Vau! Mulla on mahtavat appivanhemmat!

Onko muilla mukavia appivanhempia??

Ap

Mulla on kyllä mukavat appivanhemmat. Anoppiin voi luottaa lastenhoitoasioissa paljon paremmin kuin omaan äitiini.

Appiukko on ihan ok, mutta anoppi on huippu! On suorastaan ystäväni.

Minul on! Aina auttamassa jos tarvetta, kuitenkaan eivät tuppaudu. Kunnioittavat meidän tapoja lasten kanssa. Viihdyn heidän kanssaan, tulee käytyä usein, paljon pyytävätkin kyläilemään. Ovat kultaisia, mukavia ja reiluja ihmisiä. Olen siitä tosi onnellinen. Yritän olla vastavuoroisesti yhtä ystävällinen

Olisi mukavaa kokea tuo itsekin. Puitteet löytyy, mutta valitettavasti veljen vaimo pilaa ilon kaikilta. Pahimmillaan selvittää fb:n tai lasten kautta, olemmeko paikalla mökillä ja sitten ei vahingossakaan heitä näy samassa paikassa samaan aikaan.

Onnea ap:lle !!

Minä pidän appivanhemmistani. En jaksa pitkää tarinaa kertoa kaikesta koska kukaan ei jaksaisi lukea =)

On, aivan ihanat! Oma sukuni on kammottavaa elitistisukua. Koskaan ei äitinikään kerkeä tavata minua, koska on muka kiire. Viimeksi kolme vuotta sitten nähtiin. Sanoo aina, että tulkaa kesällä käymään, mutta keksii kesäksi menoja niin paljon, ettei meitä kerkeä kattelemaan. Anoppia oon nähny tänä vuonna jo viisi kertaa, vaikka asuu yhtä kaukana, kuin äitini. Anoppi myös kyselee työstäni ja jakaa kiinnostavia mielipiteitä ja kannustaa. Appiukkoa nähty useammin, asuu naapuripaikkakunnalla ja käydään maatilalla auttelemassa. Anoppi on myös maksanut lapsettomuushoitojamme aina könttäsummana meille, kun on merkkipäiviä. Oma äitini vaan kyselee, miksi ei tule lasta ja tuhahtelee, kun selitän lapsettomuushoidoista. Vaikea uskoa, että ollaan samaa lihaa ja verta.

Mukava kuulla, että olette saaneet tällaisia ihmisiä elämäänne, pitäkää heistä lujasti kiinni! Kiva myös, että tällaisiakin myönteisiä ketjuja perustetaan tänne kaiken kielteisyyden ja valittamisen keskelle!

Olispa mullakin :(

Minullakin mukavat appivanhemmat. Suurkiitos heille, kun majoittivat meitä 2.5 viikkoa kesälomalla!

Minäkin rakastin ja arvostin anoppiani todella paljon, ja hänen kuolemansa muutama vuosi sitten oli paha paikka. Hän oli upea ihminen: kannustava, ymmärtäväinen, viisas, lempeä, kiinnostunut kaikesta taivaan alla, aktiivinen, piti huolta itsestään kaikista terveysongelmista huolimatta. Rakasti lapsenlapsiaan yli kaiken. Hieno, hieno ihminen. Nytkin itken kun muistelen häntä :-).

Itsekkin pidän mieheni isän perheestä, vaikka olenkin ihan erilaisesta suvusta (he ovat Pohjanmaalta, me pohjois-Karjalasta). Mieheni äiti on myös ihan mukava, mutta enempi löytyy huonoja puolia. :) mieheni vanhemmat ovat siis eronneet.