Tytär masentui kun jäi ilman opiskelupaikkaa
Tyttäreni sai tiedon, ettei päässyt opiskelemaan haluaamansa oppilaitokseen. Hän masentui pahemman kerran. Tänään näytin hänelle edes vähän rohkaisevan kirjoituksen... "Jos et saanut haluamaasi opiskelupaikkaa, kannattaa takaisku kääntää mahdollisuudeksi. Maailma on runsas ja täynnä ammatteja ja elämänpolkuja, joita et osaa edes kuvitella. On enemmän kuin todennäköistä, että jossain tuolla odottaa ammatti, jossa viihdyt paljon paremmin kuin siinä, jota hait opiskelemaan."
Kommentit (9)
Media-ala, taiteet, julkisuudessa paljon näkyvät ammatit vetävät nuoria puoleensa. Mikä ei aina johda onnellisiin ratkaisuihin vaan päinvastoin rajuihin pettymyksiin.
Masentuminen pettymyksestä on ihan normaalia. Kyllä hän siitä tokenee, kunhan saa aikaa.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 20:36"]
Oman alansa joutuu valitsemaan liian nuorena, ei voi millään tietää viihtyykö vai vihaako.
[/quote]
Eiköhän se käytännössä ole usein myös niin, että mitään "omaa alaa" ei kaikille ole? Vaikka kouluttautuisikin juuri sille alalle, mikä itsestä tuntuu omimmalta, niin sille alalle ei välltämättä päädy kuitenkaan, koska alalla ei ole työpaikkoja.
Tai sitten tekee oman alan juttuja jonkun aikaa ja joutuu kouluttautumaan uudelleen joko edellämainitun työllisyystilanteen takia tai muista syistä (esim. työperäinen allergia).
Itse pääsin opiskelemaan omaa alaani vasta kolmannella yrittämällä ja väliin mahtui myös lyhyeksi jäänyt kokeilu ihan eri alan koulutuksessa.
Nyt olen päättynyt tavallaan umpikujaan urallani, koska etenemismahdollisuuksia ei juurikaan ole ja alan tai työpaikan vaihto ei ole iän puolesta enää kovinkaan todennäköinen vaihtoehto.
Tytär voi ajatella tätä tilaisuutena, välivuoden voi viettää mitä moninaisemmilla tavoilla esim. ulkomailla.
Anna tyttärellesi hetken aikaa kärsiä rauhassa, eivät ne tunteet noin vain vaihdu ääripäästä toiseen. Oliko tämä ensimmäinen tyttäresi pääsykoe? Voit tiedottaa hänelle, että läheskään kaikki eivät ekalla kerralla pääse opinahjoon. Olet oikeassa, että tilanteeseen kannattaa suhtautua positiivisesti ja käyttää seuraava vuosi johonkin hyödylliseen. Tosin lomakin voi auttaa stressin purkamiseen.
Ja tuon kirjoituksen myötäkö masennus poistui?
Kannattaa myös syksyllä soitella aktuuvisesti suoraan oppilaitoksiin. Peruutuspaikkoja voi hyvinkin vapautua.
Lapseni sai kaksi vuotta sitten opiskelupaikan yliopistosta isommin yrittämättä. Vuodessa hän tajusi, että ala on väärä ja todellakin perustui vääriin mielikuviin.
Tänä keväänä hän luki elämänsä ensimmäisen kerran pääsykokeisiin. Kolmen kuukauden ajan elämässä oli vain pääsykokeet ja 5 kilometrin juoksulenkki. Hän sai opiskelupaikan, mutta se vaati sellaista itsekuria, mitä minulla ei olisi.
Sinunkin tyttösi pääsee vielä opiskelemaan. Ei välttämättä helposti eikä välttämättä sitä, mitä luulee tänään haluavansa.
Oman alansa joutuu valitsemaan liian nuorena, ei voi millään tietää viihtyykö vai vihaako.