, että ehdimme halailla, pusia ja lukea ehkä kirjan. Joka aamu kävimme läpi yksityiskohtaisesti, että mitä päiväkodissa tehdään.

Meillä ei ole kuivausrumpua, joten varasin tarpeeksi ulkovaatteitta varsinkin talveksi: sain toisten vanhoja ja kirppareiltakin ostin parilla eurolla huonompia: Päiväkodissa oli pissavahinkojen varalta varahaalari ja vielä toinen varahaalari.  Lisäksi kotona oli vielä varahaalari. Eli yhteensä ainakin 4 talvista ulkohaalaria/asua. Tätä pidettiin päiväkodissa hyvänä ja sain siitä kehuja, että meillä on aina _kuivat vaatteet_ vaikka pisuvahinkoja tulisikin päivässä kahdet.

Haalareitten kuivaus kun kesti pitkään, niin jos olivat kosteat aamulla, niin pyysin, että saako niitä kuivata päiväkodin kuivauskaapissa. Aina sai.

Samoin kuravaatteita, talvikenkiä, kumisaappaita oli tuossa vaiheessa ainakin kahdet. Kurakintaita taisi olla kolmetkin. eipä tarvinnut stressata, jos ei saanut heti huolletuksi ja pestyksi.

lapsen vein pitkälle viisivuotiaana aamuisin päiväkotiin rattailla. Tuo oli hemmottelua, mutta sai olla ilman kiukuttelua. Rattaat olivat ns. sateenvarjorattaat, jotka otin sitten autoon mukaan. (Meiltä on päiväkotiin 200 metriä, joten tuon olisi kyllä kävellyt ihan hyvin. Pienet mukavuudet laittavat kuitenkin lapsenkin odottamaan matkaa tai päiväkotia, joten suosittelen jonkin "hemmottelun" ottamista niihin _hoitoon_ vientiaamuihin.)

Tarepeeksi vaatteita, jotta viikolla ei olisi stressiä pestä, jos tulee pienillä vahinkoja. Meillä opeteltii kuivaksi juuri tuolloin ja pyyykkiä piisasi.

Viikonloppuisin varasin ajan pyykkituvasta, jossa kuivasin pyykit.

Puolen vuoden päästä huomasin, että olimme ihan kierroksilla ja niinpä aloitin osittaisen hoitovapaan. Yksi ylimääräine päiväviikossa vapaata teki ihmeitä.

Jälkikäteen muistan, että lapsella oli varsinkin pienenä aivan hirveä nälkä, kun palasi päiväkodista. olisi ollut fikua, jos taskussa olisi ollut sämpylä, Muumi-keksi tai ihan mikä vain pieni syötävä, jonka olisi saanut pienelle suuhun heti, kun häntä olisi halannut. Meillä ainakin ihan hirveät kiukuttelut, kun päivän hoito purkaantui. toisaalta tiesin, että se äidille kiukutteleminen, kertoo sitten läheisestä suhteesta äitiin :)

Sen verran olin fiksu, että töissä tuossakin vaiheessa söin pienen välipalan ennen kuin lähdin kotiin. Minusta itsestänikin tulee hirveän kiukkuinen ja kun söin hedelmän, leivän, smoothien ym, niin jaksoin paljon paremmin, enkä sitten alentunut lapsen kanssa samalle uhmavaiheelle. Samoin työmatkat pydin pitämään omana aikanani: laitoin lempimusiikkia soimaan, kielikurssia päälle, äännikirjaa yms. tietysti sellaista, ettei herpaannuliikenteessä.

Koska oli jonkin verran liukuva työaika (noin puoli tuntia), niin pyrin lähtemään sellaiseen aikaan, ettei olisi pahinta ruuhkaa.

Yhden kerran viikossa "maksoin" naapurille, että hän hakisi lapsen tuntia aikaisemmin. Sai myös naapurissa ruoan. Annoin siis ruokakasseja :) tai hoidin hänen lastaan vuorostani.

Meillä oli pitkään niin että kotiin tullessa oli välipala ja sitten illalla iltapalan aikaan "päivällisruoka". Välipalakin syötiin syölikkäin ja hellyyttä antaen. Kun oli annettu hellyyttä ensin, niin sitten lapsi jaksoi myöhemmin katsoa esim. Pikku kakkosta ja itse sai sulatettua ruoan ja tehtyä salaatin yms. valmiiksi "illallista varten".

Olikohan näistä jotain apua?

Heräämme aamulla lapsen kanssa puoli 7, syömme kevyen aamupalan. klo7 lähdemme liikkeelle ja vien lapsen päiväkotiin, jatkan matkaa autolla 40kn päähän töihin.

kun pääsen klo 16, ajan hakemaan lapsen, menemme kotiin, lapsi puuhailee omassa huoneessaan ja minä teen ruoan. Tarvittaessa ajamme siis kotiin kaupan kautta.

Ruoan jälkeen menemme pihalle / puuhailemme kotona jotain / siivoilemme. Lapsi osallistuu siivoamiseen oman huoneensa osalta. Saatamme myös lähteä kavereille piipahtamaan tai käydä kävelyllä jossain.

Iltapala palttiarallaa puoli yhdeksän ja lapsi petiin yhdeksäksi :)

[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 12:38"]

Seiska, sä siis tarjoat illallisen, et mitään iltapuuroa tai vaan pientä iltapalaa? Mitä yleensä?

[/quote]

Ei ole erillistä iltapalaa, päivällinen syödään aina seitsemän jälkeen. Halutaan keskittyä päivän tärkeimpään ateriaan, ja tehdä ja syödä se ilman kiirettä. Töiden jälkeen on välipala, että jaksaa odotella päivällistä.

13 on lukutaidoton...

No yksi asia mikä helpotti huomattavasti arjen kaaosta oli se että päivällisiaikaa myöhäistettiin. Se ainainen hässäkkä kotona heti klo 16.20 oli kamalaa. Nyt lapset nappaa jotain pientä evästä nassuun kotiin tultua ja syödään vasta klo 17.30-18.30 välillä. Kaupassa käy toinen vanhemmista vasta illalla, lähempänä kahdeksaa. Aamuisin toki on hässäkkää joskus mutta se menettelee.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 13:14"]No yksi asia mikä helpotti huomattavasti arjen kaaosta oli se että päivällisiaikaa myöhäistettiin. Se ainainen hässäkkä kotona heti klo 16.20 oli kamalaa. Nyt lapset nappaa jotain pientä evästä nassuun kotiin tultua ja syödään vasta klo 17.30-18.30 välillä. Kaupassa käy toinen vanhemmista vasta illalla, lähempänä kahdeksaa. Aamuisin toki on hässäkkää joskus mutta se menettelee.

[/quote]

Korjaan, päivällinen 17.30-19.30 välillä. Riippuu täysin päivästä. Jos menee myöhäiseksi niin lapsilta jää iltapala väliil tai sitten ottavat jotain hedelmää tmv.

Mikä asia teillä ap aiheuttaa kaaosta tai minkä koet kaaokseksi? Minkäikäiset lapset ja kuinka kauan ovat hoidossa olleet?

entä hoidatko rutiinit yksin vai onko puolisoa? Onko puoliso matkatöissä? tai sinä itse, liittyykö reissuja töihin? Onko mahdollisuutta limittää töitä? Osittainen hoitovapaa yhdellä tai molemmilla vanhemmilla?

Jos kertoisit, että mikä teillä on se ongelman aihe, niin yritetään keksiä ratkaisuja yhdessä.

t. 12

3 lasta 2v-4v-5v. Aamulla herätys 6.45, aamupesut ja -pisut, vaatteet päälle ja autoon. Pph:lle. Töihin. Lapset hakemaan 16.30, ruokaa, leikkiä, pyykkiä, yhdessäoloa, telkkarin katrsomista jne. Lapset nukkumaan noin´21.00.

Mikä tässä on hankalaa?

[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 13:20"]

3 lasta 2v-4v-5v. Aamulla herätys 6.45, aamupesut ja -pisut, vaatteet päälle ja autoon. Pph:lle. Töihin. Lapset hakemaan 16.30, ruokaa, leikkiä, pyykkiä, yhdessäoloa, telkkarin katrsomista jne. Lapset nukkumaan noin´21.00.

Mikä tässä on hankalaa?

[/quote]

hankalsksi muuttuu, jos esim. on työpäivän jälkeen uupunut esim. raskaista elämänkohtaloista tai lapsilla on erityistarpeita, tai esim. jollakullä on huutokohtauksia useaan kertaan yössä, yökastelua, vanhemmalla on sairautta, isovanhemmilla on sairauksia jne.

Kummallista, että vieläkin tähän maailmanaikaan, tällä tieto- ja koulutusmäärällä ei osata katosa muuta kuin sitä omaa napaa ja omia helppoja olosuhteita.