Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtaudut nalkuttamiseen?
23.05.2014 |
Olen tehnyt puolisolleni hyvin selväksi, että en tule jäämään suhteeseen, jossa nalkutetaan toiselle. Kerran olen joutunut antamaan varoituksen, mutta nyt ei ole ollut nalkutusta vuosiin. Nollatoleranssi kannattaa. Kummasti sitä kehittyy viestijänä, kun otetaan nalkutuksen mahdollisuus kokonaan pois.
Miten itse suhtaudut nalkutukseen?
Kommentit (24)
Se kiihottaa minuu. Pyrin jättämään aina jotain pientä nalkutetta ja jo pelkkä odottaminen saa ihanan jännittyneen tunteen aikaan. Niskavillat pystyssä ja korvat punottaen vartoilen milloin saan kuulla ansaitusti kunniani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nalkutus voidaan eliminoida käytännön asioilla, makuuhuoneessa oli nojatuoli jossa mies istui nalkuttamassa kun olin vielä nukkumassa. Tuoli nostettin pois ---> ei enää nalkutusta.
Joku kasvatusasiantuntija on väittänyt, että jatkuva kieltäminen ja komentaminen tekee lapsista vain kovakorvaisia eikä opeta yhtään mitään. Muistaakseni tämä kasvattaja vaikutti joskus 1800-luvulla. Harmi että en muista nimeä.
Käytän kuitenkin tuota ilmaisua osittain jos minulle joku nalkuttaa. Sanon, että jatkuva neuvominen ja käskeminen tekee kovakorvaiseksi, ja johtaa siihen että lopulta lakkaa kuuntelemasta mitä toinen sanoo.
Tämä toimii älykkäisiin ihmisiin. Ainakin mieheni nalkutuksen se on lopettanut tehokkaasti.
Joskus hän kuitenkin huomaa nalkuttavansa lapsille, ja toteaa sitten nopeasti että taitaa vain tehdä nyt lapsista kovakorvaisia :D