Lue keskustelun säännöt.
Miksi mua ahdistaa tuttavan sijoituslapsi?
23.07.2014 |
Tai siis oikeastaan tuttavan suhtautuminen tähän sijoituslapseen. Saivat siis pienen tytön, taaperoikäisen. Koko tämän odotusprojektin aikana hän koko ajan hehkutti miten he kohta saavat uuden lapsen ja ovat toivoneet pientä tyttöä (poika heillä on jo ennestään, oma). Ja miten hän sitä rakastaa ja antaa hyvän kodin jne.
Kuulostaa siis ihan hyvältä ja miksi ihmeessä se ahdistaa? No mulle jotenkin tulee tunne että hän on viemässä jonkun perheen lapsen, siis ottamassa ihan omakseen. Pitää tätä tyttöä omanaan ja olettaa ilmeisesti että tästä tulee pysyvä sijoitus (vaikka sitä ei tietysti tässä vaiheessa ole lyöty lukkoon, eikä kai lain mukaan voidakaan). Tiedän toki että usein sijoitukset ovat pysyviä mutta kai sijoituslapseen nyt pitäisi suhtautua niin että hänellä on "oikeat" vanhemmat jossain muualla ja suhde näihin omiin vanhempiin pitäisi pyrkiä pitämään hyvänä. Ja että tavoite kaikissa sijoituksissa olisi että biologiset vanhemmat saavat asiansa kuntoon ja lapsi voisi palata heidän luo?
En sano etteikö sijoituslasta saisi rakastaa kuin omaansa, mutta silti tulee jotenkin paha mieli tämän sijoituslapsen ja hänen vanhempiensa puolesta. Eivätkö he kuitenkin ole perhe vaikka lapsi ei juuri nyt vanhempiensa luona voikaan asua? Tuttava tuntuu pitävän näitä sijoituslapsen vanhempia ihan luusereina ja lopullisesti lapsensa menettäneinä vaikka ei ole edes tavannut näitä vielä.
Miten sijoitusvanhemmat yleensä suhtautuvat sijoituslapsiin, "omitaanko" heidät heti omaan perheeseen ja ajatellaan että saimme nyt uuden lapsen, ikäänkuin adoptiona vaikka kyseessä on sijoitus?
Kommentit (27)
Minä olen myös entinen sijaislapsi. Minusta tuo ap:n kertoma "ongelma" ei ole ongelma lainkaan, koska olisin antanut mitä vain siitä että sijaisperhe olisi suhtautunut minuun noin. Muutin sijaisperheeseeni alakouluikäisenä ja alusta asti he tekivät selvän jaon minun ja omien, biologisten lastensa välille. Tiesin aina, etten ole heidän lapsensa enkä kuulu oikeasti perheeseen. Sijaisvanhemmat rankaisivat minua jokaisesta asiasta (väärät kaverit, väärät vaatteet, väärät ihastukset, liian lihava, liian tyhmä...) Minussa kaikki oli pielessä. Tätä taustaa vasten ei siis ole mikään yllätys, että tullessani teini-ikään sijoitus epäonnistui, koska en vain pystynyt enää asumaan tämän perheen kanssa, jotka olivat minulle käytännössä täysin vieraita.
Pitkä juttu pähkinänkuoressa on siis se, että älä ole ap huolissasi ystäväsi ajatuksista. On erittäin hyvä, että hän on valmis kiintymään lapseen ja antamaan hänelle aikaansa. Kyllä sijaisperhe saa myös henkistä tukea, jos sijoitus jostain syystä keskeytetään ja he ovat kiintyneet lapseen. Lähtökohta on, että sijoitusta ei pureta, jos lapsi on huostaanotettu ja vanhemmat ovat ns. moniongelmaisia. Olisivatpa kaikki sijaisvanhemmat ystäväsi kaltaisia! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin tuo ystäväsi hösääminen vaikuttaa jotenkin... lapselliselta. Siis ihan kun hän nyt saisi oman uuden lapsen, jolle valkataan kummit yms. Voiko sijoituslasta hakiessa oikeasti toivoa sukupuolta? Jotenkin haluaisin kuvitella ettei siinä vaiheessa ruveta mitään toivelistoja esittelemään, vaan että autettaisiin lasta kuin lasta. Se kai siinä pointtina pitäisi olla, eikä mitkään haaveet ja toiveet mitä itsellä on??
Voi kyllä kertoa toiveita lapsen iästä ja sukupuolesta,
Voi kyllä kertoa toiveita lapsen iästä ja sukupuolesta,
Voi kyllä kertoa toiveita lapsen iästä ja sukupuolesta,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lasta voi kskaan rakastaa liikaa. Nää sijoitettavat lapset kaipaa usein just sitä että rakastetaan. Siis ihan käytännössä=pidetään huolta. Tunteen tasolla biologisetkin vanhemmat voivat rakastaa ihan vilpittömästi, mutta jostain kumman syystä se lasten etu on vasta toissijainen asia omien juttujen keskellä. Mutta rakkautta yhtä kaikki ja sitä lapsi ei voi saada liikaa. Ajattele asiaa lapsen kannalta, älä aikuisen.
Tältä naiselta on otettu huostaan kaksi vanhinta lasta ja kovasti haluaisi heidät takaisin. On kirjoitellut myös yleisesti siitä, kuinka sijaisperheet eivät monesti halua tukea lasten suhdetta biologisiin vanhempiina.
http://heiduliinin.blogspot.fi/