Lue keskustelun säännöt.
Pk:n hoitajan kommentit
04.09.2006 |
Mieltäni jäi viime viikolla kaihertamaan pari lapseni päiväkotihoitajan kommenttia. Poika on jo melkein 5v. ja ollut päiväkodissa kaksi vuotta. Alku oli tosi vaikea ja poika ikävöi kovasti äitiä. Vähitellen on alkanut sujua paremmin, mutta hankalia päiviä tuli silti viime keväänäkin jos poika oli vaikkapa nukkunut huonosti tai oli flunssa tulossa tai joskus jostain tuntemattomastakin syystä.
Tänä(kin) kesänä järjestimme lapsillemme pitkän kesäloman ja poika oli kolme kuukautta pois päiväkodista. Hoitoon hän meni takaisin kolme viikkoa sitten. Viime viikolla ryhmään tullut uusi hoitaja kertoi hänen olleen ¿hyvin itkuinen¿ parina päivänä. Tämän ilmoituksen jälkeen hoitaja kysyi, onko meillä ollut kotona jotain erikoista. Kerroin että ei, mutta poika oli jostain syystä herännyt aamulla tuntia tavallista aiemmin, joten oli varmaan väsynyt. Tähän hoitaja: Kyllä teidän kannattaa laittaa poika ajoissa nukkumaan, että jaksaa.
Seuraavan päivänä sama juttu, tosin nyt poika oli nukkunut normaaliunet. Poika ei ollut kuulemma syönytkään ja oli ollut hyvin vaikea päivä. Totesin että en asialle sen enempää voi tehdä kuin yrittää viettää rauhallisen viikonlopun ja levätä ja tanakat läheisyyttä poikani kanssa. Tähän hoitaja: Niinpä. Toivottavasti sinä, xx, olet sitten ensi viikolla reippaampi.
Mua nyppii parikin juttua: ensinnäkin, miksi hoitaja ensimmäiseksi epäilee, että ME olemme tehneet jotain minkä takia poika itkee heidän kanssaan ollessaan? Sanoinkin hänelle sitten toisena päivänä, että ehkä itkuisuus johtuu jostain mitä hoidossa on tapahtunut tai esim. uuden ryhmän aiheuttamasta jännityksestä. Siihen vastattiin vain, että voihan se niinkin olla... Ja toiseksi, tuo ¿olepa sitten reipas¿ saa minut aina takajaloille, Siitä tuntui välittyvän viesti, että tällainen iso jo kaksi vuotta pk:ssa ollut lapsi ei saisi ikävöidä eikä olla muutenkaan hankala vaan hänen pitäisi jo olla systeemissä vaivattomana nappulana. Mutta kertokaa, olenko vain yliherkkä oman lapseni suhteen vai onko hoitajalla asenteessa korjattavaa?
Kommentit (4)
Koeta keskustella hoitajan/hoitajien kanssa, ammattitaitoinen ihminen kyllä ymmärtää että lapset ovat erilaisia niin tavoissaan kuin herkkyydessäänkin.
Toki kolmen kuukauden hoitotauko tavallaan myös " nollaa" tilanteen joten siinä mielessä pitäisi olla vielä ymmärtäväinen. Voi myös olla että poikasi ei ole muodostanut kaverisuhteita uudessa ryhmässään. Varsinkin jos muut lapset ennestään tuttuja on siellä uuden vaikeampi päästä mukaan, mikä sinänsä on kaikille harmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli sinuna voisin todeta hoitajalle, että poikasi on herkkä ja on aina ollut tällainen hoidon alkaessa pitkäänkin. Jos sinulla on muitakin lapsia niin voit kertoa että muut ovat ehkä persoonaltaan erilaisia. Eli ainoa mikä auttaa on aika ja rauhallinen suhtautuminen. Jotenkin voisi yrittää viestiä että tämä on nyt näin ja menee aikanaan ohi. Voisit ehkä esittää toiveen että he antaisivat jotain erityishuomiota tms mitä tiedät lapsesi tarvitsevan Esim syliä tms. Ei tuota prosessia voi nopeuttaa, kun kaikki eivät ole samasta muotista.
on tuntenut pojan tämän koko 2-vuotisen pk-uran ajan. Sanoinkin tälle uudelle hoitajalle, että " olet varmaan kuullut lto:llta että xx:llä on joskus ollut vähän takkuista." Hän sanoi siitä olleen puhetta, mutta se ei tuntunut riittävän selitykseksi. Mua harmittaa niin kovasti pojankin puolesta, kun tiedän hänen olevan herkkä ja toisaalta dramatiikkaan taipuva luonne, joka itkee sitten kovaa jos jotain menee pieleen. Hän on myös hyvin vilkas ja paikoillaan pysyminen on vaikeaa - nyt pelkään että hän saa tämän uuden hoitajan silmissä häirikön leiman, kun itkeskelee ja kiukuttelee eikä varmaan malta pysyä paikoillaan aamupiirissäkään.
taidan jutella tarkemmin lto:n kanssa, hän on sentään vastaava hoitaja ja sitä paitsi meille ennestään tuttu ja mukavaksi tietämäni ihminen...
Kannattaiskohan sille hoitajalle kertoa, että teillä hoidon aloittaminen on aina vaikeata.
Musta on tosi ikävää, että kommentoi sulle tuolla tavalla.
Mut itsessäni mussa ei olisi varmaan kanttia alkaa huomautella hoitajan puheista, ehkä vaan yrittäisin kertoa, että kyllä se tästä sitten.