Miksi mua ahdistaa tuttavan sijoituslapsi?
Tai siis oikeastaan tuttavan suhtautuminen tähän sijoituslapseen. Saivat siis pienen tytön, taaperoikäisen. Koko tämän odotusprojektin aikana hän koko ajan hehkutti miten he kohta saavat uuden lapsen ja ovat toivoneet pientä tyttöä (poika heillä on jo ennestään, oma). Ja miten hän sitä rakastaa ja antaa hyvän kodin jne.
Kuulostaa siis ihan hyvältä ja miksi ihmeessä se ahdistaa? No mulle jotenkin tulee tunne että hän on viemässä jonkun perheen lapsen, siis ottamassa ihan omakseen. Pitää tätä tyttöä omanaan ja olettaa ilmeisesti että tästä tulee pysyvä sijoitus (vaikka sitä ei tietysti tässä vaiheessa ole lyöty lukkoon, eikä kai lain mukaan voidakaan). Tiedän toki että usein sijoitukset ovat pysyviä mutta kai sijoituslapseen nyt pitäisi suhtautua niin että hänellä on "oikeat" vanhemmat jossain muualla ja suhde näihin omiin vanhempiin pitäisi pyrkiä pitämään hyvänä. Ja että tavoite kaikissa sijoituksissa olisi että biologiset vanhemmat saavat asiansa kuntoon ja lapsi voisi palata heidän luo?
En sano etteikö sijoituslasta saisi rakastaa kuin omaansa, mutta silti tulee jotenkin paha mieli tämän sijoituslapsen ja hänen vanhempiensa puolesta. Eivätkö he kuitenkin ole perhe vaikka lapsi ei juuri nyt vanhempiensa luona voikaan asua? Tuttava tuntuu pitävän näitä sijoituslapsen vanhempia ihan luusereina ja lopullisesti lapsensa menettäneinä vaikka ei ole edes tavannut näitä vielä.
Miten sijoitusvanhemmat yleensä suhtautuvat sijoituslapsiin, "omitaanko" heidät heti omaan perheeseen ja ajatellaan että saimme nyt uuden lapsen, ikäänkuin adoptiona vaikka kyseessä on sijoitus?
Kommentit (27)
Kyllä lapsi tulee perheenjäseneksi ja omaksi. Ei saa erotella. Jos on huostaanotto, sijoitus tehdään aina sopimuksella lapsen täysi ikäisyyteen asti. Huostaanottoa voidaan alkaa purkaa , jos vanhemmat sitä hakevat ja on mahdollista. Purkaminen tapahtuu hitaasti kuukausien tai jopa vuosien kuluessa. Perheen yhdistämistä toivotaan, mutta melko harvoin onnistuu. Jos lapsi on ollut sijaisperheessä pitempään kuin biovanhemmilla huostaanottoa ei usein enää pureta.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 22:18"]
On sulla huolet....
[/quote]
Veit sanat suustani. Voi jos mun huolet olisivat tuota luokkaa.
Luulisi että ystäväsi tietää hieman lapsen taustoista ja vanhemmista ennen kuin saa hänet sijoitukseen (kamala sana muuten). Jos sinä tietäisit että lapsen vanhemmat ovat narkkeja, isä vankilassa ja äiti vieroituksessa samalla odottaen seuraavaa lasta niin uskaltaisit varmaan olettaa että lapsi on sinulla pidempään.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 22:09"]
Ethän tiedä itsekään ilmeisesti, minkälaisia ihmisiä lapsen oikeat vanhemmat ovat. Joten älä ole turhan kriittinen.
Hän on siis onnellinen kun saa toivomansa tytön ja luultavasti on myös kykenevämpi pitämään hänestä huolta kuin nämä biologiset vanhemmat, kerran lapsi on järjestetty sijoitukseen.
[/quote]
En tiennytkään että sosiaalitoimi välittää lapsia ihan toivomusten mukaan? Ja voihan olla että vanhemmilla on jokin tilapäinen kriisi, vaikka se ettei äiti osaa tehdä makaronilaatikkoa oikein... :D
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 22:16"]Kyllä lapsi tulee perheenjäseneksi ja omaksi. Ei saa erotella. Jos on huostaanotto, sijoitus tehdään aina sopimuksella lapsen täysi ikäisyyteen asti. Huostaanottoa voidaan alkaa purkaa , jos vanhemmat sitä hakevat ja on mahdollista. Purkaminen tapahtuu hitaasti kuukausien tai jopa vuosien kuluessa. Perheen yhdistämistä toivotaan, mutta melko harvoin onnistuu. Jos lapsi on ollut sijaisperheessä pitempään kuin biovanhemmilla huostaanottoa ei usein enää pureta.
[/quote] höpö höpö. Tuttuni lapsi huostaanotettiin äidin omasta pyynnöstä. Lapsen isä oli väkivaltainen ja monen mutkanjälkeen, kun erosivat, äiti paloi loppuun. Haki lapselleenhuostaanottoa, että saa itsensä kuntoon(eron jälkeen lapsen isän uhkailuja, päällekäymisiä yms) Huostaanotto purettiin, kun äiti sai levättyä ja järjestettyä muuton toiselle paikkakunnalle ja työpaikan siirron
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 22:16"]
Kyllä lapsi tulee perheenjäseneksi ja omaksi. Ei saa erotella. Jos on huostaanotto, sijoitus tehdään aina sopimuksella lapsen täysi ikäisyyteen asti. Huostaanottoa voidaan alkaa purkaa , jos vanhemmat sitä hakevat ja on mahdollista. Purkaminen tapahtuu hitaasti kuukausien tai jopa vuosien kuluessa. Perheen yhdistämistä toivotaan, mutta melko harvoin onnistuu. Jos lapsi on ollut sijaisperheessä pitempään kuin biovanhemmilla huostaanottoa ei usein enää pureta.
[/quote]
Ei se lapsi oma ole vaan sijoitettu. Et voi muuttaa lapsen kanssa esim. toiseen maahan, et voi päättää edes lapsen koulusta, sukunimeäsi et voi hänelle antaa jne. Sijaisvanhemmalla ei ole "oikean" vanhemman oikeuksia koskaan. Adoptiolapsi on oma, sijoitettu lapsi ei. Se tulee jokaisen sijaisvanhemman muistaa.
Eräs sijaisäiti
Olin itse sijoitettu lapsi. Nyttemmin nämä sijaisvanhempani on adoptiovanhempiani. Olen syntynyt -90, sijaisperheeseen tulin kesällä 1992, eli suunnilleen samaan aikaan kun täytin 2v. Sitä ennen asuin toisessa sijaisperheessä(jossa oli lähes pelkästään tosi pieniä lapsia) ja puoli vuotta lastenkodissa. Omalla kohdallani sijoitus oli pysyvä.
En siis muista aikaa ennen perhettäni. Biologisista taustoistani tiedän että isä kuoli samana vuonna kun synnyin(en tiedä kuin etunimen), päihdeongelmainen äiti kuoli(teki itsemurhan) 1994. Vaikka se biologinen äiti oli vielä olemassa kun perheeseeni tulin, ei ollut käytännössä mitään saumaa, että voisin joskus hänelle palata.
Sijaisvanhemmat kasvattivat minut omana lapsenaan, sanoin/sanon heitä äidiksi ja isäksi. Perheen lapsiin kuului minun lisäkseni heidän biologisista lapsista kaksi poikaa ja tytär, sekä adoptoitu tytär. Olin nuorin. Meitä kohdeltiin aina tasavertaisesti
Ollaan tästä puhuttu paljon ja kyllä vanhemmat ovat kertoneet, että jollain tavalla pelkäsivät kiintyvänsä liikaa. Ajan mittaan tilanteeni oli kuitenkin niin selvä, ettei sijoituksen purkaminen koskaan olisi todennäköistä.
Kyllä minä sijaisvanhempana olen päättänyt lapsen koulusta. Ulkomaille voi muuttaa lapsen kanssa. Siihen tietenkin tarvitaan sosiaalihuollon lupa. Sukunimenkin voi joissakin tapauksissa muuttaa. Huostaanottoa ei koskaan pureta yhtäkkiä. Olisiko tämän erään kirjoittajan tuttavalla ollut kyseessä avohuollon sijoitus.
Vähän aiheen vierestä, mutta niin kauan kun biologiset vanhemmat oikeasti rakastavat lastaan olkoon heillä oikeus nähdä häntä niin usein kuin vain suinkin mahdollista! Siis vaikkei perheenä eläminen enää olisikaan mahdollista.
Biologiset vanhemmat luopuvat oikeudestaan vamhemmuuteen jos eivät halua itse pitää lapsistaan huolta, kyllä näin on näreet.
Kivaa että on ihmisiä jotka haluaa olla sijaisvanhempia kun lapsen omat vanhemmat ei kykene.
Olen miettinyt sijaisvanhemmuutta paljon, mutta pelkään että kiintyisin lapseen liikaa ja sitten sijoitus purettiin.
purettaisiin.. ärsyttävä tekstinsyöttö.
En minä usein edes muista, että lapsi on meille sijoitettu. Omahan hän on, kun on ollut meillä koko ikänsä.
Jos minut tai lapseni olisi sijoitettu, olisin toivonut meidät otettavan perheejäseniksi. Hienoa, että tuttavasi ilmeisesti rakastaa täysillä.
Palatakseni otsikon kysymykseen, ap - ahdistuksesi johtuu ilmeisesti rakkauskäsityksestäsi. Mielestäsi on jotenkin vaaralista rakastaa lasta, jota ei ehkä saa aina pitää. Mutta oikeasti sitä et tiedä yhdestäkään lapsesta, et puolisostasi, et kenestäkään. Rakkaus ei ole biologiaa eikä omistamista.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 00:02"]
Kivaa että on ihmisiä jotka haluaa olla sijaisvanhempia kun lapsen omat vanhemmat ei kykene.
[/quote]
Kivaa on hiukan outo sana tässä asiayhteydessä.
Ethän tiedä itsekään ilmeisesti, minkälaisia ihmisiä lapsen oikeat vanhemmat ovat. Joten älä ole turhan kriittinen.
Hän on siis onnellinen kun saa toivomansa tytön ja luultavasti on myös kykenevämpi pitämään hänestä huolta kuin nämä biologiset vanhemmat, kerran lapsi on järjestetty sijoitukseen.