Mistä johtuu ,että useamman lapsen kaa on helpompaa?

Viisilapsinen! Ei viisi lapsinen.

Useampi menee melkein samalla kuin se yksi-kaksi, mutta useammasta lapsesta on toisilleen enemmän seuraa.

Näin ainakin ajattelen omalla kohdalla, tosin lapsia on neljä, ei viittä.

Voi olla kivaa mut ei siinä hirveästi aika ole jokaiselle lapsrlle yksilönä.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 11:50"]Viisilapsinen! Ei viisi lapsinen.

[/quote]Kiitos äidinkielen tukiopetuksesta;).ap

Eihän ole. 

Minä en ainakaan ole tuota mieltä, yhden lapsen kanssa oli paljon helpompaa kuin kolmen. Joo, toki ne joskus leikkivät keskenään, mutta myös riitely ja kina on jatkuvaa. Ne villitsevät helposti toisensa ja riehaantuvat. Yhden lapsen kanssa on ihanan rauhallista.

Esikoinen paimentaa ja toimii muutenkin varavanhempana pienestä pitäen.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 11:57"]Esikoinen paimentaa ja toimii muutenkin varavanhempana pienestä pitäen.

[/quote]

Joka ei muuten ole kauhean hyvä asia esikoisen kehitykselle.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 11:58"][quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 11:57"]Esikoinen paimentaa ja toimii muutenkin varavanhempana pienestä pitäen.

[/quote]

Joka ei muuten ole kauhean hyvä asia esikoisen kehitykselle.

[/quote]

Ei, mutta valitettavan yleistä tuntuu olevan ainakin oman ikäluokkani keskuudessa. Nimim. Onneksi en syntynyt esikoiseksi

Tykkään viisilapsisesta perheestä. Keskustelua syntyy, koko ajan on jotakin "meneillään", talossa on elämää. Porukassa ihmiset oppivat ottamaan huomioon toisiaan ja vuosien myötä myös oppii ennakoimaan asioita ja tekemään askareita päälleikkäin ja yhtäaikaa. Mielestäni lapsille jää riittävästi myös yksilöllistä aikaa ja jso ei muuten, sitä järjestetään tarvittaessa. Välillä ihan vain kahdestaan isän tai äidin kanssa jotakin yhdessäoloa.

Joku tuolla nosti esille, että esikoinen joutuisi olemaan pikkuvanhempi sisaruksille. - Ei se aina näinkään mene. Olemme pitäneet huolen, että lapset eivät joudu kasvattamaan toisiaan eivätkä ottamaan aikuisten vastuita harteilleen.

Ottaa kaiken rennommin, mielenkiintoisia tilanteita ja keskusteluja päivittäin, ei murehdi turhista, logistiikka jehittyy

Ottaa kaiken rennommin, mielenkiintoisia tilanteita ja keskusteluja päivittäin, ei murehdi turhista, logistiikka jehittyy

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 11:51"]Voi olla kivaa mut ei siinä hirveästi aika ole jokaiselle lapsrlle yksilönä.

[/quote]

Miten niin? Eiköhän se ole järjestelykysymys. Meillä ainakin jokainen saa huomiota ja aikaa, ihan yksilöinä vieläpä. Otan aina vuorollaan yhtä mukaani asioille, käydään yhdessä samalla syömässä ulkona tai vaikka kahvilassa. Joka päivä juttelen jokaisen kanssa kahdenkesken, viimeistään nukkumaan mennessä, kun käyn sanomassa hyvät yöt. Ja äidin luokse saa aina tulla juttelemaan tai kainaloon istuskelemaan. Paljon meillä on aikaa jokaiselle.

-kolmonen

Koska lapsista on seuraa toisilleen, eivätkä he tarvitse vanhempien huomiota niin paljon. Oppivat myös olemaan etsimättä sitä huomiota niin kovasti. Itse en kumminkaan jaksa olla yhden lapsen (tai ylipäänsä kenenkään ihmisen) kanssa tekemisissä kuin max tunnin päivässä. Sen jälkeen olen ihan puhki ja alkaa mennä hermot pahan kerran. Jos muut lapset ovat poissa, on aina huono omatunto, kun se yksi vaeltelee talossa yksinään ja onnettomana, mutta en vaan pysty olemaan sen kanssa vaikka periaatteessa haluaisinkin. Oon niin oman rauhan tarpeessa.

t. viiden äiti

Riippuu yksilöstä mikä kenenkin mielestä on kivaa. Jollekin sopii suurperhe, toiselle 1 tai kaksi lasta ja kolmannelle lapsettomuus. Sen esikoisen äitiydenkin voi kokea niin monella tapaa; joku on hirveän epävarma ja hermoheikko, liikaa täydellisyyteen pyrkivä tms ja toinen taas osaa heti ottaa rennosti ja lapsi kasvaa luonnolliseksi osaksi perhettä. 

Ihan yleisesti kuitenkin sisaruksista on toisilleen seuraa joten äiti voi useamman lapsen kanssa saada paremmin sitä omaa rauhaa. Kun esikoisen kanssa on jo opeteltu asioita, sujuvat ne seuraavien kanssa helpommin ja vähemmällä miettimisellä. Ei enää stressaa turhista ja uskaltaa paremmin olla oma itsensä, vaikka välillä erehtyisi. Voi olla myös matalampi kynnys jakaa vastuuta lapsista muille. Onhan noita syitä. 

Itse olen sitä mieltä että kasi lasta ei mene siinä kuin yksikin. Väite on samaa huttua kuin se, että lapsen tulon ei tarvitse muuttaa elämää mitenkään. Yhden lapsen kanssa voi säilyttää illuusion lapsettomuudesta hetkittäin, useamman kanssa ei. Se tupla määrä pyykkiä, kenkiä, sotkuja ym. Sisruus on silti lapselle aina hyväksi ja antaa elämänikäistä kumppanuutta ja tukea. Vanhemmalla on silti tupla huoli ja työmäärä. Rakkauden määrä ei ole vakio ei siis huolienkaan.

Huolen määrä lisääntyy lapsimäärän kasvessa mutta kyllä meillä vanhemmilla on paljon enemmän vapaa-aikaa kun talossa on kaksi yhden sijaan. Meillä leikit sujuvat tytöillä tosi hyvin yhteen eivätkä kaipaa vanhempia viihdyttäjiksi. Kun toinen on kaverin luona tms. on toinen ihan helisemässä tylsyytensä kanssa.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 15:20"]

Itse olen sitä mieltä että kasi lasta ei mene siinä kuin yksikin. Väite on samaa huttua kuin se, että lapsen tulon ei tarvitse muuttaa elämää mitenkään. Yhden lapsen kanssa voi säilyttää illuusion lapsettomuudesta hetkittäin, useamman kanssa ei. Se tupla määrä pyykkiä, kenkiä, sotkuja ym. Sisruus on silti lapselle aina hyväksi ja antaa elämänikäistä kumppanuutta ja tukea. Vanhemmalla on silti tupla huoli ja työmäärä. Rakkauden määrä ei ole vakio ei siis huolienkaan.

[/quote]

Kansi lasta ei mene todellakaan siinä missä yksi. Kaksi on tosi paha luku. Mutta viisi menee siinä missä kolmekin. Jos on sotkua enemmän niin on siivoojiakin enemmän.

viiden äiti

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 15:27"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 15:20"]

Itse olen sitä mieltä että kasi lasta ei mene siinä kuin yksikin. Väite on samaa huttua kuin se, että lapsen tulon ei tarvitse muuttaa elämää mitenkään. Yhden lapsen kanssa voi säilyttää illuusion lapsettomuudesta hetkittäin, useamman kanssa ei. Se tupla määrä pyykkiä, kenkiä, sotkuja ym. Sisruus on silti lapselle aina hyväksi ja antaa elämänikäistä kumppanuutta ja tukea. Vanhemmalla on silti tupla huoli ja työmäärä. Rakkauden määrä ei ole vakio ei siis huolienkaan.

[/quote]

Kansi lasta ei mene todellakaan siinä missä yksi. Kaksi on tosi paha luku. Mutta viisi menee siinä missä kolmekin. Jos on sotkua enemmän niin on siivoojiakin enemmän.

viiden äiti

[/quote]

Sitä paitsi en oikein ymmärrä mitä huolia niistä lapsista oikein on. Meillä ainakin kaikki ovat sellaisia ettei niistä juuri tarvi huolehtia. Ja vanhin on jo siis 19v eikä vieläkään ole tarvinnut mistään huolehtia...

samainen viiden äiti

Onhan se täysi matemaattinen mahdottomuus että suurperheessä olisi yhtä paljon aikaa per lapsi kuin pienessä perheessä. Se huomion puute näkyy mm. siinä että nelilapsisessa tai isommassa perheessä lapsilla on paljon suurempi riski mielentervysongelmille kuin pienessä perheessä.

Isomassa perheessä lapsi oppii olemaan hakematta huomiota ja yrittää pärjätä pitkälti itsekseen, siitä voi tulla illuusio vanhemmalle että on muka riittävästi aikaa jokaiselle.