Olen shokissa, raskaustesti näytti juuri positiivista:/

Luin myöhempiä kirjoituksiasi, ja koin voimakasta samaistumista. Itselleni tehtiin juuri keskeytys, viikoilla 6+3. Meillä kävi juuri niin, että olin jo hakenut hormonaalisen ehkäisyn kotiin odottamaan seuraavia menkkoja, jotka eivät sitten tulleetkaan. Kondomi hajosi kerran, eikä tullut mieleenkään että olisi niin mahdoton tuuri että jälkiehkäisyä olisi pitänyt hakea.

Meillä on vasta yksi lapsi, 1,5v, mutta mulla on AMK-opinnot kesken, ja opiskelupaikka menee jollen palaa kouluun vuoden sisällä. Olen jo aloittanut valmistelut tätä varten, lapsella on tarhapaikka odottamassa. Meillä on myös perheessä isoja muutoksia tulossa tänä syksynä, ja esikoinen on menossa leikkaukseen vielä ennen joulua.



Kaiken muun kanssa voisin elää, mutta opiskelun ja taloudellisen tilanteemme (äitiysloma- ja hoitovapaa-aika on ollut tosi tiukkaa, miehellä pieni palkka) takia keskeytys oli meille paras vaihtoehto. Opiskeluaikani tulee olemaan taloudellisesti tosi tiukkaa tämän yhden lapsenkin kanssa, emme halua toista lasta sellaiseen tilanteeseen. Ja mitä olisi opiskelu kahden lapsen kanssa? Raskaampaa kuin yhden varmasti. Kuitenki haluan saada tutkinnon ja päästä vihdoinkin oman alani töihin tienaamaan perheelleni rahaa kunnon asuntoon yms.



Toistan uudestaan; mielestäni myös raskaudenkeskeytys on vastuunkantoa. Varmasti kannan lievää syyllisyyttä koko elämäni ajan, mutta jos ratkaisu tuntuu oikealta, se on oikea. Itsekin mietin, mitä jos tulisi nyt toinen lapsi, mutta nyt ei vain ollut sen aika.



Joten ap, voimia sulle!

t: 5

Saanko kysyä, oliko abortti itsessään vaikea juttu? Tarkoitan ihan sitä toimenpidettä.



Meillä vieläkin mietintä päällä, eihän tätä niin äkkiä päätetä. Faktat vaan ei muutu mihinkään.



Kiitos kaikille muillekin mielipiteistä.



ap

tyylillään. Pani vain ajattelemaan kun sulla on jo nyt mielen kanssa ongelmia

Henkisesti liian rankkaa tehdä abortti! Omatunto ei kolkuta?

Meillä kaksi lasta ja pienet tulot, kolmatta ei toivota heti perään, mutta en kuitenkaan voisi koskaan kuvitellakaan tekeväni aborttia. Panee kuitenkin miettimään kovasti erilaisia elämäntilanteita kun lukee näitä kirjoituksia. Ainakin opettavaista ellei muuta.

Tässä yhteiskunnassa on kyllä kovat arvot kun esim. rahan tai opiskelun takia tehdään abortteja! oman lapsen kehityksen lopettaminen materian takia.. Sanotte mitä vaan abortti rahan takia on väärin. Minullakin kolmas raskaus aiheutti masennusta, mutta vähitellen ilo tuli takaisin. Näin käynyt muutamalle tutullekin. Alkuraskaus tietenkin muuttaa tutun ja turvallisen. Onneksi pidin lapsen ja nyt meillä on kolmas yhtä rakas lapsi kuin toisetkin. Myös sisarukset palvovat tätä vauvaa. Tsemppiä ja voimia mitä teetkin. Itse suosittelen pehmeiden arvojen käyttöönottoa!

Voin sanoa että todella raskas prosessi on ollut. Fyysisesti toivuin äkkiä ja hyvin. Psyykkinen puoli onkin sitten eri juttu. Olemme kaikki erilaisia ja reagoimme erilaisesti asioihin. Itse olen herkkä ihminen ja niinpä jouduin käymään myös terapiassa keskeytyksen jälkeen.

Tuli jonkin sortin masennus keskeytyksen johdosta ja siitä syyllisyydestä.

Voimia sulle , mitä sitten päätätkin kuuntele sydäntäsi..

vähäksi aikaa ennen synnytystä? Kela laskee silloin äitiysrahasi tulojesi mukaan. jos siis aikaisemmin olet ollut minimillä. Tienaisit rahaa ja tiukempi budjetti, niin pärjäisitte muutaman vuoden. Kyllä töitä kerkeää sitten lasten jälkeen tekemään!

Olin käynyt kipeän rinnan takian gynellä (raskaustesti oli negat.) ja se tuumas että ei rinnassa mitään ole ja anto mulle ehkäsylaastarit. Pyysin kylläkin sterilisaatiota.

No ei alkanu kuukautisia tuleen ja hain uuden testi ja plussaa oli! Järkyttävää, se sana kuvas tunnetta silloin. Ei iloa tms. Mekin just muutettiin isompaan että lapset saivat oman huoneen kun koulu alkas, mun äiti kuoli samoihin aikoihin yms. En voinut kuvitella vauvaa enkä vauvaelämää, eikä miehenikään. Olen mieheni työn takia paljon yksin, joten tää on rankkaa jo näinkin.

Menin siis uudestaan gynelle varmistamaan asian, ja ultrassa se näky. Lääkäri anto lähetten sairaalaan, sillä kemialliselle keskeytykselle viikkoraja on 9. Tekihän se kipeetä ruumiillisesti että henkisesti. Mutta olen aika hyvin päässyt asian yli, rahkeet kun ei riitä niin ei riitä.



Tsemppiä sulle sinne vaan, päädytpä mihin vaan

ettei oo varaa kolmanteen lapseen nii kuulostaa hullulta.. Hiukan niukemmin kun elää niin pitäs olla varaa lapseen.



No ehkäisy ei sovi ja kondomi unohtuu välist eiks kannattas harkita strelisaatioo??



Toivottavasti henkinen puoli kestää sitten abortin seuraukset, ei sekään helppoa ole..

Tosin se ei kaiketi poistu ikinä. Niin en kyllä lähtisi aborttia tekemään.

Ei minulla ainkaan pää kestäisi sitä. Ja minullekkin on käynyt niin että kolmas tulla tumpsahti vaikkei sitä haluttu. meillä vain kortsu hajosi.

Mietittiin myöskin pärjäämistä rahallisesti, mies oli vain töissä ja minä olin kotona 2 pienen kanssa silloin nuorempi oli 11kk. Ja mietittiin vaihtoehtoja niin ja tosiaan miehellä ei mitkään ruhtinaalliset tulot on ihan kaupassa töissä ja minä tosiaan olin minimi rahoilla kotona. No mutta siis jokatapauksessa päätettiin pitää lapsi, kun tiesin ettei pää kestäisi aborttia ja kas kummaa hyvin on pärjätty ihan sen miehen tuloilla ja omilla minimi rahoilla. Ja oikeesti välillä käydään jopa ravintolassa syömässä ja leffassa jne. eli ei mistään ole oikeestaan tarvinnut edes luopua.



Mutta mitä ikinä päätätä tehdä niin katso että olet psykalla hoidossa että kestätä oli päätös mikä vaan ja varsinkin jos se on abortti.

Mielestäni yhtä vastuutonta kuin ehkäisyn laiminlyönti (kun lasta ei haluta), on tehdä lapsia tiukkaan taloudelliseen tms tilanteeseen. Pitää ajatella niitä jo olemassa olevia lapsiakin, ja koko perhettä - toki lapsi tuo iloa ja rakkautta, mutta järken käyttökin on sallittua.



Äläkä välitä lapsettomien rutinoista, et sinä voi alkaa heille tekemään lapsia. Elämä on siinä suhteessa valitettavasti epäreilua!



t. viime kuussa samassa tilanteessa ollut -eikä enää raskaana.

Meille kävi samoin, kerran oltiin ilman kortsua ja nyt tuossa sitterissä ähisee suloinen pieni poika. Aluksi itsestä tuntui ettei tästä tule mitään, kakkonen kun oli vasta 1v.1kk. Mutta nyt voin sanoa, että paremmin on mennyt kuin ikinä uskalsin edes ajatella.

Suosittelen... kolmaskin pikkuinen on ihana!



Jaksamista sinulle!

Minulla on nyt aamu ollut aikaa miettiä asiaa ja olen alkanut tuntea oloni varmemmaksi sen abortin suhteen. Kiva olisi ajatus vauvastakin, mutta kuten todettu, joskus järki ohjaa toiseen suuntaan.



Kivaa tämä ei ole, mutta eihän elämä aina ole.



ap

Onneksi meillä on kortuun totuttu.

katsot, nämä moraalipellet ovat niin hyviä neuvomaan, mitä pitäisi tehdä. Sinä tiedät oman tilanteesi ja toimit sen mukaan. Tein juuri vastaavassa tilanteessa abortin ja olen toipunut siitä hyvin. Voimia sinulle!

olet varmasti äitinä esimerkillinen, kasvatat lapsistasi empaattisia lähimmäisiä=)

niin nauti hänestä ja raskaudestasi täysillä!! Se on kuitenkin oikeasti etuoikeus!

Oletko nähnyt sykkeen ruudulla? Minusta jokaisen aborttiin päätyvän pitäisi joutua katsomaan sitä pientä alkua joka kasvaa ja jonka sydän sykkii elämää. Vasta sen jälkeen pitäisi lopullinen päätös tehdä!!! Jos siis raskaus on lähtenyt käyntiin ns. normaalisti ja tutun ihmisen kanssa (ei raiskauksesta yms).

Minulle kävi sama ehkäisyrenkaan ja hiivatulehduksen yhteissummana pari vuotta sitten.



Tein abortin jota en ole katunut, jos en unohtanutkaan.