Lue keskustelun säännöt.
Tulenkohan koskaan enää ehjäksi
16.07.2014 |
Jouduin kokemaan rankkoja, tosi surullisia ja stressaavia asioita aivan liikaa, ja pahinta niistä kaikista oli ihmisen pahuus. Periaatteessa jotkut asiat ovat nyt paremmin kuin silloin pahimmillaan oli, mutta toivomisen varaa on tässäkin vielä mielestäni paljon, jos ajattelen sitä mitä toivomani elämä olisi. Suurin ongelma lienee se, etten osaa enää olla pienistä asioista onnellinen, en kuten joskus niin syvästi osasin. Olen kuin tyhjiin imetty, jotenkin olen vaan kuin ihmisen kuori. Oikeastaan mikään ei tunnu enää juuri miltään, vaikka olen ollut hyvin tunteikas ihminen. Usein, aivan liian usein, vaan ajattelen, että kunpa elämäni olisi jo ohi. :(
Kommentit (4)
Puhuppa näistä tunnoistasi Jeesukselle. Toi tyhjyyden tunne on sellanen, että se ei oikeastaan parane. Sitä voi kyllä lievittää, mutta sen voi parantaa vain Jumala.
J-P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisikohan olla toivoa herättävää, jos joku muu "tyhjäksi muuttunut" voisi kertoa selviytymiskokemuksestaan tänne ylimalkaisesti. Ei tämä ole esim. masennusta/ahdistusta, sillä minä omakohtaisesti tiedän mitä ne ovat. Tämä on sitä, että minut on tyhjennetty, ja se on eri asia. Ennen tätä kaikkea minulla oli huomattavakin määrä kaikenlaisia hyviksi todettuja selvitymiskeinoja ja oppeja elämältä taskuissani. Nyt en vaan enää voi uskoa mihinkään, tavallaan. Periaatteessa jotkut asiat menee nyt ok, mutta kaikki on kuitenkin väärin.
ap
parantua voi, mutta silti voi jäädä arpia.
Terapia ja lääkitys parantaa ja kannattelee.
Jos on ollut hyvin tunteikas, on saattanut myös olla tunteiden vietävissä ja siinä helposti rikkoo itsensä.
up