Olen niin kateellinen helposti raskautuville.

Ihanaa kun joku myöntää olevansa kateellinen! Nostan sulle hattua!

Nimimerkillä kaksi lasta yk1 mukaan napattuja, vaikka ei mulla ole edes ollu menkkoja raskauksien välissä.

Oletteko kauan yrittäneet?

Ystäväni oli myös hirveän kateellinen helposti raskautuville. Itsenyritti miehensä kanssa n. 2vuotta ja sitte tuli raskaaksi. Toinen tuli heti ekasta yrityksestä. Me yritettiin kans pari vuotta ja nyt odotan esikoista. Väliin mahtui pari keskenmenoa. Kaverini aina penäsi multa, että harmittaako mua toisten raskautumiset, täytyy sanoa että ei harmittanut mutta oma raskautumattomuus kyllä harmitti.

No, eipä naurata sekään kun vauva on 4kk ja uudestaan paksuna.

"Vasta" vuosi kohta yritetty, mutta silti ottaa päähän!

Tutut ja tutuntutut kaikki tuntuvat saavan lapsia liukuhihnalla vuoden, korkeintaan kahden välein.

Tsemppiä. Ymmärrän sen kateuden, mutta koita muistaa että monella ei tärppää. Eli se on ihan tavallista, että lasta ei kuulukaan silloin kun sitä haluaisi. Ette ole mitenkään poikkeuksellisen epäonnisia. Hienoahan se olisi että lisääntymisasiat menisi kaikilla niin kuin he haluavat silloin kuin haluavat, mutta valitettavasti se ei mene niin. Ei se ehkäisystä huolimatta raskautuminenkaan aina niin onnellista ole, vaikka se tuntuisi sinusta siltä. Janoon kuoleva kadehtii hukkuvaa, inhimillistähän se on ja hyvä että ilmaisit tunteesi, mutta valitettavasti sitä vettä ei pysty toiselta toisen hyväksi tasaamaan.

Kun sanoit itsekin että on vaikea olla stressaamatta, niin koita tosi kovasti muuttaa odotuksiasi siitä onnistumisesta ja sen ajankohdasta. Menkää ajoissa tutkimuksiin, jos ette jo ole, mutta koita sen ohella ajatella että teillä ehkä on lapsi joskus muutaman vuoden päästä, sen sijaan että ajattelet että nytkö, ei, nytkö, ei, no nytkö, ei... Et ole yksin ongelman kanssa, jos ette ole hirveän kauaa yrittäneet ja tutkimuksia ei ole tehty, niin välttämättä se ei ole edes mikään ongelma, vaan ihan tavallinen tilanne.

Täällä sama juttu. Ensimmäistä yritettiin vuosi ja nyt toista lasta yritetty n 2,5v. Ollaan käyty tutkimuksissakin jo. En nyt silti ole menettänyt toivoa ja toki meillä on tuo yksi ihana lapsi. Siltikin välillä mietityttää, kun monet tuntemani tulevat heti raskaaksi.. He eivät oikeasti voi ymmärtää sitä tuskaa ja kauheata pettymystä. Itsellä alkaa tuo ikäkin painaa päälle.

Ymmärrän, vaikea koittaa antaa asian mennä "omalla painollaan", kun jossain alitajunnassa on koko ajan pelko siitä, että mitä jos musta ei koskaan tulekaan äitiä... Oman mielenrauhan takia on pakko jotenkin ottaa etäisyyttä asiaan, olla ajattelematta lapsia, lasten nimiä yms. Aiemmin se oli jännittävää, tuntui ihanalta mahanpohjassa. Ei tunnu enää, kun on ollut ilman ehkäisyä toista vuotta, eikä tulekaan raskaaksi. Ei jaksaisi hakeutua mihinkään hoitoihin tai ryhtyä topakasti etsimään että missä on vikaa.

Lisääntyminen, senhän pitäisi olla helpointa tässä maailmassa, simppeli toiminto johon kaikki pystyvät ja johon kaikilla on kyvyt. Mutta eihän se menekään niin. Toisille ei riitä tuplaehkäisy, toiset tekevät useammankin abortin elämänsä aikana, toisten lapset otetaan huostaan... En välttämättä olisi yhtään sen parempi äiti, mutta minä en ehkä saa koskaan edes kokeilla olla äiti.

Se on turhauttaavaa tiedän kokemuksesta. Eikö siihen oikein auta mikään...itseäni auttoi paljon kun joku joskus tokaisi minulle, että ei se ole minulta pois vaikka muut tulevatkin helposti raskaaksi. Tämän kuultua jotenkin opin ajattelemaan positiivisemmin ja keskittymään kaikkeen siihen hyvään mitä minulla jo oli :) tsemppiä ap.

T. Se joka kyseli kauanko olette yrittäneet ja henkilö joka yritti 10 vuotta ja sai keskenmenoja mutta on nyt 1 vuotiaan tytön äiti. Eli toivoa on :)

Ikää minulla 35v ja miehellä 38v. Ja ennen kuin joku valittaa mitäs jätitte noin myöhäiseen niin tapasimme vasta pari vuotta sitten.

Ap

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 22:06"]Ikää minulla 35v ja miehellä 38v. Ja ennen kuin joku valittaa mitäs jätitte noin myöhäiseen niin tapasimme vasta pari vuotta sitten.

Ap

[/quote]

Voi voi....

Ehkäisyrengas - raskaana ja kaksoset.

Lisäksi kolme raskautta, joista kaksi kierukalla ja yksi cerazetteilla. Voin sanoa että vituttaa.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 22:11"]Ehkäisyrengas - raskaana ja kaksoset.

Lisäksi kolme raskautta, joista kaksi kierukalla ja yksi cerazetteilla. Voin sanoa että vituttaa.

[/quote]

Seuraavaksi mieheltä piuhat poikki. Oletko pitänyt kaikki lapset?

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 22:11"]

Ehkäisyrengas - raskaana ja kaksoset.

Lisäksi kolme raskautta, joista kaksi kierukalla ja yksi cerazetteilla. Voin sanoa että vituttaa.

[/quote]

Oletko siis tehnyt abortin aiemmin vai onko sulla nyt 3 lasta ja kaksoset tulossa? Tyhmä kysymys... Käytä kortsua lisänä sitten, jos noin kauheasti vituttaa olla hedelmällinen ja terve nainen.

Yksinkertaista. Miehelle vasektomia jos lapsiluku täynnä. 

Minä tulin kanssa raskaaksi ehkäisyrenkaasta huolimatta. Nyt mulla on Essuret, ettei niin kävisi enää. Mulla on kaksi lasta, enkä jaksa enää kolmatta raskautta terveydellisistä syistä. Eipä sitten Essuret tulleet mieleen heti, vaan ajattelin kokeilla e-pillereiden sijaan välillä rengasta lääkärin niitä tyrkytettyä... Eipä olisi pitänyt! Uskon, että olette kateellisia helposti raskautuville, mutta ei se helppoa ole näinkään päin.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 22:24"]

Yksinkertaista. Miehelle vasektomia jos lapsiluku täynnä. 

[/quote]

Miehen lapsiluku ei tule täyteen. Kyllä sen seuraavan nuoremmankin (sitten joskus mahd.) pitää lapsi saada. 

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 22:33"]

Uskon, että olette kateellisia helposti raskautuville, mutta ei se helppoa ole näinkään päin.

[/quote]

Onhan. Mieheltä piuhat poikki, kondomi lisäehkäisyyn.. helpompi se on noin päin olla, vaihtoehtoja on helpompia kuin tuhansien eurojen lapsettomuushoidot, adoptio tai sitten hyväksyä se, ettei koskaan tule äidiksi.

Minä olen kans kateellinen, kun itse ei onnistu millään. 12v yritystä 2 keskenmenoa ja yksi myöhäisempi keskenmeno, jossa jouduin synnyttämään kuolleen pienokaisen.

Aina on toivoa. Sain (ehkäisy oli) 45 vuotiaana neljännen lapseni. Oli ensin shokki.. Mutta siis, elämä todella voi yllättää! Jos olet perusterve, normaalipainoinen ja elät melko stressittömästi- mitä vaan voi tapahtua :)