voiko kehitysvammaset hankkia lapsia?tai mennä naimisiin?

Jos ÄÖ on niin matala ettei lastenhoito ja kasvatus onnistu.

Niiltäkin ns. normaaleilta jotka ei hommasta selviydy otetaan lapset pois.



Miksi vartavasten älyllisesti vajaiden pitäisi hommata jälkeläisiä kun hoidosta ei voi selvitä.



Fyysisesti kehitysvammaiset, esim. lyhytkasvuiset hankkikoot vapaasti lapsia se on ok. Hehän selviytyvät askareistaan ja lastenhoidosta. Tunnen tälläaisen äidin ja on fiksu nuori nainen.

Taalla Hollannissa asiaa on tutkittu kovasti, ja psykologian opiskelijana olen myos tutustunut erilaisiin tutkimuksiin. Todella suuri osa kehitysvammaisten lapsista joutuu jossain vaiheessa huostaanotetuksi tai ainakin Lastensuojelun piiriin.

Yksi nuori kehitysvammainen pariskunta (IQ oli siina 60 paikkeilla varmaan) sai lapsen, ja taustajoukkoja ei lahistolla ollut. Kotiavustaja huomasi jo, etta jotain oli vialla kun paino rupesi laskemaan. Lopulta selvisi, etta vanhemmat jattivat lapsen paivittain tuntikausiksi yksin sankyynsa ylakertaan itkemaan, ja puuhalivat omiaan alakerrassa tai saattoivat lahtea kaupungille jattaen vauvan ypoyksin. Syyksi sanoivat etteivat jaksaneet kuunnella vauvan itkua ja etta valilla myos vain unohtivat vauvan kokonaan. Lisaksi selvisi etta imetys ei sujunut, ja tuore aiti ei jaksanut aina valmistaa korviketta vauvalle (taalla sekoitetaan korvikejauhoa veteen), joten huostaanotettaessa tilanne oli jo kriittinen ja vauva todella alipainoinen.

Huostaanoton jalkeen nainen oli kuukauden kuluttua tullut uudelleen raskaaksi. Ja vuoden kuluttua tasta perhe sai uuden mahdollisuuden ja heita tarkkailtiin kotioloissa paivittain. Mutta uudesta vauvasta loytyi silti pahoinpitelyn merkkeja ja tamakin huostaanotettiin. Taman kehitysvammaisen tyton aiti oli taysin voimaton, silla tytar oli katkaissut valit aitiinsa. Aiti oli juuri yrittanyt valistaa tytartaan kaikin keinoin, etteivat he vain hankkisi lasta. Mutta tosiaan hoivaamisvietti oli korkea; se ymmarrys vain puuttúi etta lasta on hoidettava 24/7...



Pakkosteriloimista en kannata, mutta esim. kierukan asettamista tai sellaisen ehkaisykapselin laittamista kylla.

vastaanotto-osastolla ja meille tulee usein asiakkaiksi lievesti kehitysvammaisia, jotka ovat asuneet itsenäisesti, mutta eivät siihen oikeastaan kykene. Surullista tietenkin on, että heistä tulee psykiatrian asiakkaita, vaikka heidän paikkansa olisi jossain ihan muualla. Säännöllisesti näillä asiakkailla on lapsi/lapsia. He eivät ole pystyneet huolehtimaan itsestään, saati lapsistaan. viime vuonnakin oli eräs kehitysvammainen äiti (IQ 65-70), jolla oli kolme lasta. Nuorin lapsista oli 1,5-vuotta eikä osannut edes kontata, sillä häntä oli pidetty sängyssä " vankina" koko elämänsä ajan. Sinne vain silloin tällöin oli pullo lykätty. En edes uskalla ajatella mitä henkisiä vaurioita lapsi on kärsinyt. Perheen 2 muuta lasta olivat leikki-ikaisiä. Vanhin ja tuo nuorin menivät isoisälleen ja tämän vaimolle asumaan, mutta keskimmäistä ei voitu sijoittaa kotihoitoon, vaan joutui lasten psykiatriselle osastolle ja sieltä laitoshoitoon. Niin pahasti oli pieni ihminen laiminlyöty ja vaurioitunut;( Usein näissä lievissä kehitysvamma tapauksissa vanhemmat ovat kehitysvammansa takia syrjäytyneet yhteiskunnasta ja mukaan kuvioihin kuuluu alkoholia, huumeita ja väkivaltaa.

Yhteiskunnan pitäisi pystyä paremmin huolehtimaan näistä tapauksista jo ennalta, näin säästyisi moni lapsikin isolta kärsimykseltä.

En ole kuitenkaan valmis sanomaan, että kehitysvammaiset eivät saisi hankkia lapsia. Jos tukiverkko on kunnossa ja valmis otamaan vastuuta lapsesta ja tukemaan kehitysvammaisen vanhemmuutta, voi homma hyvinkin onnistua. Ja kehitysvammaisen vanhemman pitäisi pystyä käymää esim. töissä tai muussa sellaisessa toiminnassa,, että syrjäytymisvaaraa ei ole.

Totuus on kuitenkin se, että jos ihminen ei pysty itsestään huolehtimaan, ei hän pysty huolehtimaan lapsestaankaan.

Kukaan ei ole älyltään tai muutenkaan vajaa.

Kaihoisa

samalla hoituu ehkäisy.

(vauvan hoito on aina vaativaa) älyllisesti vajaamieliseltä. Ikävä kyllä. Siis lapsen hoitohan vaatii sitä, että pystyy ennakoimaan tilanteita ja kuvittelemaan skenaarioita. Keharilta nämä eivät onnistu, ovat ne aika vaativia prosesseja ihan heikkolahjaisiltakin.

Tuolla kulkee paljon väliinputoajia, joiden älyllinen kehitys on nippa nappa kehitysvammarajan yläpuolella ja kouluiän jälkeen he unohtuvat. Heille ei ole lain suomia mahdollisuuksia tukitoimiin opintovelvollisuusiän jälkeen, joten mikäli heidän vanhempansa eivät pidä heistä huolta, he syrjäytyvät, alkoholisoituvat ja ajautuvat kenties tekemään rikoksia.

Tokihan kehitysvammadiagnoosin saadakseen on oltava muitakin ongelmia, kuin älyllisen suoriutumisen ongelmat (esim. sosiaalisen kehityksen ongelmat), mutta ei henkilö jonka ainoa ongelma on esim. älykkyysikä vaikkapa 13 vuotta tai äo esimerkiksi muutamaa pistettä kehitysvammarajan yläpuolella välttämättä suoriudu elämästä yhtään paremmin. Syrejäytyminen itsessään aiheuttaa ongelmia sosiaalisessa kehityksessä, vaikka ihmisellä itsellään olisi kaikki edellytykset luoda ystävyyssuhteita.

Edellinen nyt oli täysin off topic, ja pyydän anteeksi purkaustani :) Tuollainen vain kumpusi mieleeni seuraavasta viestistä:

Vierailija:

(vauvan hoito on aina vaativaa) älyllisesti vajaamieliseltä. Ikävä kyllä. Siis lapsen hoitohan vaatii sitä, että pystyy ennakoimaan tilanteita ja kuvittelemaan skenaarioita. Keharilta nämä eivät onnistu, ovat ne aika vaativia prosesseja ihan heikkolahjaisiltakin.

Mieheni oli ennen tapaamistamme ohjaajana jollain keharileirillä ja hän oli ihmetellyt, kun 30 nainen ja 17 vuotias poika harrastivat seksiä usein keskenään. Leirin pomo oli sanonut, että suurin osa näistä on steriloituja, joten jos antaa harrastaa, jos se heidän leirielämään kuuluu, kunhan eivät tee sitä julkisesti...

Tunnen monia naiseniässä olevia kehareita ja vain yksi on steriloitu koska harrastaa seksiä eikä käsitä että sillä voi olla seuraus. Naimisissa on muutama ja hyvä että ovat löytäneet sen elämänkumppanin. Lapsia ei ole heillä. Minusta keharikin voi mennä naimisiin ja rakastaa yhtälailla. Lapsen saantikaan ei kaikille varmaan olisi este. Sterilointi ei nykyään ole se ainoa keino, esim normaalilääkkeiden seassa menee ehkäisypilleri jolloin ei raskaaksi tule ja kuukautisetkin pysyvät poissa.

Suomessa arvioidaan olevan 1500 kehitysvammaisten vanhempien perhettä. Onkin aika hämmentävää, että tästä määrästä sinun eteesi on sattunut jopa useita.

Seuraavassa lainaus kehitysvammaisten tukiliiton sosiaalityöntekijän Pia Henttosen ajatuksista.

" Perhe, jossa on kehitysvammainen vanhempi, voi saada tukea sekä kehitysvammalain että lastensuojelulain perusteella. Tukimuodot vaihtelevat alueen palvelukäytännön mukaan.

Joissakin kunnissa kehitysvammahuollon avotyöntekijät tukevat aktiivisesti vanhempia, joilla on kehitysvamma. Tavoitteena on vanhemmuuden taitojen harjaannuttaminen. Pirkanmaalla itsenäisesti asuvat vammaiset vanhemmat eivät yleensä saa kasvatustehtävään tukea kehitysvammahuollon kautta, vaan tuki tulee lastensuojelun avotyönä. Tuen keskiössä on silloin lapsi ja hänen tarpeensa.

- Sillä on merkitystä, kuka koordinoi perheen tukiverkkoa. Työ näyttää aivan erilaiselta riippuen siitä, vastaako siitä lastensuojelun avotyöntekijä vai kehitysvammahuollon ohjaaja. Lastensuojelun työntekijöillä ei välttämättä ole taitoja kohdata kehitysvammainen tai heikkolahjainen vanhempi, ja varsinkin stressitilanteessa oudon ihmisen kanssa kehitysvammaisen vuorovaikutustaidot voivat vaikuttaa hyvinkin puutteellisilta, Henttonen selvittää."

Edellinen siis voi vaikuttaa esimerkiksi huostaanottojen määrään. Jos perheelle tulee tukea ainoastaan lastensuojelusta, vaikuttaa heidän historiansa huonolta, vaikka kyse olisikin kunnan päätöksestä tai jopa kunnan rahatilanteesta. Uusi lastensuojelun työntekijä voi perheen lastensuojelun historiasta päätellä, että heidän tilanteensa ja kykynsä hoitaa lasta ja perhettä on huono ja näin huostaanottaa lapsen tuntematta perhettä itseään tai heidän todellista kykyään hoitaa lastaan ja elämäänsä. Näitä tapauksia on ollut jopa useita ja yleensä ne sijoittuvat juuri kuntiin, joissa kehitysvammaisten vanhempien asioita hoitavat vain lastensuojelun työntekijät.

Vierailija:

vastaanotto-osastolla ja meille tulee usein asiakkaiksi lievesti kehitysvammaisia, jotka ovat asuneet itsenäisesti, mutta eivät siihen oikeastaan kykene. Surullista tietenkin on, että heistä tulee psykiatrian asiakkaita, vaikka heidän paikkansa olisi jossain ihan muualla. Säännöllisesti näillä asiakkailla on lapsi/lapsia.

Tässä ketjussa on nyt tullut ilmi muutama sellainen tapaus, jossa kehitysvammainen ei selviä elämästä edes tukitoimien avulla. Nämä tapaukset tuntuvat olevan enemmistönä, kun kertojina on olleet henkilöt, joiden eteen juuri ongelmatilanteet tulevat. Mitenköhän monta sellaista tapausta löytyy, jossa kehitysvammaiset ovat kyenneet elämään tukitoimien avulla hyvin? Epäilen, että he ovat kuitenkin enemmistönä, vaikka en tilastoja tunnekaan.

Suomessa arvioidaan syntyvän 90 lasta kehitysvammaisille vanhemmille ja näistä huostaanotetaan ehkä puolet ja huostaanottojen syynä ei aina ole huono hoiva tai selviämättömyys, vaan kuten tuossa edellä jo tuli ilmi, saattaa huostaanotto tapahtua vain siksi, että vanhempien tukitoimet ovat riittämättömät tai vääränlaiset.

Edelleenkään ei kukaan keskustelijoista ole kyennyt vetämään selkeää rajaa siihen kenellä on oikeus saada lapsia. Joku ehdotti, että raja täytyy vetää tukitoimiin. Tarkoittaako tämä sitten myös sitä, että esimerkiksi mielenterveysongelmaisille, jotka tarvitsevat tukea vanhemmuuteen, tulisi tarjota sterilisaatiota? Keinohedelmöitykset ovat yhdenlainen tukitoimi; pitäisikö iän vuoksi hedelmättömille kertoa, että " ei käy, sinä olet luonnon mukaan jo liian vanha, etkä iän vielä karttuessa jaksa kasvattaa lastasi ilman tukea, jos sinä et kerran sellaista saa alkuunkaan ilman apua" ?

Jos raja taas vedetään jatkuvaan tukitoimien tarpeseen, miten voimme olla varmoja siitä, että päihdeongelmaiset vanhemmat raitistuvat, mielenterveysongelmaiset paranevat, tai kehitysvammaiset eivät oppisi elämään ilman jatkuvaa apua?

Suomessa arvioidaan olevan 1500 kehitysvammaisten vanhempien perhettä. Onkin aika hämmentävää, että tästä määrästä sinun eteesi on sattunut jopa useita.

Seuraavassa lainaus kehitysvammaisten tukiliiton sosiaalityöntekijän Pia Henttosen ajatuksista.

" Perhe, jossa on kehitysvammainen vanhempi, voi saada tukea sekä kehitysvammalain että lastensuojelulain perusteella. Tukimuodot vaihtelevat alueen palvelukäytännön mukaan.

Joissakin kunnissa kehitysvammahuollon avotyöntekijät tukevat aktiivisesti vanhempia, joilla on kehitysvamma. Tavoitteena on vanhemmuuden taitojen harjaannuttaminen. Pirkanmaalla itsenäisesti asuvat vammaiset vanhemmat eivät yleensä saa kasvatustehtävään tukea kehitysvammahuollon kautta, vaan tuki tulee lastensuojelun avotyönä. Tuen keskiössä on silloin lapsi ja hänen tarpeensa.

- Sillä on merkitystä, kuka koordinoi perheen tukiverkkoa. Työ näyttää aivan erilaiselta riippuen siitä, vastaako siitä lastensuojelun avotyöntekijä vai kehitysvammahuollon ohjaaja. Lastensuojelun työntekijöillä ei välttämättä ole taitoja kohdata kehitysvammainen tai heikkolahjainen vanhempi, ja varsinkin stressitilanteessa oudon ihmisen kanssa kehitysvammaisen vuorovaikutustaidot voivat vaikuttaa hyvinkin puutteellisilta, Henttonen selvittää."

Edellinen siis voi vaikuttaa esimerkiksi huostaanottojen määrään. Jos perheelle tulee tukea ainoastaan lastensuojelusta, vaikuttaa heidän historiansa huonolta, vaikka kyse olisikin kunnan päätöksestä tai jopa kunnan rahatilanteesta. Uusi lastensuojelun työntekijä voi perheen lastensuojelun historiasta päätellä, että heidän tilanteensa ja kykynsä hoitaa lasta ja perhettä on huono ja näin huostaanottaa lapsen tuntematta perhettä itseään tai heidän todellista kykyään hoitaa lastaan ja elämäänsä. Näitä tapauksia on ollut jopa useita ja yleensä ne sijoittuvat juuri kuntiin, joissa kehitysvammaisten vanhempien asioita hoitavat vain lastensuojelun työntekijät.

Vierailija:

vastaanotto-osastolla ja meille tulee usein asiakkaiksi lievesti kehitysvammaisia, jotka ovat asuneet itsenäisesti, mutta eivät siihen oikeastaan kykene. Surullista tietenkin on, että heistä tulee psykiatrian asiakkaita, vaikka heidän paikkansa olisi jossain ihan muualla. Säännöllisesti näillä asiakkailla on lapsi/lapsia.

Tässä ketjussa on nyt tullut ilmi muutama sellainen tapaus, jossa kehitysvammainen ei selviä elämästä edes tukitoimien avulla. Nämä tapaukset tuntuvat olevan enemmistönä, kun kertojina on olleet henkilöt, joiden eteen juuri ongelmatilanteet tulevat. Mitenköhän monta sellaista tapausta löytyy, jossa kehitysvammaiset ovat kyenneet elämään tukitoimien avulla hyvin? Epäilen, että he ovat kuitenkin enemmistönä, vaikka en tilastoja tunnekaan.

Suomessa arvioidaan syntyvän 90 lasta kehitysvammaisille vanhemmille ja näistä huostaanotetaan ehkä puolet ja huostaanottojen syynä ei aina ole huono hoiva tai selviämättömyys, vaan kuten tuossa edellä jo tuli ilmi, saattaa huostaanotto tapahtua vain siksi, että vanhempien tukitoimet ovat riittämättömät tai vääränlaiset.

Edelleenkään ei kukaan keskustelijoista ole kyennyt vetämään selkeää rajaa siihen kenellä on oikeus saada lapsia. Joku ehdotti, että raja täytyy vetää tukitoimiin. Tarkoittaako tämä sitten myös sitä, että esimerkiksi mielenterveysongelmaisille, jotka tarvitsevat tukea vanhemmuuteen, tulisi tarjota sterilisaatiota? Keinohedelmöitykset ovat yhdenlainen tukitoimi; pitäisikö iän vuoksi hedelmättömille kertoa, että " ei käy, sinä olet luonnon mukaan jo liian vanha, etkä iän vielä karttuessa jaksa kasvattaa lastasi ilman tukea, jos sinä et kerran sellaista saa alkuunkaan ilman apua" ?

Jos raja taas vedetään jatkuvaan tukitoimien tarpeseen, miten voimme olla varmoja siitä, että päihdeongelmaiset vanhemmat raitistuvat, mielenterveysongelmaiset paranevat, tai kehitysvammaiset eivät oppisi elämään ilman jatkuvaa apua?

osaan kehitysvammaisuuksista kuuluu hedelmättömyys mutta ei läheskään kaikkiin eli täysin on mahdollista saada lapsia ja myös mennä naimisiin. Osa kehitysvammaista on täysi-ikäisinä holhouksen alaisia joten mennäkseen naimisiin tarvitsevät he holhoajan nimen. kehitysvammaisilla on myös esim. äänioikeus vaaleissa.

Jokin aika sitten oli erään kehitysvammaisen tytön äidin huolestuneita kirjoituksia yleisönosastoilla, kun hänen tyttärelleen olivat lääkärit sun muut antaneet luvan ja kannustaneet tekemään lapsia, ja äiti tiesi, että olisi joutunut ottamaan todella suuren vastuun tyttärensä mahdollisista lapsista, eik äolisi halunnut tämän hankkivan lapsia. En tiedä kuinka kävi, mutta ymmärsin tuota äitiä varsin hyvin.

Lisäksi tiedän muutaman tapauksen, joissa kehitysvammaisilla on lapsi.

ihan siis sen kehitysvammaisuuden takia. Yleensä kehareilla joutuvat omat vanhemmat hoitamaan mahdolliset lapset.

Aika moni Down nainen on kummiskin suht itsenäinen ja uskoisin että fyysistikin lasten saanti onnistuu. Mutta miten sitten käy kun lapsi kasvaa, ja teininä esim. joutuu kertomaan kavereilla, että " joo, mun mutsilla on Down" . Ja miten lapsen älyllisen kehityksen käy??

Kun eihän Down syndrooma varsinaisesti periydy.



Näissä tapauksissa kyllä olisin sitä mieltä että olisi ehkä sittenkin hyvä miettiä Down naisten sterilisaatiota. Kun kummiskin taitavat seksiä harrastaa.

Yleensä, jos on sen tasoinen ihminen, että miettii tuota asiaa, ymmärtää itse omat rajoituksensa ja luopuu asiasta. Kehitysvammaisuushan ei tarkoita sitä että olis tyhmä. On tietenkin poikkeuksiakin. Suotavaa ei mielestäni lasten hankinta ole, jos ei äiti ole kykenevä lasta hoitamaan ja kasvattamaan.

Useinhan ehkäisyasiat on kunnossa pillereillä vaikkapa laitospotilailla. Varmasti vahinkoja kuitenkin sattuu.

tuntuu kaamealta.



tiesittekö muuten että kuuroja on pakkosteriloitu myös!

mä en tiennyt

Siis vaikka henkilö itse antaisi suostumuksensa, mutta ei ymmärrä, mihin suostuu, niin minusta se on sama asia. Tuli vain mieleen, kun joku kirjoitti, että monet kehitysvammaiset on steriloitu.