Kuinka saada rauhoittavia lisää?
En ole narkkari tai muutenkaan ongelmakäyttäjä, mutta kärsin mm. traumaperäisestä stressireaktiosta sekä voimakkaasta ahdistuneisuudesta, jotka vaikeuttavat jokapäiväistä elämääni kohtuuttomasti ilman lääkitystä. Lääkärit eivät kuitenkaan ole innokkaita määräämään säännöllistä ahdistuslääkettä, saan rauhoittavia kuukaudeksi kerrallaan joitakin kertoja vuodessa (ja tietty minimiannostuksella). Alan väsymään tähän, että koko ajan pitää vinkua ja mankua lisää sitä yhtä asiaa, jonka avusta pärjään arjessa enkä vietä päiviäni vain istuen ja raivoten, itkien jne. neljän seinän sisällä. Ymmärrän, että moni käyttää lääkkeitä väärin, mutta minä en ole sitä koskaan tehnyt vaan syön suositellun määrän kiltisti.
Nyt alkaa olemaan epätoivoinen olo. Nykyisestä lääkkeestäni meni teho parin viikon päästä, joten nostin hieman annostusta (sanottiin, että näin voi tehdä tarvittaessa) ja nyt tehoaa taas hyvin. Ongelma on siinä, että kuukauden kuuri on melkein syöty, eikä lääkäri suostu antamaan uutta reseptiä. "Ei ole hyvä syödä liian kauaa niitä". Tiedätkös, mikä muu ei ole hyvä? Itsensä tappamisyritykset ahdistuksen takia (minulla näitä takana, samoin psykoottista käytöstä). Joskus pitäisi valita se pienempi paha, en jaksaisi lopunelämääni käydä tätä kuviota että korkeintaan kuukauden tai kaksi voin elää rauhassa ja sitten parin kuukauden päästä ahdistus on vienyt minut sairaalaan...
Kommentit (77)
Olethan kiertänyt yksityislääkäreitä? Sieltä saa usein ihan vaan pyytämällä kovatkin lääkkeet. Hinnasto on tietysti sen mukainen, mutta reseptien uusimiset ei taas maksa montaa kymppiä, ja sieltä saa isojakin määriä reseptille kerralla. Netissä on hinnastot kaikilla nähtävissä.
Jos purkissa lukee 1-2 päivässä ja minä nostan 1 -> 2, niin onko se ongelmakäyttöä?
Ahdistus on jotain, mitä olen kantanut mukanani vuosia. Hoitoon en pääse, kun en ole vaaraksi muille tai tällä hetkellä itsellenikään. Viimeksi heittivät ulos päivystyksestä yhden rauhoittavan kanssa, vaikka myönsivät että jotain tarttis tehdä.
Jos ahdistuksen poistaminen ja nukkuminen onnistuisi ilman lääkkeitä, tottakai olisin ilmankin. En pidä siitä, että joudun syömään useampaa lääkettä psyykeeni takia, mutta minkäs teet?
ap
Itsellä samaa ongelmaa, vuosien huumeiden käyttö laukaisi stressireaktion ja ostin lääkkeitä kavereilta, koska en niitä lääkäristä saanut.Vuoden söin säännöllisesti isoilla annoksilla ja nyt aikaa myöten on olo helpottunut, enkä kokenut jääneeni koukkuun kuin millään muullakaan lääkkeellä.
Ap:lla ei ole huumeongelmaa tai muitakaan riippuvuuksia, en käytä alkoholia tms.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 18:45"]Olethan kiertänyt yksityislääkäreitä? Sieltä saa usein ihan vaan pyytämällä kovatkin lääkkeet. Hinnasto on tietysti sen mukainen, mutta reseptien uusimiset ei taas maksa montaa kymppiä, ja sieltä saa isojakin määriä reseptille kerralla. Netissä on hinnastot kaikilla nähtävissä.
[/quote]
Joo toi on kyllä aika mielenkiintoista, että yksityiseltä saa helpommin huumeita kuin julkiselta... Onks yksityiset lääkärit vaan laillistettuja huumediilereitä?
Ja onko tosiaan kaikki pitkäaikaiseen käyttöön tarkoitetut lääkkeet kokeiltu? Noissa bentsoissa (luulen että tarkoitat niitä, korjaa jos olen väärässä) on se vika, että kohta se 10 mg Diapam ei tunnu enää missään, ja ahdistus vain jatkuu... Sen takia niitä on hyvä tauottaa, ja uskon että tätä lääkärisikin on ajatellut ennemmin kuin väärinkäyttöriskiä. Tietysti se koukkukin on paha juttu, mutta esim. Lyricaa uusitaan ihan huolettomasti, vaikka koukuttaa pahemmin kuin esimerkiksi bentsot. Puhumattakaan neurolepteistä.
Syön nyt sekä neuroleptia että bentsoa, pienillä annostuksilla (toiseksi pienin annostus molemmissa).
Yksityisiä en ole kiertänyt läpi enkä ole kuullut että niiltä saisi helposti lääkkeitä. Haluan ensisijaisesti hoitoa, mutta kun ongelmat ovat tätä luokkaa, kohta voisi melkein harkita ihan pelkkää reseptikäyntiä.
ap
Ahdistuslääke ei ole parantava hoito eikä sen ole tarkoitus olla elämän ajan jatkuvaa ja eikä annostuksen nouseva. Lääkityksen on tarkoitus auttaa hetkittäin, olla vähän aikaa kainalosauvana. Sinun kuuluisi hakeutua ja päästä oikeaan hoitoon, jossa kombinoidaan sekä psykoterapia että lääkitys ja nimenomaan niin, että lääkityksestä on tarkoitus päästä mahdollisimman pieneen annokseen tai lopulta kokonaan irti. Se, että uusit vain lääkkeitä terkkarissa, ei auta sinua paranemaan. Sairaalahoitoa tai päivystyksellistä hoitoa et välttämättä tarvitse mutta selvästi hoitoa ja terapiasuhdetta olet vailla. Käytkö psykiatrilla/psykologilla/mielenterveystoimistossa tai muussa psyk. avohoidossa? Joskus osastohoitojaksokin on tarpeen mutta elämää ja elämiseen liittyvää ahdistusta ei voi osastolle tai eikä lääkkeisiin kokonaan paeta.
Onko sinulla muuta hoitoa kuin lääkitys? Oletko esim. käsitellyt terapiassa sitä asiaa, joka on aiheuttanut sinulle posttraumaattisen stressireaktion? Jos oireesi ovat niin pahat kuin kuvailet, olisi sinulla hyvä olla mahdollisuus työstää niiden syytä, eikä hoitaa pelkkiä oireita rauhoittavilla. Bentsojen jatkuva käyttö laskee älyllistä kapasiteettia ja sinusta tuskin halutaan alisuorittajaa. Bentsot myös tutkimusten mukaan lisäävät itsetuhoriskiä, joten itsetuhoisuutesi voi olla syy siihen, että niitä ei kohtuuttomasti kirjoiteta.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 18:48"]
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 18:45"]Olethan kiertänyt yksityislääkäreitä? Sieltä saa usein ihan vaan pyytämällä kovatkin lääkkeet. Hinnasto on tietysti sen mukainen, mutta reseptien uusimiset ei taas maksa montaa kymppiä, ja sieltä saa isojakin määriä reseptille kerralla. Netissä on hinnastot kaikilla nähtävissä.
[/quote]
Joo toi on kyllä aika mielenkiintoista, että yksityiseltä saa helpommin huumeita kuin julkiselta... Onks yksityiset lääkärit vaan laillistettuja huumediilereitä?
[/quote]
Kyllähän niille raha kelpaa. Ja jos väärinkäyttöä tapahtuu, yksityislääkäri voi hyvin vedota siihen, ettei voinut tietää. Kaveri tulee vastaanotolle ja valittaa ahdistusta -> säännösten mukaan on ihan ok määrätä lääkkeitä. Julkisella taas on usein tiukemmat säännöt, koska valtio suhtautuu väärinkäyttöön ankarammin.
Traumaterapiaa pitäisi aloitella, mutta tuntuu että kaikki vaan puhuvat, mitään ei tapahdu käytännön tasolla.
En aio vastata noihin narkkari-juttuihin ja muihin provoihin ollenkaan, sori vaan.
ap
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 18:53"][quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 18:48"]
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 18:45"]Olethan kiertänyt yksityislääkäreitä? Sieltä saa usein ihan vaan pyytämällä kovatkin lääkkeet. Hinnasto on tietysti sen mukainen, mutta reseptien uusimiset ei taas maksa montaa kymppiä, ja sieltä saa isojakin määriä reseptille kerralla. Netissä on hinnastot kaikilla nähtävissä.
[/quote]
Joo toi on kyllä aika mielenkiintoista, että yksityiseltä saa helpommin huumeita kuin julkiselta... Onks yksityiset lääkärit vaan laillistettuja huumediilereitä?
[/quote]
Kyllähän niille raha kelpaa. Ja jos väärinkäyttöä tapahtuu, yksityislääkäri voi hyvin vedota siihen, ettei voinut tietää. Kaveri tulee vastaanotolle ja valittaa ahdistusta -> säännösten mukaan on ihan ok määrätä lääkkeitä. Julkisella taas on usein tiukemmat säännöt, koska valtio suhtautuu väärinkäyttöön ankarammin.
[/quote]
Juu näinhän se menee. Ja tyytyväinen asiakas tulee toistekin käymään.
Ahdistuslääkkeet on kaikki riippuvuutta ja toleranssia aiheuttavia ja erittäin helposti jää lääkekoukkuun. Aika nopeasti käy niin, että siihen annokseen tottuu ja "siitä häipyy teho" ja sitten tarvitaan lisää lääkettä, kunnes siitäkin loppuu teho jne. jne. Käy myös niin, että lääkityksen lopettaminen tai annoksen pienentäminen on mahdotonta, koska tulee psyykkisiä ja fyysisiä vierotusoireita eli ahdistus pahenee voimakkaasti, jos yrittää lääkettä lopettaa. Et ehkä käytä alkoholia mutta lääkekoukussa voit hyvinkin jo olla.
Ja kyllä, käyn avopuolella hoitajan kanssa keskustelemassa ja tapaan lääkäriä välillä. Hoitajan kanssa ei oikein synkkaa, yritti ominpäin vähentää käyntejäkin, josta lääkäri sille ärähti...sellainen lusmu minulla tukena. Lääkäri on mukava ja kuuntelee, pohtii paljon tilannettani mutta viimeksi sanoi suoraan että olen ryhmässä "vaikea lääkittävä", eli ihan arvailemalla kokeillaan eri lääkkeitä nyt.
ap
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 18:54"]
Traumaterapiaa pitäisi aloitella, mutta tuntuu että kaikki vaan puhuvat, mitään ei tapahdu käytännön tasolla.
En aio vastata noihin narkkari-juttuihin ja muihin provoihin ollenkaan, sori vaan.
ap
[/quote]
Traumaterapia kuulostaisi järkevältä. Mikä ongelma sen suhteen on? Puuttuuko lähete, terapeutti, Kelan päätös vai mikä?
Aiemmin kun mainitsit päivystyksen, niin niistä ei bentsoja yleensä kirjoiteta. Siellä on lääkäreillä hallinnosta tulleet ohjeet, jotka kieltävät niiden kirjoittamisen.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 18:54"]
Traumaterapiaa pitäisi aloitella, mutta tuntuu että kaikki vaan puhuvat, mitään ei tapahdu käytännön tasolla.
En aio vastata noihin narkkari-juttuihin ja muihin provoihin ollenkaan, sori vaan.
ap
[/quote]
Sori ap, minä kirjoitin vain oman kokemukseni, en tarkoittanut että sinä olisit narkkari.Oman kokemukseni mukaan tk-lääkärit(ja psykiatrit)eivät määrää mielellään bentsoja pitkään käyttöön, vaikka mielestäni tämäkin asia pitäisi aina tutkia tapauskohtaisesti.Nuo neuroleptit aiheuttavat lopulta aivovamman ja pahemman koukun kuin yhdetkään bentsot.
Minulla on sama ongelma. Minulle on määrätty 5mg diapam 1-2kpl tarvittaessa. Aloitin puolikkailla, jotka auttoivat. Sain taas opiskelusta kiinni, ja tiesin että turva on aina taskussa. Muutaman kkn jälkeen 1/2 piti vaihtaa kokonaiseen. Tässä tuli se ongelma että lääkkeet eivät enää riittäneet kun reseptin uusimisväli on 6vk. Loppuaika menee lähinnä neljän seinän sisässä itkiessä ja paniikissa. Vaihtaisin mieluusti lääkkeeni sellaisiin joita voisin syödä joka päivä huoletta. En tarkalleen tiedä mitä haittaa diapamin pitkäaikaiskäytöstä on, mutta syyhän heillä on siihen ettei annostusta voi nostaa.
Minullakaan ei ole ollut päihdeongelmaa, alkoholia juon n3krt/vuosi. Millainen lääke tuo lyrica on, auttaako se?
Ehkä sitten olen lääkekoukussa. Mutta tässä tapauksessa en pärjää ilman lääkkeitä, viimeksi kun olin 3kk ilman, yritin itsemurhaa. Ahdistus, psykoottisuus jne. kasvaa liian suureksi ilman niitä ja jossen syö rauhoittavia, päässäni pyörii koko ajan menneet tapahtumat kuin telkkarissa uusinnat. En saa siis hetken rauhaa itseltäni.
Mielestäni se, että pysyy toimitakykyisenä (eli käy töissä, hoitaa asiansa kunnolla, tekee kotitöitä ja elämässä on seurustelukumppanikin), painaa enemmän vaakakupissa kuin se mahdollisuus että on lääkekoukussa. Kuten jo sanoin, en kuitenkaan käytä alkoholia tai päihteitä muuten, joten kokonaisuus on mielestäni siltikin plussalla.
ap
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 18:58"][quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 18:54"]
Traumaterapiaa pitäisi aloitella, mutta tuntuu että kaikki vaan puhuvat, mitään ei tapahdu käytännön tasolla.
En aio vastata noihin narkkari-juttuihin ja muihin provoihin ollenkaan, sori vaan.
ap
[/quote]
Traumaterapia kuulostaisi järkevältä. Mikä ongelma sen suhteen on? Puuttuuko lähete, terapeutti, Kelan päätös vai mikä?
Aiemmin kun mainitsit päivystyksen, niin niistä ei bentsoja yleensä kirjoiteta. Siellä on lääkäreillä hallinnosta tulleet ohjeet, jotka kieltävät niiden kirjoittamisen.
[/quote]
Niin, ei julkisella puolella, yksityiseltä kyllä irtoo kovatkin dropit helposti.
Kyllä se lähellä ongelmakäyttöä alkaa olemaan jos annostus nousee siitä minkä ohjeen lääkäri on antanut. Joskus sairaalajakso voi tehdä hyvää, jos tilanne on vaikea.