Mies 29v miettii; muisto kiusaajasta

Tuossa tänään omalla kotisalilla ollessa huomasin salin likaisessa seinässä haalistuneen tussitekstin. Siinä oli pieni englanninkielinen fraasi; hyvällä käsialalla sinänsä mutta kieliopillisesti väärin. Luultavasti tahallaan väärin tarkoitettu kiusaajan mieliksi, koska kaverini ei osannut lausua moniakaan sanoja kunnolla ja myötäilin kaverini ontuvaa ääntämistä vitsillä mukana. 

Näin kesällä on vieläkin päivittäin pieni mahdollisuus törmätä entiseen kaveriini, koska olemme samalta maalaisseudulta kotoisin ja pyöräilen usein ihan hänen entisen kotinsa lähellä. Ennen tämä ahdisti huomattavan paljon ja välttelin tiettyjä reittejä monta vuotta, mutta paikkakunnan vaihdos ja muun elämän näkeminen aiheutti sen, ettei asia enää ollut suuremmin mielessä. 

Sen koommin en ole nähnyt lapsuudenaikaisia kavereitakaan ja en tiedä haluaisinko. Varsinkin yli 30-vuotiaana olisi kiva selittää toimivansa jossakin hienolta kuulostavassa ammatissa, joka jotenkin viittaisi ala-asteaikaisiin vahvuuksiin. Tilanne on nyt kuitenkin vähän monimutkaisempi, vaikka mitään tilintekoa ei ole tarvinnut kenellekään tehdä. 

Yhtä entistä kaveria näin useampi vuosi sitten yökerhossa ja siinä vaihdettiin vain muutama sana, jotka olivat minun osaltani aika erikoisia. Pahoittelin siinä aiempaa käytöstäni varsinaisena ystävyysaikana, vaikka luullakseni olin suuria kokonaisuuksia arvioiden aika hyvä kaveri. 

Aurinkolasit päässä tunnistaminen on toki muutenkin vähän vaikeaa ja harrastan aina kotikulmilla sellaista itsesensuuria, etten oikein ikinä katso minkälaisia ihmisiä vastaantulevissa autoissa on. Tuntuu absurdilta että siellä voisi olla vanhoja tuttuja, joista jäisin sitten autuaan tietämättömäksi mutta niin se vain on. Luultavasti suuri osa on muuttanut niin kauas näistä kuvioista kuin pääsee.