Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtaudut nalkuttamiseen?
23.05.2014 |
Olen tehnyt puolisolleni hyvin selväksi, että en tule jäämään suhteeseen, jossa nalkutetaan toiselle. Kerran olen joutunut antamaan varoituksen, mutta nyt ei ole ollut nalkutusta vuosiin. Nollatoleranssi kannattaa. Kummasti sitä kehittyy viestijänä, kun otetaan nalkutuksen mahdollisuus kokonaan pois.
Miten itse suhtaudut nalkutukseen?
Kommentit (24)
Juuri noin! Miehelle täytyy nalkuttaa, koska hän on niin tyhmä. Minä olen paljon fiksumpi ja hoidan asiat nalkuttamatta. Että voi olla omahyväinen ihminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oleellista on, että nalkutus on jatkuvaa. Sen ei tarvitse koskea samaa asiaa eikä myöskään olla kovaäänistä. Se voi olla ja onkin usein myös näitä molempia mutta pahimmillaan nalkutus on sitä, että se tapahtuu useaan otteeseen silloin, kun toinen esimerkiksi on juuri mennyt lepäämään. Lepo on kuitenkin tärkeää jokaiselle ihmiselle. Pitäisi odottaa ainakin siihen saakka, että toinen on ehtinyt vaikka tunnin levätä. Pyynnöt ja arvostelut menevät paremmin perille. Asiat voi hoitaa myös kysymällä, voisitko, haluatko, viitsitkö jne. Voit myös sanoa, että minä en osaa tai pysty, joten voisitko sinä tehdä tämän? Hyväksy myös toisen osapuolen kieltäväkin vastaus. Tätä sanotaan keskustelutaidoksi.
En harrasta enkä koe tarvetta. Meitä on 2 aikuista luotsaamassa perhettä ja pitämässä pystyssä taloa, jonka olemme yhdessä halunneet. Kummankaan ei tarvitse puhua toiselle kuin vähäjärkiselle. Sitäpaitsi on tosi inhottavaa edes ruveta tekemään mitään, jos sitä on vaadittu tympeällä äänellä ja pahalla päällä.
Meillä toimii ihan hyvin sellainen kohtelias pyyntökin: lapset hei, tulistteko laittamaan keittiön kuntoon, niin alan sitten leipomaan. Tai ukolle vaikka: laittaisitsä nyt ton pistorasian kiinni, mä jatkan sitten tapetointia.
En kyllä ymmärrä mihin koko nalkutusta edes tarvitaan. Puhe riittää.
Äitini joskus nalkutti ja päätin että sellaiseen en itse ala enkä myöskään kuuntelemaan ja se päätös on pitänyt. Perheessäni keskustelut ovat olleet keskusteluja, siis vuoropuheluja ja vuorokuunteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini joskus nalkutti ja päätin että sellaiseen en itse ala enkä myöskään kuuntelemaan ja se päätös on pitänyt. Perheessäni keskustelut ovat olleet keskusteluja, siis vuoropuheluja ja vuorokuunteluja.
Mieheni nalkutti kaikesta; ruoka oli pahaa, lapset olivat oppineet huonoja tapoja ja koti ei ollut koskaan tarpeeksi siivottu ja edustava jotta miehen kavereita voisi pyytää meille saunomaan ja katselemaan filmejä. Seksikin oli kuulemma kuin ilman nussimista.
Minä lopetin ruoanlaiton, siivoamisen, pyykkäämisen ja siivoamisen. Syömme lasten kanssa omia ruokiamme ja pesemme pyykkiä vain jos on pakko. Käymme hätätilanteessa vaikka ostamassa puhtaita vaatteita. Paskasta seksistäkään mieheni ei tarvi kanssani kärsiä.
Taloudessa vallitsee kaaos ja kestän sen koska tämä nainen lähtee heti kun nuorin lapsi täyttää 18. Ihme ja kumma kun mieheni ei jaksa nykyään nalkuttaa niin paljon, mistäköhän johtunee ;) ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli vuosikymmeniä nalkuttava mies. Se oli tosi rasittavaa. Nykyinen ei nalkuta, onneksi. Itsekään en nalkuta.
Nalkuttaminen ei sinänsä ole tekona mitenkään kamalaa, vaan ärsyttävää on se kriittinen asenne, joka nalkuttamisen takana on. Mikään ei koskaan riitä, mikään ei kelpaa.
Minulla taustalla on se, että kuuntelin vuosia äitini nalkuttavan isälleni. Se on minusta tavattoman alentava ja loukkaava tapa puhua. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ìhmisillä on kovin eri käsityksiä mitä on nalkutus.
Se riippuu niin paljon. Oma mieheni joskus hieman nalkuttaa, samoin minä. Toisaalta ansaitsemme sen molemmat, kun emme tee niitä asioita mitä pitää tai mitä olemme luvanneet. Ideaalitilanteessa nalkutusta ei tarvita, kun kaikki hoitavat tehtävänsä. Joillakin ihmisillä on se käsitys, että heidän ei tarvitse tehdä esim. kotitöitä ja kun toinen tästä sitten huomauttaa, on se nalkutusta.
Riippuu siis määritelmästä. Toki asioita voi sanoa mukavastikin, mutta jotkut tulkitsevat minkä tahansa sanomisen nalkutukseksi. Mukavasti sanominen ei myöskään aina tehoa, joten silloin joutuu joskus sanomaan astetta topakammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en nalkuta. Vihaan nalkuttamista. Yritän ilmaista asiat muulla tavalla ja se todella toimii.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:23"]
Ìhmisillä on kovin eri käsityksiä mitä on nalkutus.
[/quote]
Sanomista samasta asiasta monta kertaa peräkkäin, joka kerta vähän töykeämmin. Taustalla on ajatus siitä, ettei nalkutuksen kohde reagoi toivotulla tavalla, koska tämän ymmärryksessä tai pystyvyydessä on jotakin vikaa. Nalkutukseen liittyy myös sellaisia ilmauksia kuin "sä aina" tai "sä et koskaan". -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:23"]
Joillakin ihmisillä on se käsitys, että heidän ei tarvitse tehdä esim. kotitöitä ja kun toinen tästä sitten huomauttaa, on se nalkutusta.
[/quote]
Joillakin ihmisillä on sellainen käsitys, että heillä on valta velvoittaa muita tekemään esim. kotitöitä heidän aikataulunsa ja vaatimustensa mukaisesti. Tämä johtaa nalkuttamiseen. -ap
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:30"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:23"]
Joillakin ihmisillä on se käsitys, että heidän ei tarvitse tehdä esim. kotitöitä ja kun toinen tästä sitten huomauttaa, on se nalkutusta.
[/quote]
Joillakin ihmisillä on sellainen käsitys, että heillä on valta velvoittaa muita tekemään esim. kotitöitä heidän aikataulunsa ja vaatimustensa mukaisesti. Tämä johtaa nalkuttamiseen. -ap
[/quote]
Minusta tämä on totta. Eli nalkuttaja määrää, mikä on oikein ja mikä on väärin. Silkkaa vallankäyttöä.
Toki tätä vallankäyttöä voi osoittaa toisellakin tapaa. Nalkuttaminen on yksi ilmenemismuoto. Ja ne kaikki sucks.
2
Vanha kunnon 'minä-viesti' suojaa nalkutukselta. Nalkutuksessa (joka tosiaankin on varsin monitulkintainen asia, veteen piirretty viiva) keskeinen viesti on 'sinä teet väärin'. "Eikö näitä kuraisia saappaita tosiaankaan voida viedä eteiseen!" "Joillain sitä näyttää olevan vapaata aikaa lojua sohvalla vaikka eräät täällä huhkii hiki hatussa. " Yms. Näissä viesteissä on hierarkkinen tuomitsijan sävy. Sen sijaan minäviestissä kerrotaan mitä itse toivoo ja miltä tuntuu.
"Mulle on tärkeää, että saappaat on eteisessä, koska väsyn jos joka päivä pitää imuroida" tai "Tehdäänkö yhdessä tämä ruoka, että sitten molemmille jää aikaa levätä"
Suurin osa parisuhteen ongelmista kiertyy tavalla tai toisella viestintätaitoihin. Se on vaikea laji. Hyvvää kommunikointia on kuitenkin mahdollista oppia. Jo se, että itse alkaa viestiä rakentavammin, rikkoo negatiivisen kehän.
10 on täsmälleen oikeassa. Hyvin sanottu. -ap
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:30"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:23"]
Joillakin ihmisillä on se käsitys, että heidän ei tarvitse tehdä esim. kotitöitä ja kun toinen tästä sitten huomauttaa, on se nalkutusta.
[/quote]
Joillakin ihmisillä on sellainen käsitys, että heillä on valta velvoittaa muita tekemään esim. kotitöitä heidän aikataulunsa ja vaatimustensa mukaisesti. Tämä johtaa nalkuttamiseen. -ap
[/quote]
No, varmasti noinkin. Meillä homma menee esim. niin, että pyydän kauniisti maanantaina miestä hoitamaan jonkin asian, joka on selkeästi hänelle kuuluva (esim laittamaan olohuoneessa lojuvat vaatteensa kaappiin). Keskiviikkona pyydän kauniisti uudestaan. Perjantaina sanon: "Kulta, mä oon nyt pari kertaa pyytänyt sua laittamaan noi kaappiin, niin viitsisitkö tehdä sen pian, vaikka nyt heti". Yleensä mies kyllä itsekin tajuaa että nyt olisi korkea aika, mutta jos on huonolla tuulella niin saattaa siihen suutahtaa ja mainita jotain nalkuttamisestakin. Ja minulle kelpaisi tuohonkin vielä vastaus että "ai anteeksi, tosiaan ne on olleetkin siinä pitkään, sopiiko että teen tämän yhden jutun ja laitan sitten" (olettaen että homma sitten myös hoituu), eli käskyttämisestä ei siinä mielessä ole kysymys.
Mutta siis näin se nalkuttaminen meillä syntyy. Toisinpäinkin joskus, vaikka olenkin yleensä miestä ketterämpi hoitamaan asioita oma-aloitteisesti.
Suhtaudun sallivasti. Meidän perheessä kummallakin on oikeus ilmaista myös negativiisia tunteitaan, ja sillä tavalla kuin se on itselle luonteenomaista. Minulle luonteenomaisinta on äänekäs raivoaminen, miehelle nalkutus. Kumpikiin siedetään hyvin toistemme purkauksia eikä tehdä niist isoa numeroa.
YLE kertoi tänään, että Kööpenhaminan Yliopiston tutkimuksen mukaan jatkuvan nalkutuksen kohteena ollut mies on kuollut 10 vuoden sisällä. Tutkimus on ollut laaja ja täten tieteellisesti hyväksyttävä. Tutkimuksen kohteena oli vain miehet, koska todellisuudessa ilmeisesti vain miehet ovat nalkutuksen kohteena. Toimittajat keskustelivat sitten nalkutuksen määrittelemisestä ja toivat esiin. että "nalkutus on jatkuvaa pyytämättä tulevaa neuvomista". Tuo oli vähän heikko määritelmä vaikkakin osittain paikkansa pitävä. Mielestäni nalkutus on lähinnä jatkuvaa arvostelua, joka kohdistuu toiseen henkilöön. Useimmiten se on parisuhteen toinen osapuoli. Nalkuttaja ei usein koe nalkuttavansa eli se on tiedostamatonta toimintaa. Nalkutuksen kohdekaan ei välttämättä tätä tajua, vaan kärsii tiedostamatta sitä. Usein nalkutuksen kohde menee "mykkäkouluun", että nalkutus loppuisi. Omien vanhempien käytös on voinut toimia hyvänä esikuvana ja mallina nalkutukseen. Tuo Yliopiston tutkimus kyllä selvästi kertoo ne asetelmat, jotka eri sukupuolten välillä ovat suhteessa nalkutukseen. Useimmiten kohde on siis mies.