Tyttöystävän sitoutumiskammo, jätti mutta ei vieläkään tiedä mitä haluaa

Seurustelin 10 kk onnellisesti tän naisen kanssa. Parin kuukauden päästä olisi ollut tarkoitus muuttaa yhteen, kaikki oli suunniteltu valmiiksi ja kumpikin oltiin onnellisia. Yhtäkkiä tyttöystävää alkoi kuitenkin ahdistaa ja kuin salama kirkkaalta taivaalta tämä jätti minut tietämättä oikein itsekään miksi. Tämä tapahtui muutama päivä sitten.

Eron jälkeen samana iltana tuli viestiä että on ikävä ja että rakastaa. Kyseli hirveästi kuulumisia koko ajan, puhelin piippasi koko ajan. Nainen piti siis enemmän yhteyttä jätettyään minut kuin suhteemme aikana.

Olemme nyt jutelleet paljon ja olen sanonut että olen valmis vielä antamaan anteeksi tämän, sillä olen varsin tietoinen exäni (tuntuupa oudolta kirjoittaa noin) sitoutumiskammosta. Ja että voin ja haluan auttaa häntä pääsemään peloistaan yli, että olen tukena ja että rakastan häntä niin paljon että tahdon yhä olla hänen kanssaan ja toivon, ettei hän pilaa omaa mahdollisuuttaan onneen pelkonsa takia.

Hän on sanonut, että tahtoisi vain juosta syliini mutta ei silti tee niin. Soittelee, viestittelee koko ajan. Pääosin koitan ymmärtää häntä, mutta olen samalla niin loukattu ja surullinen että toisinaan en voi kun suuttua, sillä tilanne on todella turhauttava. Erosimme jo, mutta en tavallaan vieläkään tiedä mitä tässä nyt tapahtuu.

Se, mitä nyt olen parin päivän aikana saanut selville (ensin en tiennyt eron syytä kunnolla) on siis se, että hänen sitoutumiskammonsa todella oireilee pahasti ja että hän ei haluaisi satuttaa minua enää yhtään enempää, mutta ei rehellisesti tiedä mitä nyt haluaa tehdä. Hän haluaa olla kanssani, mutta häntä pelottaa.

Ennen kuin joku ehdottaa että hänellä on ollut sivusuhde tms. niin ei, hänellä ei ole. Olemme olleet toisillemme aina rehellisiä.

En tiedä kauanko jaksan tätä tilannetta. En saa syötyä, nukkuessani näen unta vain hänestä ja itkeskelen välillä paljonkin.

Ajattelin jo että tässä on se elämäni rakkaus, en ole koskaan luottanut keneenkään kuin häneen tai rakastanut ketään yhtä paljon, vaikka olen aiemmin ollut paljon pidemmissäkin suhteissa. Olin ennen varsinainen kusipää naisilleni, mutta nyt luulin oikeasti löytäneeni jotain aitoa.

Onko tässä enää toivoa? Sattuu niin perkeleesti enkä tiedä kauanko jaksan odottaa naisen päätöstä...