En pystyisi antamaan lastamme anopille hoitoon

Meillä on tulossa lapsi ja mies puhelee siitä, kun hänenkin äitinsä voi sitä sitten joskus katsoa. Itse en luota anoppiin ollenkaan, ei ole edes kasvattanut poikaansa eli miestäni. Mieheni sanoo, että asui isovahempien luona, koska äiti muutti usein työn perässä, kyllä minunkin äiti muutti työnperässä, mutya en silti ole isovanhempien kasvattamma.

Anoppi kittaa kaljaa, lähikapakoissa ja hankkii sieltä hänen omien sanojensa mukaan lisää "hoitoja". Anoppi käy työkkärissä ja aina kun pääse töihin lopettaa viikon päästä, koska työnteko on tylsää.

Ihan sama on ollut meno, kun mieheni syntyi. Työpaikka vaihtui usein ja työsuhde loppui heti, koska ei jaksa tehdä töitä. Ei jaksa myöskään pitää huolta omasta pojastaan, kun täytyy käydä kaljalla ja hoitelemassa niitä hoitoja.

Eihän kukaan tohdi miehelleni sanoa, oikeaa syytä miksi on isovanhempien kasvatti. Enkä minäkään viitsi pahoittaa mieheni mieltä ja kertoa totuutta. Miten ikinä sitten kun tulee se tilanne, että pitäisi lapsi saada hoitoon ja mies ehdottaa äitään, niin perustelen miehelleni miksi se ei käy?

Pelkään lapseni puolesta. Pelkään, että anoppi päättää lähteä oluelle ja jättää lapsen jollekkin naapurille tai vielä pahempaa ottaa sen mukaan kapakkaan.

Olen kyllä hyvin onnellinen, että mieheni on isovanhempien kasvatti, koska mieheni on kasvatettu oikein hyvin. On huomaavainen ja ajattelevainen ja kaikin puolin herras mies. En edes halua ajatella millainen ihmisraunio olisi miehestäni tullut jos olisi kasvanut äitinsä luomassa elinympäristössä.